Olen ollut itseeni kovin tyytyväinen viime kuukausina onnistuttuani omasta mielestäni loistavasti hillitsemään shoppailuani. Olen mielestäni tehnyt viime aikoina vain melko harkittuja ostoksia ja ne muutamat heräteostoksiksi luetelavat hankinnatkin ovat olleet loistavia. Nettikaupoissa vetelehtimisestäkin olen selvinnyt ihan vain pelkällä katselemalla ja ihastelemalla. Vaikka ostoskoriin olisikin tullut haalittuatuotteita, niin viimeinen klikkaus ei kuitenkaan ole ollut ”tilaa” vaan selainikkunan punainen ruksi.

Tekipä elämäntaparemonttia sitten millä osa-alueella hyvänsä, niin repsahduksiahan sattuu. Yritän siis olla soimmamatta itseäni liikaa. Yksinäinen perjantai-ilta + mieli hieman maassa + Asoksen ale  = 42 € tappiot. En tunnusta todellista tarvetta (jonkinmoista himottelua kuitenkin) yhdellekään näistä kolmesta tuotteesta, joten nyt mentiin kyllä ihan huvinvuoksi-moodilla. Minun huonolla tuurilla tietenkin käy niin, että saan rangaistuksen tästä perusteettomasta tuhlailusta ja kaikki tilaamani jutut ovat kuitenkin väärän kokoisia. 😛

Mitä siis tarttui haaviin?

mekko

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin kaapistani ei tällä hetkellä löydy kunnon bile-pikkumustaa. Tuo tilaamani kolttu saa kyllä pienen miinuksen tuosta ohuesta olkaimesta, mekko olisi oarempi, jos molemmat olkaimet olisivat tuollaiset leveät, mutta 12 punnan hinnallaan se lunasti anteeksiannon. Olen nimittäin jo pidemmän aikaa toivonut löytäväni pikkumustan juuri tuollaisella keskivartalolle armollisella rypytyksellä. Mä niiiiiin toivon, että se on sopiva! Ja toiseksi mä toivon, että tulis jotkut kekkerit joissa pitää kyseistä kolttua sitten kun/jos se on sopiva.

toppi

Neljän punnan hintainen valkoinen toppi on toistaiseksi lähipänä sitä, mitä olen jo hetken aikaa etsinyt, eli valkoinen siisti toppi vesiputous-kauluksella. Jostain syystä mä haaveilen sellaisesta perus farkut, valkoinen paita, bleiseri ja korkkarit asusta, mutta kauluspaita olisi liian virallinen eikä muutenkaan mua varten, joten ajattelin tuon mallisen yläosan sopivan fantasiani toteuttamiseen.

nilkkurit

Just. Mulla kun ei noita mustia kenkiä vielä olekaan… Nämä oli kyllä ihan puhdas ”ei mulla oo just tällaisia ja ne on niin halvatkin”-ostos. 16 £ nahkanilkkureista, jotka näyttää ainakin korkonsa puolesta siltä, että passaisivat ihan arkitallusteluunkin on mieletäni jo lähes tulkoon hinta, ettei heräteostokselta voinut välttyä. Etenkin, kun kengissä on lisäasennetta tuova vetoketjukoriste.

Nyt vaan kaikki peukut pystyyn, että nämäkin olisivat oikean kokoiset! Otin koon 5 jonka sanotaan vastaavan kokoa 38, mutta edelliset Asokselata hankkimani koon 4 nilkkurit osoittautuivat totaalisesti liian pieniksi. Jos taas vitonen on ihan pikkuisen iso, niin homma korjaantunee pohjallisella, mikäli muuten ovat passelit.

Tällaisia tunnustuksia siis. Olen syyllinen turhanpäiväiseen tylsyyksissään tehtyyn lohtushoppailuun! Mikä on rangaistukseni?

PS: Huuto.net -kohteeni menevät kiinni tänä iltana!


