Tästä Amsterdamista ostetusta Sissy Boyn neulemekosta näkyikin jo pilkahdus muutaman päivän takaisessa takkipostauksessa, mutta pistetääs nyt vielä kuva ilman sitä takkiakin, kun sellainenkin tuli otettua. Tämä kuuluu kyllä taas sarjaan ihan järjettömän hyvä ostos. Viskoosi-silkki-villa-sekoite vaikuttaa laadukkaalta ja on päällä miellyttävän tuntoinen.

Sissy Boy -liikkeessä oli sellainen omituisuus, että sovituskopeissa ei ollut lainkaan peilejä, vaan sovitettavien vaatteiden kanssa oli aina hipsittävä ihan sinne myymälään asti ison peilin eteen. Hieman tuntui dorkalta, kun siinä peilin edessä sitten tajusin, että yhdestä sovittamastani mekosta näkyi todella anteliaasti läpi ja siinä vieressä istui vielä koko sohvallinen ihmisiä katselemassa. Tunsin itseni joksikin näyttelyeläimeksi. 😀

20100923

Ihmettelin tätä peilipolitiikkaa myyjälle ja hän sitten selitti asiaa sillä, että tällä tavoin he kykenevät pystyvänsä palvelemaan asiakkaitaa paremmin. Palvelu oli kyllä todella ystävällistä ja myyjät toivat aina uusia versioita ehdolle ja olivat muutenki aktiivisesti mukana sovitustilanteessa kera ystävällisten ja kannustavien kommenttien.

Tämäkään mekko ei itse asiassa ollut alunperin omassa sovitettavien pinossani, vaan kokeilin paria muuta neulemekkoa, kunnes sitten myyjät kiikuttivat minulle tämän ja hetken siinä yleisön edessä peilailtuani sitten rakastuin. Kai koko talven voi viettää pelkissä neulemekoissa?

Viikonloppu onkin sitten kulunut verkkareissa ja tupla kashmirneuleissa peittoihin kääriytyneenä näyttäen kaikkea muuta kuin hehkeältä. Raahauduin eilen aamulla melkoisen heikossa kunnossa päivystykseen ja sain arvion, että jonkin sortin suolistotulehdus ilmeisesti kyseessä. Syömään ei ole pystynyt ja kuumetta on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän. Myöskään helvetilliset nivelkivut eivät ole kauheasti jaksaneet naurattaa. Ja paradoksaalisesti saamani lääkkeen haittavaikutuksiin kuuluu mm. juurikin niitä oireita joiden vuoksi lääkäriin menin. 😛

Nyt siis jatkuu tämä sohvalla makoilu ja lääkkeiden popsiminen. Onneksi digiboksi on täynnä kaikkea ”laatuviihdettä” kuten menneen viikon Salkkareita ja kaiken maailman  poliisisarjoja.


Niin mukavaa kuin olisikin aina odottaa täydellisen yksilön löytymistä eikä tyytyä ensimmäiseen vastaantulevaan ihan kivaan, niin joskus vaan tarve menee toiveen edelle. Esimerkiksi oikeaa miestä tai sohvaa kannattaa etsiä maltilla eikä tuhlata aikaansa ja rahojansa huonolaatuisiin yksilöihin.  Kun taas on kyse takin tarpeesta viiman käydessä aamuisin luihin ja ytimiin, on ehkä tingittävä jostakin ”unelmieni takki” -listan vaatimuksista. Muuten saattaa ehtiä paikka jos toinenkin paleltumaan.

Minä en olisi kestänyt enää montakaan aamuista pyörällä taitettua työmatkaa ilman uutta lämmikettä, joten tartuin rohkeasti Amsterdamissa vastaantulleeseen riittävästi sinne päin olevaan kompromissiratkaisuun. Sulo Vilenin tapaan minunkin päätöstäni avitti se kun halvalla sai.

takki1_amsterdam

Monta asiaa osui toki kohdalleenkin. Takki on hyvän mallinen, juuri oikean pituinen ja sen materiaali, kevyt vuori, hihansuiden resorit ja huppu tekevät siitä toimivan niin pyörämatkoille kuin ulkokuvauksiinkin. No mikä sitten on pielessä? Takin väri on makuuni ehkä hieman liian vaalea ja kokonaisuus on yleensäkin hieman pliisu ja tylsä.

Mutta, kuten plussista ja miinuksista ilmi käy, olen takkiin monelta kohtaa varsin tyytyväinen.  Tästä ostoksesta on ihan varmasti iloa sen kuudenkympin edestä, jonka siitä pulitin.

takki2_amsterdam

Takin alla pari muuta Amsterdam-ostosta. Musta neulemekko oli myöskin mukana jokin aika sitten laatimallani syksyn ostoslistalla ja sellainen löytyi useampia versioita sovitettuani hollantilaisen Sissy Boyn valikoimista. Tai no, tunikaksi ne sitä nimittivät ja myyjä kyselikin, että käytänkö kenties legginssejä, että ne kun olis tämän kanssa kivat, mutta totesin, että kehtaa sillä liikkua noinkin. Alle puetut Nanson lyhyet shortsit kuitenkin pitävät huolen siveellisyydestäni.

Kaulassa roikkuva musta-harmaa rinkulahuivi puolestaan löytyi River Islandin miestenosastolta ja valloitti välittömästi kuosillaan ja keveällä olemuksellaan. Olen huiviaddikti, joten niitä ei tunnu koskaan olevan liikaa.

Itsensä ja asujensa kuvaaminen on kyllä outoa hommaa. Toisinaan kuvat syöksevät karmeaan masennukseen, kun huomaa näyttävänsä huomattavasti pahemmalta kuin peilikuvassa, kun taas joskus ne onnistuvat kääntämän ajatukset positiivisemmiksi. Tykkäsin kuvan asusta jo muutenkin, mutta tuta kuvaa katsoessani vielä entistäkin enemmän ja tuo kompromissitakkikin on jo ehtinyt nostaa pisteitään melkoisesti.

Niinhän se menee monessa muussakin asiassa; ihan kivaan voikin ajan myötä rakastua, kun vaan antaa sille mahdollisuuden näyttää todellisen luonteensa.


Vaikka itselläni onkin takki vielä etsinnässä, niin eräälle  rakkaalle pikkuystävälleni puolestaan löytyi tällä viikolla varsin upea retro ”rotsi”. Vai mitä tästä tuumaatte?

canon2

Kameralaukkuasiat ovat aiheuttaneet viime aikoina itselleni päänvaivaa melkoisesti. Hankittuani viime kuussa uuden teleobjektiivin ja akkukahvan eivät työkamani enää mahdu vanhaan laukkuun, joten entistä isompi kamerareppu on nyt ostoslistalla. Siitä hankinnasta ei sitten ihan halvalla selviäkään, mutta onneksi sentään ilman pussukkaa viime joulukuusta asti seilanneelle G10 -pokkarilleni  sentään löytyi näpsäkkä kotelo valokuvausliikkeen alennuskorista.

canon1

Tule ihan mieleen mamman vanha Canonin filmikamera koteloineen. Ihanaa menneiden vuosikymmenien fiilistä! Nyt ei tarvii kameraparan enää luurata milloin minkäkin meikkipussin pohjalla.