04.12.2011

Posted at 21:07h in Yleinen by
0 Likes

Olen muistaakseni aiemminkin kertonut olevani nykyisin aivan toivoton sohelo kaikissa laukunpakkaushommissa. Jotenkin mä aina vaan tajua, että mun aikataulu on huomaamatta kussut oikein urakalla ja joudun hirveässä hädässä paiskomaan jotain sekavaa kassiin pitämään samalla sormia ristissä että matkan määränpäässä sieltä laukusta löytyisi jotain järkevää päällepantavaa.

Perjantaiaamuna koitti taas yksi tällainen pakkauskatastrofi kun heräsin kevyet 1,5 h aiottua myöhemmin. Olin siis matkalla Helsinkiin, missä minua odotti blogityttöjen pikkujouluilta ja seuraavana päivänä ystävän häät. Minun oli tarkoitus ehtiä esimerkiksi sovittamaan häävaatteet vielä ennen lähtöä päättääkseni oikeat asusteet, mutta ei toivoakaan. Heittelin siis matkalaukkuun mekon ja varmuuden vuoksi toisenkin, sekalaisia koruja ja parit kengät ja toivoin parasta. Ja jottei lähtö olisi varmasti ollut helppo, tajusin vielä meikkipussini olevan työpaikalla. Onneksi työkaverit pelastivat ja kuskasivat sen minulle ennen bussin lähtöä.

Nyt sitten hekä mietitte miten nämä kuvat liittyy tuohon pakkauskriisiin. No siten, että unohdin housut kotiin!! Minulla oli menomatkalla edellisenä päivänä Lindexin alerekista kuudella eurolla ostamani viininpunaiset farkut, mutta sain epäonnekseni huomata jo ennen perille pääsyä, että ensimmäistä kertaa jalassa olleet pöksyt kuuluivatkin kastiin ”eivät todellakaan pysy jalassa”. Ei tuo ongelma toki sovituskopissa paikallaan seistessä ilmi tulllut, mutta pehmeästä ja helposti periksiantavasta matskusta tehdyt housut olivat sitten liikkuessa ihan totaalinen katastrofi. Voin kertoa, että on hieno tunne kävellä keskellä kaupunkia kädet täynnä tavaraa ja tuntea kuinka pöksyt valuvat pitkin pakaroita. Jännitystä elämään ja silleen. Putooko pöksyt kinttuun vai ei? Mä en siis todellakaan voi ymmärtää niitä nuoria lökäpöksyjätkiä joiden housut suorastaan uhmaa painovoimaa paljastaen samalla vähintään 3/4 osaa alla olevista boksereista. Miten ne kestää sen tunteen?

Lauantaiaamuna Jonnan ja Sallan kanssa kirpparille suunnatessa yritinkin siis etsiä matkalaukusta toisia housuja jotka ”ihan varmasti pakkasin mukaan”. No ei vaan löytynyt ei… Jännäpöksyt ei houkuttaneet eikä vyötäkään ollut saatavilla, joten jouduin tyytymään aika härskin lyhyen tunikan ja sukkahousujen yhdistelmään. Ja juuri sopivan mittainen takki siihen päälle niin näytin tosiaan siltä, että pöksyt unohtui kotiin. Jännityksen ja kauhun sijaan tämän asun tuoma tunne olikin siis nolous.

Mutta oli mulla onneksi sentään ihana takki! Uutukainen suurella hupulla varustettu villakangastakki löytyi muutama viikko sitten legendaarisilta Ratsulan Toripäiviltä, jotka ovat joka kerta tuoneet eteeni mahtavia aarteita. S.T.I.:n takki oli tangossa ainoa laatuaan, sattumalta omaa kokoa ja anteliaasti 60% alennuksessa. 10 € Toripäivä-setelin jälkeen maksettavaa jäi onnettomat 69 € joten hieman huonossa jamassa ollut talvitakkikokoelmani sai kaipaamansa vahvistusta. Minä nimittäin ehdottomasti kaipasin takin jonka hupun kätköihin piiloutua silloin kun esimerkiksi housuitta kaupungilla hilluminen hävettää.

Nyt pitäisi tehdä viimeiset siivousmuuvit kämpässä ja rustata sitten ostoslista aamun kauppareissulle. Huominen iltapäivä menee tarjottavia väsäillessä ja tarjolle laittaessa. Eli mä en edes ehdi miettiä ja panikoida missä asussa synttäreitäni huomenillalla juhlisin. Samalla metodilla mennään siis kuin pakkauspuuhissakin: kun huomenna ovikello ensimmäisen kerran soi, kiskon päälle ensimmäisenä käteen sattuvan koltun ja meikki viimeistellään ekojen (tai toisten ja kolmansien) vieraiden jo siemaillessa boolia olohuoneessa. Mitä sitä omia tapojaan muuttamaan!

