20.03.2011

Posted at 16:07h in Yleinen by
0 Likes

Muutama ehtikin jo kommenttiboksissa kysyä tarkempia speksejä eilisen asupostauksen tuoreista farkuista joten tässä niitä tulisi. Olin muuten koko tämän viikon miettinyt, että pitäisi vihdoin kirjoittaa jo pitkään mielessä pyörinyt hirvittävä angstipostaus aiheesta ”miksi meille pylleröille tarjotaan joka paikassa vain bootcut-farkkuja?!?!?”, mutta nyt sitten kuin ihmeen kaupalla putosi nämä yhdet pitkään haaveilut pillitkin syliin.

No en minä nyt siti yksillä farkkulöydöillä vielä paljoa lepy,vaan edelleenkin ihmettelen suuresti miksi joka paikassa myydään tuumakoon 32″ jälkeen lähes pelkkää ei oota. Ainoa mitä tosiaan tuntuisi olevan tarjolla on ne ”paksuja reisiä tasapainottaa parhaiten alaspäinlevenevä bootcut-lahje” -hirvitykset. Siis toki olen itsekin kyseistä mallia aikoinaan käyttänyt paljonkin ja jos oikein veikkaan, niin jossain vaiheessa ne taas iskevät itsellekin, mutta voisi nuo farkkuvalmistajat nyt hieman enemmän vaihtoehtoja tarjota meille ”järkyttävän kokoisille valaillekin”, vaikka se oidenkin silmiä saattaakin särkeä.

Omasta mielestäni tärkein vaatimus tällaisen pyllerön farkuissa ei suinkaan liity lahkeen malliin vaan siihen, että vyötärön täytyy olla riittävän korkea ja napakka. Kun vatsa muistuttaa todellakin enemmän pullataikinaa kuin pyykkilautaa, on matala ja myös. ns ”normaali vyötärö” mielestäni aivan karmiva vaihtoehto. Jenkkakahvat ja pelastusrengas kun pysyvät huomattavasti paremmin kurissa ja kauniimmassa kuosissa, kun farkkujen vyötärölinja nousee vähintään napaan asti ja mieluummin vielä hieman ylemmäskin. Silloin on yläosan valinnassakin enemmän valinnanvaraa kun puseron voi valita muillakin kriteereillä kuin sillä, että peittääkö sen helma housunkauluksen päällä vyöryvän taikinan. Kaduilla katsellessa kyllä huomaa, että moni ei kyllä välitä edes siitä kriteeristä, mutta jos se jonkun mielestä mukavalta tuntuu, niin mikäs siinä.

hmfarkut

Mutta nillityksestä sitten siis näihin uusimpiin löytöihin. Kyseessä siis H&M:n nettikaupasta löytyneet High Skin -malliset farkut. Ja tietenkin suurin tuumakoko mitä löytyi, eli 34″. Itselleni tuo 32″ lahje onneksi tässä mallissa riitti mainiosti, mutta jos joku vyötäröltään saman kokoinen kaipaisi pidempiä lahkeita, niin sellaisia ei valitettavasti tarjota. H&M:n logiikan mukaan kun 34-tuuman kinttuja löytyy vain hoikemmilta mimmeiltä ja sitten kun vyötärön ympärys kasvaa, niin se mitta lähtee sitten vissiin sääristä. 😀

faskutb2

H&M ilmoittaa koon 30/32 haarakorkeudeksi 23 cm. Omistani mittasin haarakorkeudeksi n. 27 cm. Vyötärön korkeuden havainnollistamiseksi merkkasin sen sen tuohon yllä olevaan kuvaan valkoisella viivalla. Eli ihan kohtuullisen hyvä keskivartalokorsetti kyseessä.

farkutb3

Hintaa näillä löydöillä oli vain 34,95 €, joten jos on jollakin muullakin hakusessa kapeat lahkeet hieman korkeammalla vyötäröllä, niin voin kyllä suositella lämpimästi. Taskuihin olisin ehkä toivonut jonkinmoisia tikkauksia, tuollainen ns. paljas iso tasku kun ei mielestäni ole se leveän ahterin kaikista paras ystävä. Mutta eipä sitä nyt ihan kaikkia vikojaan pysty vaatteilla paremmaksi peittelemään, joten en syytä farkkuja. 😀

