Intoilin edellisen postauksen lopussa eilen tekemästäni hypersupermahtavasta ostoksesta. Asiaa enemmän valottavat kuvat ovat vielä keskeneräisinä photoshopin pyörteissä, joten joudutte tyytymään epämääräiseen teaseriin alla olevan kuvan muodossa. Ihmetyttääkö ketään se, että kerrankin olen hankkinut kaappiini jotain muuta kuin mustaa tai harmaata? Minua ehkä hieman kummastuttaa ja etenkin, kun rakastan uutukaistani palavasti sen väristä huolimatta. Tai ehkä juuri sen takia.

Kerrottakoon sen verran yksityiskohtia, että kyseessä on neule. Ja se on olomuodoltaan täydellinen kameleontti. Olen niin kovin innoissani ja ihmeissäni, kun onnistuin löytämään omalle kukkarolleni sopivasta liikkeestä neuleen, joka vastaa materiaalivaatimuksiini. Materiaali on sekoitus bambua ja puuvillaa. Ei  siis tippaakaan vihaamaani akryylisontaa tai muita epämääräisyyksiä. Ostopaikka: Vila, merkki: Object, hinta: 49,95 €. Lisää kuvia, siitä miksi kaikeksi tuo pehmeys taipuukaan, luvassa viimeistään huomenna. Nyt sitä vielä vähän ujostuttaa.

Object neule


Tiedättekö sen fiiliksen, kun on vaikka kuinka kauan hinkunut jotakin asiaa ja hipelöinyt sitä kaupassa ja kuolannut netistä ja vaikka mitä, mutta ei sit kuitenkaan ole raskinut ostaa ja sitten kun sitä vähiten odottaa, niin kirkkaalta taivaalta iskee salama ja paiskaa kyseisen unelman eteesi  ja vielä halvalla? Se on hyvä tunne se. Se on niitä osto-orgasmihommia,  joka vääntää naaman asentoon ’hangon keksi’ pitkäksi aikaa ja pakottaa kanssaeläjät kuuntelemaan väsymätöntä hehkutusta ja yhtymään uuden kapineen ihasteluun. Tällainen salaman aiheuttama täyttymys tapahtui mulle blogiristeilyllä. (Ja niin muuten tapahtui todistetusti ainakin yhdelle toisellekin bloggarille. En nimittäin oo aikoihin nähnyt sellasta tyypertynyttä hymyä jonkun ostoksen vuoksi kuin täällä) Mutta mitä minä sitten oikein löysin?

Escama studio

Pull tab clutch

Juomatölkkien avausrenkaista (mitä hittoja ne on oikeesti suomeksi?) tehty juurikin iltakäyttöön sopivan kokoinen clutch. Olen ihaillut noita jo vaikka kuinka kauan Escama Studion nettisivuilta ja ehdin hiplata ihanuuksia livenäkin joulukuisella Helsingin reissullani. Kauppa taisi olla Secco, jos oikein muistan.. Mua jotenkin kiehtoo tuo materiaali. Siitä tulee mieleen ritareiden haarniskojensa käyttämät metalliverkkoviritykset. (Chainmail, taas on suomenkielinen termi hakusessa!)Juuri oikean väristä metallifiilistä, joka sopii loistavasti yhteen mun korujen ym. hopeisiin yksityiskohtiin. Laukku erottuu mahtavasti edukseen myös ainaisen mustien asujeni kanssa.  Mahtavuutta! (Haaveilen itse asiassa samaisesta materiaalista tehdystä näyttävästä kaulakorusta. Sellaista silmällä pitäen olenkin tuijotellut erinäisiä ohjeita netistä, mutta tekniikka on vielä hieman hakusessa. Mutta siitä asiasta lisää sitten jos hanke etenee)

Laukku sattui silmääni, kun olimme laivan tax freessä viettämässä bloggareille varattua skumpalla maustettua shoppailuhetkeä. Pussukka nökötti yksinäisenä ja unohdetun oloisena yhden alepöydän nurkalla ja luulinkin sen olevan jonkun bloggarin siihen vahingossa unohtunutta omaisuutta. Katse liimattuna kohteeseen lähestyin sitä varovasti, mutta määrätietoisesti ja kurkistin pikaiseti sisään varautuneena näkemään tavaroita, jotka kertoisivat laukun olevan jo käytössä. Mutta mikä yllätys minua veskan sisuksissa odottikaan! Nuhjaantunut hintalappu, joka kertoi pitkäaikaisen ihastukseni olevan tarjolla puoleen hintaan. Ainoa kappale koko puljussa. En voinut uskoa onneani. 24 € tiskiin ja laukku oli minun. Minun, eikä kenenkään muun! Moni kertoi laukkua hipelöineensä, mutta luojan kiitos kaikilla heillä viirasi jotain päässä ja jättivät ostamatta.

