10.08.2019

Posted at 14:32h in Yleinen by
0 Likes

Lomaterkut täältä vaarojen välistä! Olen ollut maanantaista saakka vanhempien luona Sotkamossa nähden perhettä ja sukua. Tänään sitten hyppään samaan Helsingin koneeseen kuin serkkuni, joka suuntaa takaisin kotiinsa Bahrainiin.

Ihanaa, että hän saapui sieltä saakka tänne lomailemaan ja, että minulla oli mahdollisuus osuttaa oma reissuni samaan ajankohtaan, ei nimittäin ihan hurjan usein nähdä, kun välillämme on hieman noita maita ja mantereita. Mutta ehkäpä seuraavaksi olisi itsellä vuoro matkustaa sinne autiomaan keskelle!

Aina täällä pitäisi ehtiä oleskelemaan kauemmin kuin on kerralla mahdollista. Mitenkään ei ehdi treffaamaan kaikkia joita haluaisi ja monta mielessä olevaa aktiviteettia jää suorittamatta.

Eilen käytiin serkkuni kanssa tapaamassa meidän juuri 99 vuotta täyttänyttä mummia hoitokodissa. Oli ihana nähdä hänet melko pirteänä. Pitkät pätkät jaksoi meidän kanssa jutustella ja me koitettiin parhaamme mukaan antaa mummille haleja ja hipsutusta, lämpöä ja läheisyyttä.

Vaikka mummin muisti ei enää ihan pelaakaan, niin hauskoja juttuja ja naurua meillä onneksi yhdessä edelleen riittää. Positiivista fiilistä siis onneksi edelleen riittää, vaikka ikä on alkanut jo painaa. Mummi muistaa edelleen toistuvasti lainata hänelle rakkaita Kulkurin ja Joutsenen sanoja:  ”Elämä on ihanaa. Kun sen oikein oivaltaa”. 

Illalla suuntasin sitten elämäni pitkäaikaisimman ystävän, bestikseni Piian luokse, missä seuraamme liittyi vielä siskontyttöni lapsiensa kanssa. Eli mun tätitettävä ja isotätitettävät! Kyllä oli taas pojat kasvaa hurahtaneet ihan silmissä sitten viime näkemän. Niitä pirpanoita olisi kyllä nähtävä useammin, etteivät noin salakavalasti pääsisi kasvamaan isoiksi. 

Supersankarileikkien ja trampoliinilla heitettyjen hurjien volttien seuraamisen ohessa napattiin ilta-auringossa myös asukuvat, kun lomalaisella sattui kerrankin olemaan jotain ihan siistiä päällä. 

Kesällä on tullut hankittua jo kahdet La Kivan korvakorut. Nämä hurjan kokoiset ”himmelit” ovat etenkin olleet ihan lomasuosikkini!

Käykö teillä usein niin, että päädytte tekemään heräteostoksia sen vuoksi, että jokin vaate tai asuste sopii niin hyvin yhteen juuri sillä hetkellä olevien kamppeiden kanssa? Mulle kävi eilen niin. Onlyn Jacqueline de Yong -malliston raitahousut olivat kuin tehty päälläni olleen puseron, sandaalien ja rotsin kavereiksi. Masain pallokuosiset pöksyt saivat väistyä tieltä heti Pajakan kassalla käytyäni ja vaihdoin uudet housut tilalle.

Vajaamittaiset lahkeet ovat niin mun juttu ja vielä on kesää jäljellä, jotta voi kulkea nilkat paljaina. Housujen vaaleanpunaiset raidat olivat lähes yks yhteen Zadaasta löytämieni Marimekon sandaalien kanssa ja Nanson teepparikin sopi loistavasti kokonaisuuteen. Ja enpäs kyllä muistakaan koska mulla olisi viimeiksi ollut raidalliset housut. Varsin kiva löytö siis nämä pöksyt, etenkin kun yhdet culottesit sai juuri pistää menemään käytettyäni ne jo ihan hitusiksi. 

Onlyä myyvistä liikkeistä voi siis noita housuja etsiskellä, jos kiinnostavat. Omani löytyivät tosiaan Sotkamon keskustassa sijatsevasta Moda Pajakka -myymälästä. Ja saatavilla oleva suurin koko XL riitti justiinsa mun n. koon 48 alaosalleni.

