Kidutan teitä viel yhdellä kuvasatsilla Objectin monitoimineuleesta. Voi olla, että teiltä tämä aihe tulee jo korvista ulos, mutta haluan laittaa kuvat tänne itselleni muistiinpanoiksi. Aiemmat neljä eri väännöstä kameleontista täällä ja täällä. Ja sitä paitsi, tuijoteltuani näitä kuvia nyt joitakin päiviä, olen alkanut pitää niistä melkolailla, joten sellaiset kuvat on ehdottomasti julkaistava. Voin nimittäin kertoa, että melkoinen määrä päivänasuja jää tyystin julkaisematta, kun kaikki otetut kuvat saavat ankaran roskakorituomion. Kivat kuvat laittaakin blogiin sitten sitäkin innokkaammin. Näistäkään otoksista en heti aluksi tykännyt yhtään, kun tunsin itseni niin limaiseksi ja meikittömäksi hirviöksi, mutta tarkemmin katsottuna tuo laittamaton nuhjutukka onkin just parasta. 🙂  Pitäis varmaan opetella olemaan itselleen armollisempi sen suhteen mitä blogissa julkaiseen. Mutta kun valokuvat vaan tuppaa olemaan useimmiten niin kovasti peilikuvaa raadollisempia ja se sitten kirpaisee.

objectB7

ObjectB6

Mutta nytpä kysymys sitten kuulukin, että kumpi on totuuden mukaisempi? Peilikuva vai valokuva? Miksi se peilistä näkyvä ihan kivan näköinen tyttö tallentuu niin harvoin pikseleiksi? Miksi peilistä harvemmin osuu silmään se sadalla leualla varustettu Quasimodo, joka niin usein esiintyy jpg-muodossa? En tajua.

Piti vaan julkaista nämä kuvat eikä alkaa lässyttämään yhtään mitään, mutta eikös pieni harkitsemattomuus ole välillä paikallaan.


Vilasta ostamani monitaitoisen neuleen vaiheita olette saaneet lukea ja katsella menneinä päivinä jo näistä kahdesta postauksesta. Nyt vuorossa kuvien muodossa pari variaatiota lisää. Samasta aamuyöllä räpsitystä sarjasta nämä kuin aiemmatkin kuvat.

objectB4

objectb3

Intoilin edellisessä postauksessa mamman huppuneuleesta (tunikasta) ja ilahduinkin todella kovasti, kun tajusin, että tämäkin kameleontti taipuu hupuksi. Mä alan olla kovasti sitä mieltä, että tarvitsisin kipeästi tuon saman neuleen myös mustana. Onneksi koko oli loppu, muuten voisi kiusaus käydä liian suureksi.


Mä en oikeesti hihkunut eilen turhaan, kun sanoin tehneeni äärettömän mahtavan ostoksen joka taipuu moneksi. Se todellakin taipuu. En siis ostanut vain yhtä vaatetta vaan sainmonta yhden hinnalla. Neule on tosiaan Objectin, Joka on saman Bestseller konsernin merkki kuin esim. Selected ja Vero Modakin. Objectia myydään mun havaintojen mukaan useimmiten Vilan myymälöissä ja sieltä tämän itsekin bongasin.

Olen aina valittanut miten hankala on löytää omalle budjetilleni sopivia neuleita joiden materiaalit miellyttäisivät tällaista nirsoa. Siksipä olinkin enemmän kuin ilahtunut, kun räpyläni tavoittivat rekistä mielenkiintoisen näköisen neuleen, jonka tuoteselostelappukin sai tyytyväisen hyväksyntäni: 70% bambua 30% puuvillaa. Materiaali on ihanan pehmoinen ja miellyttävä. Säikähdin hieman aluksi, koska normiväristäni mustasta oli vain koko S jäljellä. Menin kuitenkin rophkeasti ruskean version kanssa sovituskoppiin ajatellen, että kyseistä matskua voisi todennäköisesti värjätä. Tuijoteltuani itseäni ja neuletta hetken aikaa peilistä tajusin kuitenkin, että tuo neutraali hiekan sävy onkin mitä mahtavin lisä kaappiini.

Object kameleonttineule1

Object kameleonttineule2

Aloin toissayönä vääntelemään vaatetta päälleni ja totesin, että on heti syöksyttävä kameran eteen, koska pelkäsin unohtavani kieputukseni jo aamuksi. (Tuon samaisen uuden taidon unohtamisen pelon vuoksi olin lapsena tassutellut kaikki yöt ympäri kämppää opittuani kävelemään. Siinä on paha riski, että pää tyhjenee nukkuessa.) Kuvat on otettu yöllä puoli kolmen aikaan, joten annetaanpa sitten hieman anteeksi tuota naamaosuutta. 😀

Neule on siis hihaton ja siinä on pitkät keskeltä yhteen ommellut etukappaleet, aivan kuten Miss sixtyn mustassa lempiloimessakin. Tässä nyt aluksi kaksi kuvaa keksimistäni käyttötavoista, mutta jottei kaikkea jännää paljastettaisi kerralla, laitan lisää kuvia myöhemmin tänään tai huomenna.

Mikäli joku tästä ihmeellisyydesstä innostui, niin kerrottakoon hieman infoa. Neuleen nimi on Waya Knit Wrap 46 NL ja merkki siis Object. Hintaa neuleella oli maltillset 49,95 €. Tarjolla oli neljää väriä: musta, tuo hiekan ruskea (edellisen postauksen kuva ei vastaa todellisuutta), siniharmaa ja sitten sellainen omasta mielestäni ”ei minkään sininen”. (En siis osaa nimetä kyseistä sävyä, se ei ole sähkönsinine, ei turkoosi, ei keskisininen, eikä mikään minun sanavarastooni kuuluva sininen. sellainen perus tylsä sininen. Mutta minun sanavarastoni onkin sinisten kohdalla huomattavasti punaisen sävyjä suppeampi.)

Jokohan kaikille lukijoille on mahtanut tulla selväksi, että rakastan moniulotteisia vaatteita, jotka ovat enemmän kuin ensinäkemältä uskoisi. Seuraavaksi lähden murun kanssa lounaalle ja ajettelin vetää päälleni mamman tekemän Marilyn neuleen, mutta normaalin tunikamallin sijaan taidankin laittaa sen ylösalaisin. 🙂 (olisin linkannut teille sen neuleen, mutta en nyt kuolemaksenikaan muista milloin olen siitä kirjoittanut. Täytyy siis ottaa tänään poitkästä aikaa asukuva!)

Miltäs mun kameleontti vaikuttaa?