Pyhitettiin eilispäivä Iinan kanssa lähinnä voimauttavalle löhöilylle eikä meilä ollut mitään aikomuksia shoppailla nopealla keskustapyrähdyksellämme. Sen verran kuitenkin piipahdimme Monkissa, että tein yhden todella loistavan ja oikeasti hyödyllisen löydön, josta ole nyt enemmän kuin iloinen.

”Onko sinulla plussakorttia?” ”Löytyykö klubikorttia?” ”Haluatko liittyä kanta-asiakkaaksemme?” Nykyään joka ikisen marketin ja pienemmänkin puljun kassalla kysellään aina jonkinmoista korttia. Ja vaikka kuinka olisi sitä mieltä, että jokaisen vaatekaupan klubikorttia tuskin tarvitsee omistaa, niin kummasti niitä kertyy. Sillä onhan se nyt täysi mahdottomuus olla täyttämättä sitä liittymislomaketta, kun myyjä sanoo, että saisit tästä ostoksestasi nyt 30% alennuksen, kun liityt kanta-asiakkaaksi. Arvatkaa vaan monessako paikassa mulle on käynyt noin.. Että ei muuta kuin nimi paperiin ja onnellisena kun säästin juuri 6 €.

Eli minä olen pahimman luokan korttipeluri. Löytyy luonnollisesti tietenkin pari pankki-tai luottokorttia ja muut pakolliset kuten ajokortti, Kela-kortti sun muut. Mutta niiden lisäksi lompakossa ja eteisen laatikossa lymyilee plussaa, s-bonusta, ykkösbonusta Finnairinr plussaa, Stockan kanta-asiakaskortti ja joka hemmetin vaateketjujen muiden kauppojen haistapaska klubikortteja ja sukkabonus leimapasseja.

Lindex, KappAhl, Seppälä,Vero Moda, Aleksi 13, Hemtex, Suomalainen Kirjakauppa, Moda ketju, Glitter, Gina Tricot. Ja päälle vielä parit pizza, kebab, subway, lounas, mikä lie syöttöpaikan ”kerää 10 leimaa ja saat jotain onnetonta etua” tyyppiset keräilykortit.

You name it, I’ve got it! Ja silti joka hiton kerta kun jotain korttia kysytään tai sillä sattuisi kerrankin oikeasti hyötymään jotain, niin ei just satu olemaan oikea ässäplussabonus hihassa eikä lompakossa. Kun ei mahdu! Minä kun en ole oikein sellaisten koivuhalon kokoisten lompakoiden ystävä.

Tämän pohjustuksen jälkeen varmasti ymmärrätte miksi inoissani kiikutin Tämän kassalle.

20120923-115027.jpg

Nahkakantinen,näppäränkokoinen ja hillittömän määrän kortteja nielevä vehje maksoi 15 € ja on juuri sitä mitä tarvitsen pärjätäkseni kortipakkani kanssa. Voin pitää ne tärkeimmät, eli maksukortit ja henkkarit pikkuruisessa lompakossani ja ladata muut muoviläpyskät tuohon. Tarpeen mukaan sitten mukaan joko lompakko tai molemmat.

Kätevä ja vielä kauniskin!

Kuvituskuvat on otettu nyt täällä reissun päällä ja se osoittaa että nyt täällä reissussa pörssistä löytyy tosiaan vain melko maltillinen otos korttipakasta. Mutta kun pääsen kotiin, niin survon korttikotelon täyteen uusia asukkeja.

Kotelossa on 16 lehteä, joissa on molemmissa tasku molemmin puolin, joten se mahdollistaa melko monen syöttölän, juottolan ja rättikaupan kanta-asiakkuuden. Värivaihtoehtoja oli tuon punaisen lisäksi ainakin nude.

Mitenkäs teillä sujuu bonuskorttihommat? Raivostuttaakko koko korttipeli vai kerätkö innolla plussaabonustaleimoja? Entä mites tuo säilytyspuoli? Miten suurta säkkiä kannat mukanasi korttien vuoksi?


Awww! Ihan pakko näyttää teillekin miten ihania postimerkkejä tänään bongasin pakettia noutaessani. Molemmat merkit ovat ilmestyneet tämän kuun alussa.

Minulla ei nyt edes ollut mitään tarvetta postimerkeille, mutta nämä arkit oli silti ihan pakko ostaa. Menevät siis säilöön monien muiden keräilyn vuoksi hankittujen arkkien joukkoon.

Miika Saksin kuvittama viiden 1. lk:n merkin Syysuni -arkki ilmapalloineen ja linnunpelättimineen hurmasi taianomaisella värimaailmallaan. Jotenkin ihan tuli sellainen fiilis, että tuolla hevosella olisi pitänyt olla vielä sarvi otsassa.

Vaikka arkin merkit (kuumailmapallo, linnunpeläti, lyhdyt, joutsenent ja tyttö + hevonen) toimivat varmasti kauniisti yksittäinkin, niin ihaninta nämä merkit olisi silti liimata kokonaisena arkkina paketin kylkeen lähettäessään ystävälle vaikkapa syntymäpäivälahjaa.

