Pari postausta sitten esiteltyjen esiteltyjen kauan etsittyjen klassikkokenkien perään heti toiset samanmoiset. Neljän kesän aikana hitusiksi askelletut Björn Borgin unelmanpehmeät nahkaballerinat pääsivät vihdoin viime syksynä nukkumaan viimeistä untaan roskalaatikkoon ja tiesin, että tänä keväänä olisi etsittävä uudet kesäpäivien luottojalkineet ja pelkäsin urakan olevan haastava.

Kaupat ovat toki pullollaan ballerinoja, mutta suurin osa niistä on kamalia hiostavia muovikammotuksia, joten varteenotettavat valikoimat eivät loppujen lopuksi päätä juuri huimaa ainakaan täällä Porissa päin.

gabor1

Yllättäen vastaus rukouksiini tippui n. kuukausi sitten odottamatta syliini aarreaitta Ratsulassa sellaisen omasta mielestäni ”mummomerkin” kuin Gaborin toimesta. Mä olen aina ollut ihan siinä käsityksessa, että saksalainen Gabor valmistaa ainoastaan 3-4 cm korolla varustettuja +50 v pankkitoimihenkilöiden työjalkineiksi passaavia mukavia, mutta yllätyksettömiä ja tylsiä kenkiä. En minä nyt edelleenkään nettisivuilta malliston tsekattuani ihan hirveästi heidän annistaan innostunut, mutta yhden parin juuri minulle sopivia ballerinoja ainakin olivat älynneet valmistaa.

Olen muutaman viime kesän aikana alkanut huomata, että ihan olemattoman ohuella ja tasaisella pohjalla varustetut kengät eivät ole minun jalkojani varten etenkään päivittäisessä käytössä. Jalkani väsyvät ohuilla pohjilla välittömästi ja jos pohja on kantapään kohdalta liian ohut tai pehmeä, tuntuu kuin paino olisi kokonaan kantapään varassa. Niinpä useimmat ballerinat on täytyyt ohittaa juurikin liian ohuen ja täysin jalkaa tukemattoman pohjan vuoksi. Gaborin palloniitein koristellut söpöläiset sattuivat kuitenkin kauniin ulkonäön lisäksi olemaan loistavat myös rakenteeltaan.

gabor2

Merkki mainostaa kenkiään nimenomaan mukavuudella ja sitä ainakin minun balleriinani todellakin ovat. Pohja on tukeva ja kannasta juuri sopivasti hieman muuta pohjaa paksumpi. Ja jos ymmärsin oikein näissä on jotkut jännät ”air cushion” -pohjat, jotka vaimentavat iskuja tehokkaasti. Ainakin kannoista kuuluu sellaien hieman jännä ääni kävellessä, ihan kuin siellä todellakin olisi osittain ontto sisus.

Kauas on tullut kuljettua niistä ajoista, kun kenkien valintaperusteeksi riitti se, että ne on nätit. Kilometri kilometriltä olen kuitenkin huomannut kuinka tärkeää jalkojen hyvinvointi on ja kuinka suuri merkitys kengillä ja niiden lestillä on. Enää en tahdo hautoa jalkojani ikävissä hengittämättömissä muovikengissä, enkä kiduttaa jalkapöydän joka ikistä pikku lihasta valitsemalla kenkiä jotka eivät lainkaan auta jalkaa sen raskaassa työssä.

Käytyäni vuosien aikana läpi satoja paria mitä erilaisempia kenkiä, hyviä, huonoja ja ihan suunnattoman surkeita, olen oppinut myös sen, että todellinen laatu harvoin irtoaa halvalla. Niinpä satanen näistäkin todennäköisesti monta kesää minua kuljettavista jalkaani hellivistä yksilöistä tuntui ainoastaan järkevältä sijoitukselta.

Jos siis joku muukin kaipaa kesän klassikkokengiltä ballerinoilta myös jonkinmoista tukea jalalle, niin sekä minä, että jalkani voivat suositella näitä yksilöitä suurella lämmöllä.


Menin pöljä vuosi sitten ostamaan yhdet kompromissikorkkarit, etsiessäni mustia kaiken kanssa yhteensopivia avokkaita.Ne sitten jäivätkin kokonaa käyttämättä, kun en oikein tiedä kenen jaloilla olin niitä kaupassa sovittanut. Onneksi kenkaraukat saivat uuden rakastavan kodin serkkuni luota, joten eivät jääneet minun kaappiini muistuttamaan hutiostoksesta.

viauno4

Päätinkin sittemmin, että niin kovasti kuin kaappini mustia peruskorkoja kaipaakin, en enää tyytyisi mihinkään melko hyvään, vaan pitäisin seulan tiukkana ja odottaisin täysosumaa. Täällä blogissakin on usein vilahtanut viime syksynä löytämäni upeat Via Unon kirkkaanpunaiset paholaiset.