Housut – Only/Jacqueline de Yong 

Pusero – Nanso

Rotsi – Saki

Sandaalit – Marimekko (2nd hand)

Laukku – Rebecca Minkoff

Korvikset – La Kiva

 

Jos sitten kävis syömässä vähän äidin mustikkapiirakkaa välipalaksi, jotta jaksaa pakata. Ihanaa viikonloppua kaikille!

 


03.08.2019

Posted at 14:44h in Yleinen by
0 Likes

Kengät, Ten Points ja farkkutakki, Junarose saatu.

Marimekon kaunis Lydia-mekko nähtiin täällä jo korkkareihin yhdistettynä ja mekkoon kuuluvan vyön kanssa. Halusin kuitenkin kokeilla miltä sama leninki näyttää hieman rennommin ja arkisemmin asustettuna. Niinpä nappasin sen mukaani tällä viikolla tekemälleni Jyväskylä-Tampere -reissulle koska matkaan valitsemani pinkit maiharit mätsäsivät kivasti meko sävyihin.

Vietin keskiviikon Iinan kanssa Jyväskylässä ja huolimatta hänen toistuvasta pilkasta korvakorumaniaani kohtaan päädyin shoppailemaan parit uudet killuttimet. Näissä kuvissa korvissani on jyväskyläläisen Onpakorean Lysti-nimiset korut, jotka löytyivät Koto Designmarketista -50% alennuksella.

Onpakorea olikin itselleni ihan uusi merkki! Tosi kiva aina bongailla itselle ennestään tuntemattomia tekijöitä. Onpakorea valmistaa kotimaisesta vanerista korujen lisäksi mm. suloisia mobileja.

Mekko – Marimekko

Farkkutakki – Junarose (saatu)

Kengät – Ten Points (saatu)

Laukku – Rebecca Minkoff

Korvikset – Onpakorea

En nyt ihan loistavan matchina pidä tuota farkkutakkia mekon kaverina, mutta parin päivän reissu piti tehdä mahdollisimman vähillä kamoilla, jotta mahtuivat Kånkeniin. Reissuasuissa voittaa useimmiten käytännöllisyys ja mukavuus ja pakkaamisoperaatiota määrittelee pitkälti kompromissit. Huomenna pitäisikin pakata viikon kamppeet käsimatkavaroiksi, sillä lennän maanantaina Helsingistä Kajaaniin. Onneksi vaatteita voi aina lainata äidiltä, jos jotain elintärkeää sattuu unohtumaan kyydistä. 

Ten Pointsin Pandorat (saatu) löytyvät minulta jo kolmessa värissä. Rakastan tällaisia kenkämerkkejä, jotka pitävät tietyistä perusmalleistaan kiinni vuodesta toiseen tuoden niihin aina vain uusia värejä. On niin helppo hankkia kenkiä joiden lestin on jo käytössä hyväksi havainnut. En tiedä uskallanko edes vilkaista mitä sävyjä syksyksi on tarjolla..

Lydia-mekko on itselleni ilman vyötä hieman hölmön pituinen. Mutta kyllähän se varsin mukavalta ja huolettomalta lomamekolta tuntui noin vapaasti ollessaan. Mekon malli on kovin suora, joten senkin vuoksi koen vyön olevan itselleni hyvin tärkeä, jotta ei viimeisetkin muodot katoa.

Mutta vaikka pidänkin leningistä enemmän vyön kanssa, uskon että sitä tulee kyllä käytettyä toisinaan näin rennomminkin. Ei figuuri ja pituus kuitenkaan niin huono ole, sillä mekko on kepeä ja laskeutuu kauniisti. 

Maiharit sopivat mekkoon tosi kivasti. Voisin kuvitella mekon syksymmällä samojen kenkien, paksujen sukkisten ja pitkän pehmoisen villatakin kanssa.

Yksi seuraaja muuten kysyi Instagramin puolella, että mitä mieltä olen, voiko tämän mekon pukea rentoihin kesähäihin. Sanoisin, että kyllä voi, jos se tuntuu oman tyyliseltä. Kunhan vaan valitsee asusteet huolella ja niillä upgreidaa asukokonaisuuden riittävän juhlavaksi. 