Enpä olisi vielä jokin aika sitten ainaisia legginssejä jalkaan vetäessäni uskonut kuinka innoissani tulen vielä olemaan sellaisesta vaatekappaleesta kuin farkut. Farkut kuuluivat kyllä lempivaatteisiini vielä silloin joskus muutama vuosi ja neljä vaatekokoa sitten, mutta sitten tulivat joustavat ja mukavat legginssit ja parikymmentä kiloa. Sitkeästi minä aina ostin yhdet uudet farkutkin aina edellisten käydessä pieniksi, mutta lähes aina ne tuntuivat kuitenkin jotenkin epämiellyttäviltä ja jäivät melko pian kaapin perälle. Ja sitten, kun ne seuraavan kerran olisi halunnut jalkaansa laittaa ei nappi taaskaan mennyt kiinni. Joo tiedän, olen kamala luuseri, kun laihduttamisen sijaan olen vain aina tyytynyt ostamaan seuraavaa kokoa. sellaista se elämä vaan joskus on.

Jostain syystä viime perjantaina iski tunne, että nyt olisi taas kerran pakko saada farkut. Leggarielämä on alkanut tylsistyttää ja puuduttaa ja olen viimeisten kuukausien aikana innostunut kovastikin muutamista oikeista housuista. Olin kyllä jo kaupungille töiden jälkeen suunnatessani valmiiksi alistunut sille omassa mielessäni kaikkein todennökäisimmälle vaihtoehdolle, että yksiäkään minulle mahtuvia farkkuja ei löytyisi. Eikä nyt ainakaan sellaisia jotka vielä näyttäisivät hyvältä.

muotiviikko_asu

Kaikki sellaiset ns. oikeat farkkumerkit saatoin heti jo unohtaa, niissä kun ei vyötärön tuumakoot riitä alkuunkaan. Hirmu kivat ne Leviksenkin uudet Curve ID farkut joista on niin kirjoiteltu, että nyt kuule kurvit kunniaan, kaikille löytyy mahtavasti istuvat farkut! Nii just. Sallikaa mun nauraa. Onneks mulla on kuitenkin jo ihan realiteetit selvillä, joten tajuan olla menemättä nöyryyttämään itseäni paikkoihin joissa myydään kokoon 32″ loppuvia merkkifarkkuja. Suuntasin siis Lindexiin, josta olen viime vuosina löytänyt monet kivat farkut. siellä kuitenkin oli vaan typeriä matalavyötäröisiä malleja tarjolla, jotka aiheuttivat sovituskopissa ainoastaan kasvavaa itseinhoa.

Farkkujen osto on kyllä sen verran masentavaa puuhaa, että meinasin heittää rukkaset sovituskopin nurkkaan jo ekassa kaupassa, mutta jostain kuitenkin kaivelin vielä uutta sisua kävelläkseni toiseen ruotsalaisten ketjupuljuun. KappAhlissa sitten suoraan läskinurkkaan ja latasin lapaseen kasan pöksyjä ja marssin koppiin ihan varmana siitä, että ne on kaikki ihan kauheita. Mutta kuinka kävikään.

20101003

Turhaan ei ole KappAhl mainostanut Magic-farkkujaan. Ne kun lupaavat antaa tukea ja kohottaa ja jopa antaa hoikemman olon. en tiedä noista tuesta ja kohotuksesta, mutta kun muruni ensimmäinen kommentti uusia mustia pöksyjäni esitellessä oli, että näytän kuulemma pienemmältä, niin pakkohan siitä oli ilahtua.

Eilisen asukuva ei valitettavasti anna farkuista yhtään sen parempaa ja selkeämpää kuvaa kuin tuo lauantainenkaan, joten teidän täytyy vain luottaa sanaani. (ja minun täytyy yrittää saada housuista oikeasti selkeitä kuvia) Malli on juuri sopivan perus, suora ja melko kapea. Ja mikä parasta, ne ovat riittävän korkeat pitääkseen vatsan ja jenkkakahvat sisällään. Näillä farkuilla minultakin löytyi vyötärö ja se vielä asettui sinne mihin se kuuluukin.

