”Ihanko maksoit valmiiksi repaleisesta lumpusta?”, saattais mun isäni nyt tokaista, jos tämän riekaleen näkisi. No niinpä tein, niin järjettömältä, kun se tarkemmin ajatellen kuulostaakin. Mutta eipä oo eka kerta.

Just mamman kanssa kaiveltiin mun vaatekaappeja ja sieltä löytyi säästämäni 8 vuotta sitten Italiasta ostettu siihen aikaa kovin rakas, edestä ja takaa poikkiviilloilla pahoinpidelty punainen rokkitoppi. Ja joo, siihen aikaan siellä alla ei tullut käytettyä muuta kuin rintaliivejä.. mielellään push-up-sellaisia. Jep.

Samalta ajalta kykenen palauttamaan mieleeni myös ne monet itse sabotoimani t-paidat joita sitten rock-uskottavuuden maksimoimiseksi kokoiltiin takaisin kasaan hakaneuloilla. Repaleet vaatteet hakaneuloineen kuorrutettiin sitten vielä muutamalla kilolla niittejä ja kettinkejä.  Oi niitä aikoja.

Ehdin viime viikon Helsingin pikareissulla pyörähtää nopeasti myös Weekdayn alerekeillä ja 4€ hinta yhdistettynä Cheap Mondayn riekaleisen tunikan  nostattamiin teinifiiliksiin oli liian houkutteleva paketti ohitettavaksi.

2010_08_03_2_b

2010_08_03_1_b

Työpäivä ja illan kauppareissut hoituivat uuden repaleen ja viikonlppuna kesäteloilta takaisin käyttöön kaivettujen maihareiden yhdistelmällä. Siveydestä piti huolta tunikan alle puettu GT:n pitkä toppi ja ruokakaupan kylmähyllyjen viileydessä kaivoin kassista lämmikkeeksi täällä jo moneen kertaan nähdyn Miss Sixtyn loimen.

Neljän euron mekko yhdistettynä vitosen saappaisiin, ei paha. alustoppi kympin, kesäkassi kahdeksan euroa ja loimikin alle parikymppiä. Kutsuisin tätä asua jo edulliseksi. Mutta sitten mä muistan kuinka kirvelevän paljon päälläni olevat rintaliivit maksoivatkaan, eikä pukeutuminen yhtäkkiä enää olekaan niin halpaa. 😛 Mutta hei, eihän kalliit rintsikat muuta sitä tosiasiaa, että tuo repale oli halpa. Kyllä, mahtava neljän euron alelöytö.  Sitä iloa ei voi ilkeät alusvaatteet viedä multa pois.Nih.

Kirjoitan tätä nyt illalla, kun ei ole tiedossa mahtaako loistavalla nimellä ristitty myrsky pyyhkäistä maamme yli tehden tuhojaan.  Vähän toivon, et tulis sellanen pieni myrsky yöksi. Sellanen, et vähän pelottaa ja sit voi kaivautua murun kainaloon. Mut mitään ei kuitenkaan menis rikki, eikä kukaan joutuis pulaan.

ps: Niin, että se on nyt sitten mun ja sen myrskyn yhteinen nimipäivä.

pps: jos en kaiva jotain julkaisemattomia kuvia arkistosta, niin nämä on viimeiset asukuvat tällä karvareuhkalla. Seuraavissa sitten (ainakin suunnitelmieni mukaan) ihan hiton paljon lyhyempi tukka!


Lupailin kuvia viime viikkoisesta gTie-hankinnastani, joten olkaapa hyvä. Olkavarsikoru on varsin upea ja näyttävä asuste joka ei kaipaa kummoisiakaan muita helyjä seurakseen. Jotakuta kiinnosti, että miltä se näyttää tällaisen ”lihaisamman ihmisen käsivarressa” ja täytyy sanoa, että ainakin omasta mielestäni varsin mainiolta!

olkavarsikoru1

olkavarsikoru2

kuvat: Jari laasanen

Itse en tietenkään tajunnut ottaa kummempia kuvia tuon hienouden kiinnityssysteemistä, joka on kyllä vallan yksinkertainen, mutta korusta enempi kiinnostuneet voivat tsekkailla lisäkuvia vaikkapa Stellan samaa korua koskevasta postauksesta.