Itse näen suurimman osan näistä Marimekon printtimekoista enemmän arkivaatteina ja puen häihin mieluummin jotain selvästi juhlavamman oloista, mutta se on siis ihan vain mun henkilökohtainen tyylivalinta. Monelle muulle tämä sama mekko voikin olla hyvinkin juhlava riippuen omasta arkityylistä. Eli asusteet kun on kunnossa, niin näin nätti mekko taipuu kyllä moneen, myös sinne kesähäihin!

Kuvat: Noora Näppilä


27.07.2019

Posted at 17:15h in Yleinen by
0 Likes

Sinkku. Se on edelleen jotenkin ihan outo sana, jota en tunnu osaavan yhdistää itseeni. Mutta sitähän tässä nyt ollaan. Yksin elävä ihminen, jonka läheisin perheenjäsen on yöpöydällä nököttävä traakkipuu.

Totesin hetki sitten instastoorissani, että näiden helteiden ja läkähdyttävien öiden hyvä puoli on se, että lusikassa nukkumisen kaipuu hellittää edes hetkeksi, kun omassa hiessä uidessaan ei todellakaan voi kuvitella ketään normaalilämpöistä olentoa viereensä. Muuten kyllä akuutti halipula vaivaa aika vahvasti.

Tämä on eka kerta 20 vuoden aikana, kun olen ollut näin pitkään ilman minkäänlaista läheisyyttä. Ilman lusikassa nukkuista, ilman kainaloa, johon ryömiä sohvalla, ilman että joku silittää mun tukkaa. 

Niin, että onko ollut mitään sutinaa, kuten työkaverini jokin aika sitten tiedusteli. No ei sitten minkäänlaista. 

Fiilikset ovat sillä tavalla ristiriitaiset, että samaan aikaan kaipaisin tosi paljon läheisyyttä, flirttiä, ohutta ihastumisen tunnetta ja pieniä pilkahduksia romantiikasta, mutta yhtään ei jaksa uskoa, että sellaista enää kohdalle sattuisi. Kyllä mä uskon edelleen rakkauteen, mä en vaan oikein vahvasti ennusta mitään siihen päin viittaavaa omalle kohdalleni.

Samaan aikaan ei haluaisi olla niin paljon yksin kuin nyt olen, mutta ajatus vaikkapa uusiin ihmisiin tutustumisesta on jotenkin ihan hirmuisen uuvuttava ja pessimistinen.

 

Olen mä uteliaana ihmisenä toki Tinderinkin selannut läpi, ihan vaan saadakseni vahvistuksen sille mitä itsestäni tiesin jo ennestäänkin: en mä vaan pysty kiinnostumaan kenestäkään tippaakaan kuvan perusteella. Mun silmissä kaikki näyttää siellä vaan ihan kaameilta ja epäkiinnostavilta. Mä olen ihminen, joka alkaa pitämään toisen ihmisen ulkonäöstä, sitten kun sisältö vaikuttaa kiinnostavalta. Tinderissä harva kuitenkaan kertoo itsestään yhtään mitään tai toteaa korkeintaan, että ”182 cm, kysymällä selviää lisää”, niin ei nyt tulis mieleenkään swaippailla sellaisia hemmoja oikealle vaikka olisi ihan tosissaan haku päällä. Ei kenenkään ihmisen naama tee hänestä millään tasolla kiinnostavaa. 

Ne tyypit, jotka sitten onnistuvat kertomaan itsestään jotain mikä antaa syyn ajatella itsestään edes hieman positiivisesti, ovatkin sitten niin harvassa, että turha paljon matcheja odotella. 😀 

Sen verran olen tämän vuoden aikana kuitenkin tunnerintamalla kokea, että tiedän, että en ole nyt valmis vastaanottamaan tippaakaan sitä pettymystä, minkä sellaisen ihmisen torjunta aiheuttaa, jota kohtaan itsellä olisi edes pienikin positiivinen tunnelataus. 

Kainalon kaipuusta huolimatta ei siis ole aktiivinen haku päällä. Tyydyn ainoastaan haaveilemaan ihanasta prinssistä, jonka kohtaamisen en kuitenkaan jaksa tippaakaan uskoa. Asetin aiemmin tälle vuodelle tavoitteen, että jos nyt edes yksille kivoille treffeille päätyisi, mutta päivitin tavoitelistaani pyyhkimällä tuonkin pois. 