PS. Huomasitteko kuvissa ensimmäiset vilahdukset uusista silmälaseista..


27.11.2011

Posted at 22:28h in Yleinen by
0 Likes

Ihan pakko jakaa yksi huippuhyvä alennusvinkki kaikille erityisesti teille lähialueen (ja toki muillekin) isoryntäisille tyypeille, jotka laillani painitte tissiliiviongelmien ja niiden harvojen hyvien hintavuuden kanssa.

Poltettuani eilen päreeni töissä päädyin vielä kiduttamaan itseäni julmasti sovituskopissa, sillä silmäni osuivat Porin Sokoksella kyltiin joka julisti muutamien Freyan liivimallien olevan -60 % alennuksessa. Innostuin erityisesti kun näin alennustelineessä myös Freyan urheiluliivejä. Kun normaalisti omista liiveistään pulittaa sen 70-85 €, niin tuollaista alennusta ei vaan voi ohittaa vaikka liivien sovittaminen sillä hetkellä houkuttelisikin yhtä paljon 24 tunnin jalkapuurangaistus alasti keskellä toria.

Siellä minä sitten ähisin, puhisin, kiroilin ja koitin pidätellä esiin pyrkineitä kiukun ja väsymyksen kyyneliä. Varmaan kymmenet liivit sovitettuani tajusin, että vielä yksi välikoko urheilurintsikoista oli sovittamatta ja päätin, että en perkele luovuta ennen kuin se 80G kokokin on testattu. Ja niin vaan meikäläisen uskomaton sovistuskoppi-staminani  palkittiin ja poistuin paikalta vain 19,60 € köyhempänä, mutta kirkkaanpunaiset urheiluliivit rikkaampana.

Ja ei, ei nämäkään liivit tunnu sellaiselta, että tekisi yhtään enempi mieli mennä trampoliinille pomppimaan kuin muutenkaan, mutta minä en ihan totta edes usko, että minun hinkeille voisi löytyä sellaista panssaria jonka avulla tuo jokaisen suomalaisen lapsiperheen pihalta löytyvä vehje muuttuisi silmissäni yhtään nykyistä houkuttelevammaksi vehkeeksi. Täydellisen sijaan nämä Freyat tuntuivat kuitenkin paremmilta monet muut tähän mennessä kokeilemani. Ja edullisen hinnan vuoksi uskalsin ostaa ne testattavaksi.

Liivit ovat ns. softit, eli niissä ei ole kaaritukia, mutta todella napakan materiaalin ja valitsemani riittävän pienen ympärysmitan vuoksi liivit pitävät rinnat hyvin paikoillaan ja tuntuvat mukavilta olematta kuitenkaan tukalat. Takaosan hakasrivistö saa minulta erityiskiitosta neljästä rivistään eli ympärys on takaakin riittävän leveä jotta liivit pysyisivät tiukkudestaan hyvin muodossa venymättä ikävästi. Niin kun usein käy, jos kiinnitysosa on liian kapea.

Sporttaamaan spurttaamaan en ole vielä eilisen ostotapahtuman jälkeen ehtinyt (ellei sitä kolmen vartin hikoiluttavaa sovituskoppisessiota sellaiseksi lasketa), joten käytännön toimivuudesta ei vielä ole raportoitavaa. Näin ensivaikutelman perusteella voisin kuitenkin sanoa, että nyt on hintalaatusuhde sen verran hyvin kohdallaan, että uskallan kyllä suositella, että kannattaa käydä tsekkaamassa jos on sporttirintsikat etsinnässä.

Tuon malliston koot kattavat välin C-H, mutta oman selailuni perusteella sanoisin, että tuolla Porin sokoksessa oli edustettuna vain kokoväli D-G, mutta tuolta väliltä olikin sitten runsaasti liivejä jäljellä niin punaisena kuin mustanakin. Ja hintaa näille jäi tosiaan se vajaat parikymppiä. Ei paha.

Ja nämä sport brat eivät siis suinkaan olleet ainoat alennetut Freyat, vaan -60% lappu oli laitettu myös kolmeen tai neljään tavalliseenkin rintsikkamalliin. Ainkin minun jo heinäkuussa ostamia liivejä oli molempia jäljellä tässä alessa. (heinäkuussa ostetut Freyat näet TÄÄLTÄ.)

Ja jos nyt ei tämä vinkki koskettanut asuinpaikan puolesta, niin todettakoon, että saattavat toki olla alessa muissakin Sokoksissa, kuka tietää. Ja mikäli kyseiset liivit kiinnostaa, niin eivät ole sporttirintsikoiksi karmean hintaiset ovh-hinnallakaan, 48,95 €.

