19.12.2010 Small, I’m so small
Manchesterin asukuvissa esiintynyt leikkilammas ei suinkaan ole ainoa uusi takki tässä taloudessa, sillä se oli itse asiassa jo toinen talvitakki jonka ostin 24 tunnin sisään. Manchesterin lennon kanssa samalle päivälle nimittäin sattui sopivasti Monkin ja Weekdayn mallikappalemyynti pr-toimisto Starin toimistolla, joten pitihän siellä pyörähtää.
Menin paikalle sillä ennakkoasenteella, että mallikappaleet ovat aina pienimpiä kokoja, joten minulle ei kuitenkaan löydy mitään, ja ajattelin tarkastaa lähinnä asusteet. Löysinkin muutaman pikkulaukun ja lompakon pukinkonttiin paketoitavaksi ja olin jo aikeissa häipyä, mutta sitten näin Stellan sovittelevan kivan näköistä takkia ja jäin seuraamaan operaatiota.
Siitä huolimatta, että ihanainen bloggaajakollega totesi takin olevan hänelle aivan liian suuri säkki, en uskonut koon riittävän minulle saakka, lukihan tämänkin vaatteen kokolapussa nimittäin x-small/small. Muiden kannustaessa vierellä uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan.
Ja mitä helv****ä! Joko Weekdayn suunnittelijalla on viirannut pahasti päässä hänen suunnitellessaan talvitakin xs-kokoiselle tyypille joka haluaa näyttää Muumien möröltä, tai sitten kokolappujen ompelijalla on ollut ajatukset muualla kuin työasioissa. Aivan kuin ihmeen kaupalla nimittäin takki oli minulle mitä mainioimman kokoinen.
Hieman mietin, että onko takin malli ihan kaikista parhain minulle, mutta 10 € hinnalla saattaa antaa pari pikku juttua jo anteeksikin. Ja itse asiassa nyt parina päivänä takkiin pukeutuneena en oikeastaan enää edes muista mitä ne viat muka edes olivat. Eli loistavasti sijoitetut 10 euroa, sanoisin.
Tämän tarinan opetus oli jälleen kerran se, että kokolappuja ei kannata tuijottaa liian tarkasti, vaan välillä kannattaa uskaltautua sovittamaan epäilyksistä huolimatta.