Olen mielenkiinnolla ja hämmästyksellä seuraillut monia tuttuja sekä julkisuuden henkilöitä, jotka tuntuvat löytävän uuden suhteen ihan tuosta vain aivan hetki edellisen päättymisestä. Vielä enemmän sitten on ällistyttänyt hyvinkin nopeasti suhteen alettua annetut siirappia tihkuvat ja ”tässä on elämäni rakkaus” -sisältöiset parisuhdehaastattelut mediaan. Don’t get me wrong, rakkauden hehkuttamisessa ei ole mitään väärää ja aina noita haastiksia lukiessa todella toivon noille ihmisille kaikkea hyvää, mutta ne vaan saavat mut aina suuren ihmetyksen valtaan.

Että mistä jotkut ihmiset aina kaivaa niin nopeasti niin ihanan ja kiinnostavan tyypin, että ollaan heti valmiita heittämään hynttyyt yhteen? Ja miten ihmeessä jotkut ”osaa” rakastua niin nopeasti? Mulle itselleni se on ihan vieras ajatus. Tai no, ei se hynttyiden nopea yhteen lykkääminen kyllä ole, mehän Tommin kanssa aikoinaan alettiin käytännössä asumaan yhdessä ihan tasan siitä hetkestä kuin seurustelumme alkoi (tai oikeastaan jo viikkoa ennen). 😀 Mutta meilläkin oli toki toistemme tuntemista takana jo yli vuosi. Mutta mulla meni silti suhteemme ensimmäinen vuosi siihen tuumailuun, että mitähän tää nyt oikeasti on. Joskus siellä vuoden yhdessäolon jälkeen huomasin miettiväni, että kyllä mä ihan oikeasti taidan tota hönttiä rakastaa.

En mä muista ikinä ihastuneeni tai rakastuneeni keneenkään tosi nopeasti. Olen selvästi aika hidas tyyppi tunteissani. Olen ihan kaverisuhteissakin huomannut, että tyyppi, joka voi vaikka muutaman kuukauden ajan tutustumisesta tuntua ihan todella kivalta ja kiinnostavalta, osoittautuukin hieman enemmän tutustuessa järjettömän raskaaksi ihmiseksi, jonka läsnäoloa ei sittenkään kaipaa elämäänsä. Joten siksi mun kokemusmaailmaani perustuen nopeasti syntyvät superrakkaustarinat ovat aina tosi hämmentäviä enkä tajua miten sellaista voi tapahtua. Mut niin me vaan ollaan ihmiset erilaisia, toiset nopeita, toiset hitaita. Joillakin käy enempi ”flaksi” kuin toisilla, jotkut ovat valmiimpia tutustumaan uusiin ihmisiin ja ottamaan heitä elämäänsä kuin toiset. 

Mekko – KappAhl

Kengät – Pavement, 2nd hand

Laukku – Longchap, 2nd hand

Korvikset – H&M

Aurinkolasit – H&M

Kuvissa mun torstain asu. Tuossa viime kesänä ostamassani KappAhlin kukkamekossa on aina tosi nätti ja naisellinen olo. Aiemmin olen yhdistänyt sitä mm. punaisiin sandaaleihin, nyt kiskaisin jalkineiksi Zadaasta noin kympillä ostamani Pavementin röyhelöiset nahkatennarit. Hieman ehkä tuhti kenkävalinta helteellä, mutta sopivat mekkoon niin suloisesti tehden kokonaisuudesta rennomman kuin korkosandaaleilla.

Mulla on tässä ikääm kuim loma meneillään, mutta tässä mä olen tänäänkin ollut toimistolla käsittelemässä kuvia. Muutenkin olen muhjannut viime päivät lähinnä yksikseni jaksamatta kiinnostua mistään tai kenestäkään. Mutta tähän iltaan tuli nyt kuitenkin sellainen suunnitelman muutos, että kotona muhimisen sijaan suuntaan Harjavaltaan Karmarockiin katsomaan Maj Karmaa. Koko päiväksi en sinne jaksanut lähteä, kun ei ollut muita mua kiinnostavia bändejä ja ihmismassatkin ahdisti, mutta kyllä sitä nyt yhden keikan verran ihmisiä kestää.

Eli nyt siis festarivermettä päälle ja menoksi!