Nyt siis alan tutkia läheisen kuntokeskuksen ryhmätuntilukujärjestystä miettiäkseni mihin uskaltaisin ensi töikseni uusilla tissinvaimentimillani osallistua.


26.11.2011

Posted at 14:54h in Yleinen by
0 Likes

Mä en muista koska minusta viimeksi olisi jäänyt kampaamon lattialle niin paljon karvaa kuin eilen. Kasa oli hervoton siitä huolimatta, että päältä ei mittaa otettu juurikaan pois.  Mutta voi ihanuus kuinka kevyeltä olo nyt taas tuntuukaan,  kun korvilla ja niskassa ei roiku mitään epämääräistä pehkoa. Ja tällä kertaa muistin heti samana päivänä hankkia kuvia päivitetystä lookista, kun ihana työkaverini Linda jäi kärsivällisesti työpäivänsä päätteeksi zoomailemaan minua. Ja tuli itse asiassa pitkästä aikaa omasta mielestä tosi kivoja kuvia. Jotain tekemistä asian kanssa voi olla myös uudella tukan kanssa mätsäävällä kauniisti kanelinvärisellä puserolla johon olen kovin ihastunut!

 

pusero/Zara, farkut/H&M, kengät/Clarks, korvikset/KappAhl, rannerengas/kirpparilöytö, tukka/Maikku, Hiusmuotoilukeskus Glaze

Tuosta maanantaina ostamastani paidasta on nostettava esiin sellainen huomio, että se on kotoisin Zarasta. Rasti seinään, herran jestas! Mulle ei ikinä koskaan milloinkaan eikä edes harvoin mahdu sieltä mikään päälle. Käyn siellä aina vaan sovittelemassa kenkiä ja muuten vaan ihailemassa. Pieni masokisti minussa kuitenkin päätyi tällä kertaa raahamaan sovituskoppiin kaksi XL kokoisiksi väitettyä paitaa. Niistä ensimmäinen sanoi vastalauseensa jo hihojen kohdalla, mutta tämä käsittämättömän kauniin värinen yksilö suostui yhteistyöhön niin allieni kuin puskurienikin kanssa. Toki se on tarkoitettu ehkä hivenen pidemmäksi, mutta ei se onneksi mullakaan ihan napapaidaksi jäänyt joten kiikutin löydön onnellisena kassalle. Ja mistä kaameasta epäkohdasta huolimatta vielä? Se on ihan 100 % minun inhoamaan puhdasta polyesteripaskaa! Mutta päätin tällä kertaa ohittaa tuon kynnyskysymykseni sillä paita tuntuu ihme kyllä mukavalta, on malliltaan ja väriltään ihan järjettömän ihana ja huumaannuin ihan vaan siitä, että se mahtui päälle. Ja kaiken edellämainitun lisäksi mä vaan olen kyllästynyt käyttämään aina jotain trikooriepuja.

Aloinkin nyt miettimään, että pitäisiköhän suunnata ompelijalle ja teettää omille muodoille pari kivan mallista puseroa silkistä tai muusta ihanasta. Kun muuten on kyllä tämäntapaisissa vaatteissa tuohon pure shittiin tyytyminen. Pitänee konsultoida mammaa kangasasioista..

Tuolta aiemmista kuvista näkyy paremmin nuo pitkään osaan taiotut kinuskin väriset raidat jotka tuo tukkaan vähän eloa. Muuten ollaan taas tuollaisella tummalla ja lämpimällä linjalla. Pieni teini sisälälni haaveilee edelleen aina siitä kokomustasta, mutta aikuisempi minäni on jo ymmärtänyt, että se on minun kasvoilleni vähän turhan kylmä ja kolkko ja on jo hyväksynyt tummanruskean. Mulla oli jotenkin pitkään sellainen pelko ja ahdistus, että minulla ruskea tukka on yhtä kuin tylsä ja turvallinen keski-ikäistukka. Mutta kai tässä nyt ripaus särmää on edelleen? Enää 10 päivää aikaa olla ”parikymppinen” ja voin kertoo, että mä ihan oikeesti kyllä vähän kriiseilen. 😛

Mikäs on tuomio? Tylsä ja turvallinen aikuistukka? Särmä ja persoonallinen aikuistukka? Ihan liian villi teinitukka? Vaiko jtain muuta? Itse tulin siihen tulokseen, että IHAN HELVETIN HYVÄ! Naamalleni en mitään voi, mutta onneks Maikku tekee taikoja tukalle. 😀

PS. Mutta photoshop tekee kyllä taikoja naamallekin. Eli joo, kyllä oon huijannut kuviin inhimillisemmät silmänaluset ja vähän rupisia poskiani imarrellut. Ettette vaan kuvittelis mun oikeesti olevan noin übersuperhottis ja sais huijattuina traumoja ja suorituspaineita. As if…   😀