Koru ei kainaloon tulevasta kuminauhastaan huolimatta ole lainkaan epämiellyttävän tuntoinen, vaan asettuu paikalleen vaivattomasti ja häiriötä tuottamatta. Omasta mielestäni kaunotar toimii parhaiten tuollaisten pienellä hihalla varustettujen yläosien kanssa, jolloin olkapäällä oleva nahkanauha jää siististi peittoon. Ei sillä, että näkyvillä olevassa nahkanauhassakaan olisi mitään vikaa, mutta omasta mielestäni on hienompaa, kun ketjut putoilevat hihan alta vähän kuin huomaamatta.

En ole ehtinyt pitää vehjettä vasta kuin kerran, joten laajaa kokemusta eri asuihin yhdistämisestä ei ole. Väittäisin Spaiderin kuitenkin passaavan kaikin puolin tyyliini ja suurimpaan osaan vaatekaappiani, joten uskon sen ilahduttavan minua vielä monessa tilanteessa.  Mustat ketjut henkivät juuri sen verran rokkia kuin tyyliini yleisestikin kuuluu ja koru on mielestäni yhtä aikaa kapinoiva ja hienostunut.

Ennestäänhän minulta löytyy jo Kevätjuhlista saamani dekolttiketju. En ole vieläkään unohtanut sitä suunnatonta onnen tunnetta, jonka koin löytäessäni tuon upean korun lahjakassistani. En käsitä, että joku osasi valita minulle jotain niin ihanaa ja itseni näköistä.  Sen dekolttiketjun lisäksihän sain vielä 50 € lahjakortin, jolla nyt siis tämän Spaiderin hankin. Rahapussiani hieman huolettaa, sillä melko monet muutkin gTien tuotteista ovat aivan pelottavan paljon sen näköisiä, että niiden kuuluisi asua minun luonani. Miten tämän nyt kiteyttäisi.. Sanon vaan, että Jenni on melko nero mimmi.

Jos Spaideri kiinnostaa, niin löydät sen gTien nettikaupasta osastolta irttarit. Hintaa 48 € ja sitä on saatavilla mustalla tai teräksen värisellä ketjulla ja myös nahkanauhan värissä on valinnan varaa. Suosittelen.


Nyt eletään hetkiä jolloin uskollisuus on koetuksella. Tukkani on ehtinyt kesäkuun alkupuolella suoritetun kampaajakäynnin jälkeen niin karmeaksi mättääksi, että koettelee totisesti päättäväisyyttä odottaa oma ihana luottokampaaja kesälomalta takaisin töihin sen sijaan, että syöksyisi karvainen pää kolmantena jalkana ensimmäiseen vastaan tulevaan puljuun joka suorittaa karvan katkaisua. Mutta mä aion olla vahva. Ensi keskiviikkona se päivä vihdoin koittaa, kun pääsen hikipuskastani eroon. Siihen saakka on yritettävä löytää luovia ratkaisuja joilla hillitä himonsa tarttua itse keittiösaksiin.

hattu3

hattu1

kuvista kiitos pomolleni heidille!

Mikäli keli ei olisi ihan nykyisissä astelukemilla, saattaisi eilen Vero Modasta löytämäni hattu olla oiva apu tässä taistelussa rumaa tukkaa vastaan, mutta ikäväkseni musta huopa sulattaa aivot  auringonpaisteessa vielä omaa mätästäni tehokkaammin. En ole edes ihan varma käykö tuo hattu edes minulle kovinkaan hyvin, mutta kovasti se vain silti viehätti. Olen kuitenkin monenmoisten päähineiden suuri ystävä, joten kyllä tämäkin joukon jatkoksi mahtuu. Ostospäätökseen saattoi vaikuttaa myötämielisesti myös se, että mulla on edelleen sitä VM/Only lahjakorttia jäljellä ja kun malttamaton olen, niin sehän kovasti polttelee lompakossa. Knalli kustansi  16,95 €, joten melko monta kymppiä mulle edelleen jäi myöhemmin tuhlattavaksi. Mustan lisäksi hatusta oli tarjolla harmaa versio.

En ole ihan varma kumpi on kamalampaa, tosi ruma tukka vai hatun alla kiehuva pää. Ehkä se ensimmäinen, joten lykkään tästä knallin päähän ja lähden polkemaan hikipäässä kotiin!