Liskojen lesti on ollut juurikin ihanteellinen omalle jalalleni ja ne kuuluvatkin ehdottomasti korkkareideni top 3 kaartiin. Siksi olinkin ehtinyt jo usein mielessäni haaveilemaan josko jostain tulisi vastaan samat kengät mustana täyttämään aukon kenkähyllyssäni.

viauno1

Ihan samoja ei sentään mistään ilmestynyt, mutta viime tiistaina muuten vaan Sokoksella poiketessani huomasin uusia Via Unoja kenkäosastolla ja pulssini kiihtyi jännityksestä. Täydellisen näköisiä, eleettömän tyylikkäitä mustia peep toe -avokkaita pöytä täynnä, mutta ei yksiäkään kolmeseiskoja! Pienen paniikin ja myyjän kanssa laatikoiden komppaamisen jälkeen yksi oman kokoinen pari kuitenkin vielä löytyi.

viauno3

Toiveeni eivät olleet olleet turhia. Lesti tuntui jotakuinkin identtiseltä punaisten kenkieni kanssa ja talven aikana usein liskoilla jo juhlineena tiesin kenkien olevan mukavat ja laadukkaat. Kauaa en joutunut ostopäätöstä siis tuumimaan. Kassan kautta 80 € köyhempänä, mutta onnellisena kotiin. Olin jopa niin innoissani, että en tajunnut käydä enää ees suunnitelmieni mukaan ruokakaupassa, vaan suunnistin vain suoraan kotiin. 😀

viauno2

Vietin eilen ensimmäistä iltaa ulkona ja pienta napakkuutta oli vielä havaittavissa, mutta se vaatinee vain hieman kotona tepastelua sukat korkkareihin sullottuna. Nahka antaa juuri tarvittavan verran periksi ja meillä on varmasti monia huimia juhlia edessämme!

Jos sitä nyt jo viimein muistaisi sen, että ei kannata tyytyä kompromisseihin, vaan odottaa sitä oikeaa. Etenkin kun on kyse vaatekaapin tukipilareista ja ajattomista klassikoista.


Olen jo pidemmän aikaa kaivannut viikonloppureissuille sopivan kokoista siistiä nahkaista matkakassia, jonka hankkiakseen ei tarvitsisi jättää vuokraa maksamatta. Olin jo tullut siihen tulokseen, että suuri, nätti ja edullinen nahkakassi on yhtä harvinainen otus kuin yksisarvinen, mutta joskus sitä näköjään voi törmätä myös taruolentoihin.

matka_asu

Juurikin toiveideni kaltainen musta, yksinkertainen ja sopivalla ripauksella rockia maustettu reissuveska tuli vastaan niinkin yllätyksellisessä paikassa kuin Vero Modassa. Piecesin laukku on pehmeää ja mukavanoloista nahkaa metalliset vetoketjut riittävät oivasti sen koristuksiksi. Hintaa laukulla oli kokoonsa ja materiaalinsa nähden sopuisat n. 140 €, ei siis lähellekään vuokran verran. Onnekseni minulla oli vieläkin käyttämättä lähes viisikymppiä viime keväänä voittamastani lahjakortista, joten itselle jäi alle satanen maksettavaa.

Tiedän kyllä, että sijoittamalla kassiin hieman enemmän, olisin todennäköisesti saanut rahoilleni vastineeksi vielä jämäkämmän tuntoista ja paksumpaa nahkaa. Tämä laukku ei nimittäin rehellisesti sanottuna tunnu siltä, että uskaltaisin välttämättä kantaa siellä kymmeniä tiiliskiviä.  Ei laukku nyt heppoiselta ja heikoltakaan tunnu, en minä sitä olisi ostanut jos niin olisi, mutta olen tukevampiakin tavannut.  Mutta hintalappukin on sitten ollut toisenlainen.

Tulin kuitenkin laukkua tunnustellessani siihen tulokseen, että laatu ja kestävyys riittävät varmastikin siihen käyttöön mihin laukkua olen kaavaillut, eli toisinaan tapahtuville muutaman yön reissuille lähinnä vaatteiden ja kevyen kosmetiikan ronttaamiseen. Mikäli tarvitsen kaupunkilomalle mukaani tiiliskiviä, niin pakkaan ne suosiolla miehekkeen reppuun. 😀

weekendbag

Ensimmäinen reissumme ainakin sujui varsin hienosti ja uusi matkatoverini veti sisäänsä yllättävän suuren lastin tavaraa. Ulkonäön perusteella en ollut tajunnut laukkua ihan niin vetoisaksi.

Nyt voisi sitten ryhtyä pikkuhiljaa vapun viettoon. Päivä on kulunut herkkuja hankkiessa ja syödessä. Vapputorilta löydettiin ostoskassiimme mm. hollantilaisia maustettuja makkaroita ja juustoja, virolaisia homejuustoja ja kotimaisia sulhaspiirakoita ja tippaleipiä. Alkosta puolestaan napattiin mukaan miehelle valikoima erikoisoluita ja minulle luomusiideriä ja luomuvalkkaria.

Kauppareissu kruunattiin uuden juuri avatun jäätelöbaarin antimilla. Aah, mitä herkkuja ne olivatkaan. Iso Karhussa sijaitsevan Jätskibaari Vohveli kertoo valmistavansa jäätelönsä itse käsin ja pitkälti kotimaisista raaka-aineista ilman lisä- tai väriaineita. Jäätelö tarjoillaan paikanpäällä paistetuissa tuoreissa vohvelikupeissa.  Vohveli myy jäätelöitään myös mukaan. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!