KappAhlilla löytyy noita Magic-malleja sekä ’normi’naisille, että meille XLNT-sarjassa painiville (mä edelleen jaksan huvittua näistä muka kannustavista läskimallistojen nimistä). Suosittelen kyllä muitakin pylleröjä näitä testaamaan, ehkä joku muukin yllättyy positiivisesti. Hinnat 39,95-49,95 €.

Yksi syy siihen miksi aloin kyllästyä legginsseihin oli se, että niiden kanssa paitojen oli aina oltava pitkiä. Heti pitikin eilen sitten kiskoa päälle tuo Amsterdamista ostettu t-paita, jota ei olisi ikinä voinut kuvitellakaan osaksi kalsariasua. Kuka sitä nyt jaksaisi vuositolkulla piilotella persettään, kun ei siinä kuitenkaan satu olemaan mitään suurempaa valuvikaa? En minä ainakaan!. Ja nyt ei sitten enää tarviikaan, kun on uudet perää hyväilevät pöksyt!

PS. Kyllä, jouduin tälläkin kertaa ostamaan isompaa kokoa kuin koskaan aiemmin, mutta tiedättekö mitä? Tällä kertaa se ei masentanut lainkaan. Voisiko tässä kohtaa siis sanoa, että ’huippu ostos’!


Tästä Amsterdamista ostetusta Sissy Boyn neulemekosta näkyikin jo pilkahdus muutaman päivän takaisessa takkipostauksessa, mutta pistetääs nyt vielä kuva ilman sitä takkiakin, kun sellainenkin tuli otettua. Tämä kuuluu kyllä taas sarjaan ihan järjettömän hyvä ostos. Viskoosi-silkki-villa-sekoite vaikuttaa laadukkaalta ja on päällä miellyttävän tuntoinen.

Sissy Boy -liikkeessä oli sellainen omituisuus, että sovituskopeissa ei ollut lainkaan peilejä, vaan sovitettavien vaatteiden kanssa oli aina hipsittävä ihan sinne myymälään asti ison peilin eteen. Hieman tuntui dorkalta, kun siinä peilin edessä sitten tajusin, että yhdestä sovittamastani mekosta näkyi todella anteliaasti läpi ja siinä vieressä istui vielä koko sohvallinen ihmisiä katselemassa. Tunsin itseni joksikin näyttelyeläimeksi. 😀

20100923

Ihmettelin tätä peilipolitiikkaa myyjälle ja hän sitten selitti asiaa sillä, että tällä tavoin he kykenevät pystyvänsä palvelemaan asiakkaitaa paremmin. Palvelu oli kyllä todella ystävällistä ja myyjät toivat aina uusia versioita ehdolle ja olivat muutenki aktiivisesti mukana sovitustilanteessa kera ystävällisten ja kannustavien kommenttien.

Tämäkään mekko ei itse asiassa ollut alunperin omassa sovitettavien pinossani, vaan kokeilin paria muuta neulemekkoa, kunnes sitten myyjät kiikuttivat minulle tämän ja hetken siinä yleisön edessä peilailtuani sitten rakastuin. Kai koko talven voi viettää pelkissä neulemekoissa?

Viikonloppu onkin sitten kulunut verkkareissa ja tupla kashmirneuleissa peittoihin kääriytyneenä näyttäen kaikkea muuta kuin hehkeältä. Raahauduin eilen aamulla melkoisen heikossa kunnossa päivystykseen ja sain arvion, että jonkin sortin suolistotulehdus ilmeisesti kyseessä. Syömään ei ole pystynyt ja kuumetta on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän. Myöskään helvetilliset nivelkivut eivät ole kauheasti jaksaneet naurattaa. Ja paradoksaalisesti saamani lääkkeen haittavaikutuksiin kuuluu mm. juurikin niitä oireita joiden vuoksi lääkäriin menin. 😛

Nyt siis jatkuu tämä sohvalla makoilu ja lääkkeiden popsiminen. Onneksi digiboksi on täynnä kaikkea ”laatuviihdettä” kuten menneen viikon Salkkareita ja kaiken maailman  poliisisarjoja.