Toiset ostamani merkit saivat minut todellakin sanomaan aaaaawwwwww! Minulla on meneillään ihan hillitön innostus söpöihin eläimiin. Tuijottelen iltaisin pupujen, kissanpentujen ja suloisten koirien kuvia Cute Overloadista ja murukin tietää ottaa kaikki eläinlapsukaisia sisältävät luonto-ohjelmat nauhalle minua varten. En siis mitenkään voinut vastustaa tuota Satu Lusan suunnittelemaa kuuden ikimerkin postimerkkivihkoa.

Yritän kovasti miettiä kuka karvapalleroista on mielestäni kaikista suloisin, mutta se on lähes mahdottomuus. Hieman surkean näköistä mäyristä tekisi kyllä ainakin heti mieli paijata, mutta mielelläni ottaisin syliin noista jokaikisen, jos en olisi allerginen. Oih ja voih. Mutta onneksi aina voi kuitenkin katsella edes kuvia. 🙂


-sisältää mainontaa-

Tällä viikolla ne saapuivat. Kenkäkokoelmani uudet kuninkaalliset nimittäin. En ihan helpolla pysty keksimään miten kengät voisivat olla enää yhtään ihanammat kuin nämä RASin paljettikuorrutteiset herrainkengät. Ja samaa mieltä oli myös rakas Ence, joka oli lähes vihreänä kateudesta nähtyään nämä kaunokaiset eilen jalassani. Todella harmi, ettei meilla kahdella ole sama kengänkoko, sillä makumme menee todella usein yksiin, joten  olisi kiva pystyä lainailemaan popoja puolin ja toisin.

20120916-212703.jpg

Tilasin kimaltavat kaverit siis Spartoo-yhteistyöstä saamallani lahjakortilla. Samassa paketissa tuli myös yhdet bikerit, jotka kuitenkin olivat valitettavasi liian suuret, joten lähtevät palautukseen. Mutta tärkeintä on, että nämä upeudet olivat täydellisen kokoiset!

Tuolla RAS-merkillä on muuten muutamia muitakin huikeita kimallus- ja paljettitöppösiä. Minua jäi kovasti kutkuttelemaan vielä esimerkiksi kullanväriset paljettiballeriinat, mutta sellaisten hankkiminen näin syksyllä ei tunnu kyllä kauhean järkevältä. Mutta toisaalta, koskas minä olisin ollut järkevä kenkiä hankkiessani? Aika harvoin. Saa siis nähdä pystynkö vastustamaan kullan kimallusta.

20120916-212716.jpg

Suunnattiin eilen illalla Encen kanssa radiokanavamme Eazyn saunailtaan höpisemään ja kittaamaan alkoholijuomia pomojemme ja muiden ohjelmien juontajien kanssa. Radiohommia on nyt takana kahdeksan kuukautta takana ja täytyy sanoa, että on kyllä ollut ihan mahtavaa oppia uusia taitoja ja päästä toteuttamaan yhtä pitkäaikaista haavettaan. Minä kun olin jo vuosikausia ehtinyt ajatella, että olisi huikeata päästä kokeilemaan radiojuontajan töitä.

Mutta siis.. palataanpas takaisin itse tän postauksen aiheeseen, eli eilisiin vetimiin. Halusin siis ehdottomasti saada jalkaani nuo uudet kimallukset, joten valitsin vaatteet sitten niin, että kengät pääsisivät loistamaan.

Näin upeita töppösiä ei tietenkään piilotella lahkeiden alle, joten vajaata punttia kehiin. Discopallon kaltaisen kimalluksen vastapainoksi passasi mielestäni erittäin oivasti sammarit. Minua nimittäin viehättää tuollainen blingblingin ja arkisten vaatteiden yhdistäminen.

20120916-212722.jpg

Lopputulos näytti siis tältä. Lempparisammarit on viime vuotinen vitosen hankinta hennesiltä. Paljettiteemaa hieman jatkanut kangaskassi löytyi pari vuotta sitten saman puljun lastenosastolta ja on minulle todella rakas. Pusero Sokoksella myytävää Kaiio-merkkiä ja rotsi vanha tuttu Saki. Ja kengät siis RAS, joka on itselleni ihan uusi tuttavuus kenkämerkkirintamalla.

Pirtsakan oranssit sulkakorvikset löytyi eilen KappAhlista ja olivat juuri sitä mitä garderoobini on kaivannut. Aurinkolasit nappasin Roomassa yhdeltä katukauppiaalta vitosella alkukesästä kadonneiden Wayfarereiden korvaajaksi siihen saakka kunnes raskin hankkia uudet. Arvatkaa vaan kuinka paljon harmittaa kadottaa rakkaimmat ja kalleimmat aurinkolasinsa! Paljon.

Mitenkäs mun paljettiuutukaiset ja niiden ensiesiintyminen teihin uppoaa?