Who made this

Kierrätetyt juomatölkkien vetimet taipuvat kauniiksi käyttöesineiksi Brasiliassa kymmenien paikallisten naisten näppärissä sormissa. Kaikkien tuotteiden lapuissa on sen tehneen käsityöläisen signeeraus ja Escama Studion nettisivuilta löytää tuolle signeeraukselle kasvot. Oman laukkuni on tehnyt iloisen näköinen nainen nimeltä Iraneide de Lima dos Santos, joka kertoo olevansa naimisissa oleva kolmen lapsen äiti. Iraneide kertoo olevansa todella onnellinen työpaikastaan, mutta kertoo, että työn ja perheestä huolehtimisen yhdistäminen tuntui aluksi vaikealta. Tuntuu jotenkin kivalta nähdä minkä näköisen ihmisen käsissä minua niin kovasti ilahduttanut tuote on syntynyt. (Olen aiemmin iloinnut myös Nanson vaatteissa olleista tarroista, jotka kertovat kuka tuotteen on tarkastanut. Mulla on jo ainakin kaksi Sirkan hyväksi havaitsemaa vaatetta. 😀 )

Escama Studio on mukana Fair Trade Federation (FTF) nimisessä reilun kaupan järjestössä, joka liputtaa kestävän kehityksen ja työntekijöiden tasa-arvoisen kohtelun puolesta.  Firman tuotteet kuulunevat siis niihin astetta kevyemmän omantunnon ostoksiin.  Iloinen käsityöläinen lähetti laukun matkaan toiselta puolen maapalloa ja sen käsiinsä saanut tuotteen loppukäyttäjä on myöskin enemmän kuin innoissaan. Hyvä ostos siis!

Käykää ihmeessä lukemassa lisää Escama Studion toiminnasta ja tutustumassa monipuoliseen valikoimaan.

Iskeekö kyseinen kierrätysmateriaali muihin?


Tokihan sieltä viikonlopun blogiristeilyreissulta tuli jotain hankittuakin. Etenkin, kun olin luvannut itselleni, että kirpparilta ja huutiksesta saadut rahat olisivat tätä viikonloppua varten. Minua eniten ilahduttanut superlöytö saakoon ihan oman postauksensa ja vaatteet koitan saada kiskottua kuvia varten ihan päälleni, joten aloitetaan kahdesta pikkujutusta.

snö of sweden rannekoru

Snö of Swedenin mustasta nahasta ja hopean värisistä renkaista koostuva rannekoru oli niin itseni näköinen ja täydensi mahtavasti ranteessani jo pitkään asustanutta kolmen korun kasaa, etten voinut kuvitellakaan jättäväni sitä tax freen hyllyyn. Voin vakuuttaa, että tämä koru muuttaa ranteeseeni asumaan. Hintaa uudella lempparillani oli 22 €.

Kerrankin muuten tuollaista hieman räyhäkkäämpää tarjontaa Snöltä, niiden ainaisten söpöilykorujen rinnalle. Himoitsin itse asiassa joulun alla tuon rannekorun kanssa samaan satsiin kuuluvaa kaulakorua, mutta en raskinut sitä itselleni hankkia ja laivalla sitä ei harmikseni ollut lainkaan. Täytyy toivoa, että se vielä tulisi joskus jostain alennusmyynnistä vastaan.

Dior silver pearl

En ollut monen muun bloggaajan tavoin kehittänyt itselleni mitään ostoslistaa Tukholmaa varten, mutta perjantai-iltana laivalla sellaisen sitten kuitenkin ehdin laatimaan. Lista kuului näin: Diorin kynsilakka nimeltä Silver Pearl. Ei muuta. Impulsin meikkaaja Nina Björkman oli esittelemässä Diorin tuotteita meille bloggareille ja hänellä oli luonollisesti mukanaan myös tuore kevätkokoelma. Ihastelin metallinharmaata lakkaa ja Nina intoutui sutimaan sitä kynsiini vanhojen mustien rokkilakkojen päälle. Se oli menoa sitten. Päätin, että minun on saatava tuo jumalaisen ihanasti levittyvä ja todella peittävä lakka vaatimattoman värikokoelmani jatkoksi.

Tax freesta kevätuutuuksia ei vielä löytynyt eikä myöskään Tukholman Åhlensilta, mutta sieltä osasivat kertoa kokoelman tulleen jo NK-tavarataloon. Muut shoppailuporukkamme tytöt olisivat olleet jo valmiita suuntaamaan takaisin laivalle, mutta minä ilmoitin, että ilman hopeahelmeä ei lähdetä. Ja sainhan minä lakkani vihdoin! Mulla ei ole ikinä ennen käynyt mielessä, että voisin maksaa kynsilakasta 24 €, mutta tästä maksoin ihan itkemättä.Väri on täydellisen yhteensopiva lähes kaikkien vaatteideni ja useimmin käytössä olevien meikkieni kanssa. Tuote levittyy jopa minun tärisevissä käsissäni tasaisesti ja tasoittaa kynnessä olevia epätasaisuuksia. Jälki on jo yhdellä kerroksellatodella peittävä. Lakka tosiaan suvereenisti peittosi alla olleen mustan lakan näkymättömiin jo yhdellä sipaisulla.

Mä olen kynsien lakkaajana ihan noviisi ja omistankin tämän uutukaisen lisäksi vain Mavalan mustan lakan, jonkun tummanvioletin ja alus- ja päällyslakat. Olen aina ollut varsinainen jyrsijä, mitä kynsiin tulee, eikä niissä siksi ole ollut juuri lakattavaa. Tästä syystä myös taitoni kyseisessä asiassa ovat varsin kehnot, ettekä saakaan uudesta lakasta kuvaa kynsissäni, ennen kuin olen hieman harjoitellut ja jälki on esittelykelpoista. Tai sitten mä jatkan viime aikojen metodilla ja käyn tasaisin väliajoin ihanan ystäväni luona kylässä lakkauttamassa kynteni. Nyt kuitenkin innostuttuani viime aikoina asiasta, olen saanut kynteni jo hieman kasvamaan, sillä lakattuja kynsiä ei mitenkään raski tuhota repimällä ja puremalla. Ehkäpä tämä ihastuttava Silver Pearl auttaa minua pysymään kaidalla tiellä ja kasvattamaan kynsistäni entistä salonkikelpoisemmat. Toivon niin.