Mutta kuten olen jo aiemmin mm. tukastani todennut, niin ”poissa silmistä, poissa mielestä” pätee tähänkin asiaan. Kun en itse näen omaa pyrstöäni, niin ei se mua silloin juuri vaivaakaan. Housut tuntuu hyvältä ja näyttävätkin omasta mielestäni varsin mainioilta melko monesta kulmasta, joten plussan puolella ollaan.

farkutB1

Vielä kun saisi nämä samat mustana…


19.03.2011

Posted at 21:17h in Yleinen by
0 Likes

Eilen oli vallan ihana päivä! Lähdin töistä jo aikaisin iltapäivällä ja illalla oli vuorossa maagiset illallistreffit oman herra komistukseni kanssa. Ensin siis kolmen ruokalajin syöpöttelyä ja sen jälkeen käytiin katsomassa taikuri Robert Jägerhornin taikuutta, stand uppia ja teatteria yhdistellyt esitys nimeltä Magic!, jonka on ohjannut Neil Hardwick. Esitys oli vallan mainio ja nauruhermoja kutkutteleva.

Päivän loistavuutta lisäsi myös loistava vaatelöytö. Minulla ei ollut vielä kolme varttia ennen syömään lähtöä aavistustakaan mitä kiskoisin päälleni, ja juuri silloin muru kiikutti minulle H&M:n paketin jonka hän kävi pyynnöstäni noutamassa käydessään asioilla. Ja mitä paketista paljastuikaan? Mahtavat farkut! Tilasin nämä yksilöt 99% varmana siitä, että eivät mahdu tai ovat ainakin ihan surkean malliset, mutta kuin ihmeen kaupalla ostokseni olikin vallan passeli.

Minulla on lähipäivinä luvassa vielä hieman lisäkuvia ja infoa noista farkuista, mutta nyt pitkästä aikaa asukuvaa eilisten treffivaatteiden muodossa.

180311_2b

Korvissa tämän hetken lempparikorvikset. Näyttävät killuttimet löytyivät viime vuonna kirpputorilta muistaakseni eurolla. Täydelliset lyhyen tukan korvakorut. Ranteessa puolestaan on viime aikoina roikkunut lähes tilanteessa kuin tilanteessa edesmenneen ukkini ikivanha miehekäs Seiko. Se tuntuu passaavan yhteen ihan kaiken kanssa. Ja jos ei kello meinaa passata asuun, niin helposti käy niin, että menee asu vaihtoon. Niin rakkaaksi tuo kello on minulle käynyt enkä malttaisi olla siitä juurikaan erossa.

180311b

Uudet pöksyt saivat kaverikseen Monkin läpikuultavan huitulapuseron jonka farkkupepustani innostuneena sidoin edestä rennosti solmuun. Ei sillä, että seitsemän leivän uunin levyinen peräni olisi mitenkään erityisen herkullinen näky, mutta kivaa vaihtelua välillä hieman tuulettaa takamustaan sen sijaan, että hautoisi sitä kolmen pitkän paitakerroksen alla. Ja itselleni ainakin on ilahduttava uusi kokemus tällainen profiililtaan lyhyempi yläosa. Tuli jotenkin ihmeen ryhdikäs fiilis.

Ryhtiä toivat toki myös huikeat rakkauskorkkarini jotka ovat kuin tehty farkkujen kaveriksi. Hieman nuo hiekoitetut kadut olivat hankalan tuntoisia kävellä piikkikoroilla, mutta onneksi matkaa oli varsin vähän ja käsipuolessa rakas taluttaja.

180311_takkib

Evansin leikkilammastakki on siitä mahtava, että se tuntuu passavan loistavasti niin fiinimpään korkokenkäpukeutumiseen kuin löysempään buutsirenttuiluunkin. Tavarat kulkivat mukana viime kuussa hankkimassani Dieselin niitticlutchissa josta on tullut ihan ykkössuosikkini. Kannisekelen tuota kainaloista mukanani monesti ihan arkimenoissakin.

Nyt mä taidan kiskaista nuo farkut takaisin jalkaan kera bikereiden ja kipaista 20 minuutin päästä alkavaan näytökseen katsomaan Black Swania!


