Tänään se löytyi. Nimittäin ostoslistan kärkipaikalla jo pitkään majaillut yksinkertainen, eleetön, oikean kokoinen ja laadukas nahkalaukku. Tai oikeastaanhan se löytyi jo syksyllä, kun kyseisen pehmeän kaunottaren ensi kerran tuosta korttelin päästä bongasin, mutta vasta tänään postipojan tuotua asiaan hieman apua kävin hakemassa uuden ystäväiseni kotiin.  Se oli omalla mittapuullani hintava, mutta kuukausien harkinnan jälkeen olin valmis panostukseen. Maltoin kuitenkin mieleni ja odottelin kunnes postiluukusta kolahtaisi edes pieni apu alennuskupongin muodossa. Mikäli himotuksieni kohde olisi ehtinyt mennä ennen sitä, niin sitten meitä ei olisi vaan tarkoitettu toisillemme. Kärsivällisellä odotuksellä säästin kuitenkin kokonaiset 60 €, joten olen entistäkin iloisempi.

Kuvaa ei vielä tänään ole tarjolla, sillä musta kaunotar ansaitsee parempaa valoa kuin mitä asunnossamme on näin talvisena iltana tarjolla, mutta saatte kuvitella. Kuvaa luvassa siis myöhemmin. Se on must ja se on pehmeää nahkaa. Vaikkei ensi näkemällä uskoisi, niin laukku vetää tarvittaessa sisäänsä A4 kokoisen kansion. Vetoketju on hopean värinen samoin kaikki vähäiset yksityiskohdatkin, kuten sivuilla olevat soljet ja olkahihnan kiinnitysrenkaat. Entistä paremmaksi asian tekee, että metalliset yksityiskohdat eivät kuitenkaan ole liian kiiltäviä vaan himmeäksi harjatut.

Miehekkeelle laukussa riitti hieman ihmettelemistä, se kun on kuulema kovin pelkistetty ollakseen muutaman sadan euron kassi. Koita siinä sitten selittää, että nimenomaan mistään hörselöistä ja blingblingistä mä en ikinä maksaisi satoja euroja, vaan mulla panokset nousee rahallisesti juurikin sitä mukaa, kun hankkimani hyödykkeen tyyli pelkistyy ja samalla odotettavissa oleva käyttöikä pitenee. Mutta eihän miehen tarvitse ymmärtäkään käsilaukkusääntöjä, kunhan vaan ei lausu pahaa sanaa mun rakkaasta veskasta. 🙂

Tarkemmat hinta- ja merkkitiedot hankinnasta sitten kuvamateriaalin yhteydessä.

PS: Koruharakan nettikaupassa jälleen uutuuksia tarjolla. Kannattaa myös liittyä putiikin faniksi facebookissa, sillä kaikkien 15.3.2010 mennessä liittyneiden kesken arvotaan 50 € lahjakortti harakan korukauppaan!


Kuolailin vuoden vaihteessa Asokseltakin löytyvän Whistles-merkin vaatteita ja päädyinkin yhden silkkimekon itselleni alennuksesta tilaamaan. Tuo harmaa bikermekko osoittautui livenäkin vallan ihanaksi, mutta käyttöön se ei ole vielä päässyt. Mallinsa ja yksityiskohtiensa vuoksi mekon päälle ei oikein voi pukea mitään, joten täytyy odotella hieman keväisempiä kelejä ennen sen ensiesiintymistä.

Katselin tuolloin himoiten myös useita ihanan näköisiä neulevaatteita, mutta en raskinut hankkia kerralla tilata montaa vaatetta. Tänään kuitenkin sain tietooni, että koodilla ASOSINSTYLE saa 20% alennuksen normaalihintaisista tuotteista, joten syöksyin tutkailemaan minua kiinnostaneita Whistles-tuotteita. Olen jo parin vuoden ajan osallistunut erään kuluttjapaneelin kyselyihin ja saanut niistä pikkuhiljaa kerättyä kasaan muutaman kympin.  Jemmailin noita rahoja tarkoituksella jotain kivaa nettiostosta varten ja nyt oli juurikin sopiva sauma nostaa nuo rahat ja pistää menemään.

whistles merinovillamekko2

whistles merinovillamekko1

100% merinovillainen harmaa neulemekko, jossa on sivusaumoissa taskut (eivät näy näissä kuvissa) ja takana somisteena vetoketju.  Rakastan neulemekkoja, rakastan taskuja ja rakastan vetoketjuja! Tässä ne ovat kaikki sopuisasti yhdistettynä. Kohtuullisen paljon minun näköiseni kokonaisuus siis.

Mekko on ihanan yksinkertainen ja eleetön, mutta pienet yksityiskohdat tekevät siihen juuri sopivasti mielenkiintoa. Tuo pieni sauma yläosassa tuo kuin huomaamatta etuosaan hieman ryhtiä ja vetoketju takaa sen, ettei kääntöpuolikaan jää tylsäksi. Nyt taas pistetään vain peukut pystyyn, että mekko istuu minunkin kropalleni.

Eli pistä ylös alennuskoodi ASOSINSTYLE, jos haluat 20% alennusta kyseisestä puljusta.


Kidutan teitä viel yhdellä kuvasatsilla Objectin monitoimineuleesta. Voi olla, että teiltä tämä aihe tulee jo korvista ulos, mutta haluan laittaa kuvat tänne itselleni muistiinpanoiksi. Aiemmat neljä eri väännöstä kameleontista täällä ja täällä. Ja sitä paitsi, tuijoteltuani näitä kuvia nyt joitakin päiviä, olen alkanut pitää niistä melkolailla, joten sellaiset kuvat on ehdottomasti julkaistava. Voin nimittäin kertoa, että melkoinen määrä päivänasuja jää tyystin julkaisematta, kun kaikki otetut kuvat saavat ankaran roskakorituomion. Kivat kuvat laittaakin blogiin sitten sitäkin innokkaammin. Näistäkään otoksista en heti aluksi tykännyt yhtään, kun tunsin itseni niin limaiseksi ja meikittömäksi hirviöksi, mutta tarkemmin katsottuna tuo laittamaton nuhjutukka onkin just parasta. 🙂  Pitäis varmaan opetella olemaan itselleen armollisempi sen suhteen mitä blogissa julkaiseen. Mutta kun valokuvat vaan tuppaa olemaan useimmiten niin kovasti peilikuvaa raadollisempia ja se sitten kirpaisee.

objectB7

ObjectB6

Mutta nytpä kysymys sitten kuulukin, että kumpi on totuuden mukaisempi? Peilikuva vai valokuva? Miksi se peilistä näkyvä ihan kivan näköinen tyttö tallentuu niin harvoin pikseleiksi? Miksi peilistä harvemmin osuu silmään se sadalla leualla varustettu Quasimodo, joka niin usein esiintyy jpg-muodossa? En tajua.

Piti vaan julkaista nämä kuvat eikä alkaa lässyttämään yhtään mitään, mutta eikös pieni harkitsemattomuus ole välillä paikallaan.