06.03.2011

Posted at 14:58h in Yleinen by
0 Likes

No niin.. Edellisessä postauksessa oli siis Vagabond-tunnustukset osa 1/2 ja nyt on vuorossa ne loput.

Tammi-helmikuun vaihteeseen ajoittuneella muotiviikko-reissulla Tukholmassakin ehdittiin kiireisestä näytösaikataulusta huolimatta juosta Nelliinan kanssa muutamat kaupat läpi. Omat ostokseni rajoittuvat yhden Benettonin ale-huivin lisäksi ainoastaan Vagabondin alehyllylle. Soviteltiin Nelliinan kanssa samoja ruskeita mokkasaappaita minä hieman lyhyemmällä varrella ja matkakumppanini piirun pidemmällä varrella ja ihastuttiin molemmat. Ensimmäisestä kaupasta löytyi oikea koko Nelliinalle ja minun 37 perässä kiidettiin myyjän opastamana sitten toiseen Vagabond-storeen. Puoleen hintaan tarjolla olleet saappat kustansivat n. 60 €.

vagabond_mokkasaappat

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut löysä- ja pehmeävartisista bikersaappaista joten nämä Nelliinan värinsä vuoksi myyräsaappaiksi nimeämät ihanuudet täyttivät sen toiveen enemmän kuin mainiosti etenkin kun värikin oli hyvällä tavalla jotakin muuta kuin mustaa. N’mä kuuluvat jälleen siihen sarjaan kenkiä jotka saavat olon tuntumaan jotenkin reteältä ja itsevarmalta. Niissä on juuri sellaista huolettomuutta ja rähjäisyyttä mitä rakastan yli kaiken.

vagabond_buutsit

Hyvin erilaisista tyyleistämme huolimatta minä ja Nelliina jaamme monia samoja intohimoja kenkien ja vaatteiden suhteen ja meidän yhteiset shoppailureissut sujuvatkin sen vuoksi loistavassa yhteisymmärryksessä. Ruskeat tiimisaappaat eivät suinkaan jääneet ainoiksi samis-ostoksiksimme, vaan Vagabondilla ihasteltiin muitakin samanoloisia kenkiä ja sen lisäksi kotona odottaneet miekkoset saivat tuliaisiksi samoja boksereita. 😀

Toisia tasan samoja kenkiä ei sentään matkalaukuistamme paluumatkalla löytynyt, mutta western-hengessä sentään mentiin molemmat. Nelliina vei ihastui palavasti pienellä korolla varustettuihin ketjukoristeisiin  varrettomiin buutseihin (jotka saattoi bongata Tukholmasta tekemästäni kenkäpaparazzi-postauksesta), kun taas minä kuljetin kassan kautta jo viime syksynä sovittelemani tylppäkärkiset nilkkabuutsit. Täydellä hinnalla en näitä lännensankarin jalkineita raskinut hankka vaikka kovasti houkuttivatkin, joten nyt -50% lapulla varustettuna olivatkin todella mieluinen löytö. Hintaa buutseille jäi siis vajaat kuuskymppiä.

Koska reissuun oli jo kotoa pakattu vähän useammat kuin yhdet kengät, niin voin sanoa, että pienoista paniikkia oli ilmassa, kun laukun pakkaamisen aika koitti ennen kotiin lähtöä. Ehdin jo kysellä Mintulta josko hän voisi postittaa mulle kengät tai parit, jos en saisi kaikkea mahtumaan matkatavaroihini. Hilkulla oli, mutta postittamiseen ei sentään tarvinnut ryhtyä, mutta voin kertoa, että ikinä en ole matkalaukkua pakannut yhtä hartaasti pala palalta. Joka ikisen sukan paikka piti tarkasti miettiä jotta kaikki kengät saatiin mahtumaan. Mutta kyllä kannatti! 🙂

Puuh! Olipa melkoinen homma tunnustaa tämä kaikki. Olen siis syntinen, viidet Vagabondit neljässä viikossa.. että semmosta. Mitäpä siihen sit lisäämään. Nyt on mimmillä muutamat kengät. (ihan niin kuin ei olis ennen ollut..)

Montako Ave Mariaa sitä pitäis lausua, että sais kaiken tämän sovitettua?