-Kaupallinen yhteistyö, Bombom.fi

Nyt olisi superkivan arvonnan aika. Tsekkaa kuvien alta ohjeet osallistumiseen ja voit voittaa huikeat Sporting Way -treenihousut! (arvo 57,90 – 89,90 €)  Ja ei ole kyse pelkästään pluskokoisille passeleistä pöksyistä, sillä kokoja on tarjolla 38:sta alkaen.

Mun fiiliksiä näistä tuotteista voit lukea tästä postauksesta.

Osallistuaksesi miellyttävien ja napakoiden supplex -housujen arvontaan, haluan sinun vastaavan kahteen kysymykseen:

1. Kerro oma lempilajisi, olisi kiva tietää mitä te ruudun sillä puolen olevat tyypit harrastatte.

2. Käy BomBomin treenivaate -osastolla ja etsi omat suosikkihoususi ja kerro niiden nimi kommentissa.

Muista täyttää myös nimimerkki ja sähköpostiosoitteesi, jotta saan yhteyden voiton napsahtaessa kohdalle.

Osallistumisaikaa on perjantaihin 6.10. saakka.

 


-Kaupallinen yhteistyö, BomBom.fi,

Mikään ei nujerra orastavaa treeni-intoa tehokkaammin kuin huonot vaatteet. Jos housut pitää kaivella joka kyykyn jälkeen vatsamakkaroiden alta tai persvaosta ja puseron helma tuntuu aina pikkusen liian lyhyeltä, niin onko se kumma, jos ei punttien nostelu tai muu sporttirehkiminen jaksa innostaa. 

Itselläni on monet trikoot lentäneet yhden treenikerran jälkeen kirpparikasaan, kun sovituskopissa hyvältä tuntuneet pöksyt ovatkin tositoimissa osoittautuneet ihan susiksi ja olen viettänyt koko jumppatunnin nostellen housuja ja unelmoiden henkseleistä. Olenkin jo useamman vuoden ajan luottanut etenkin salilla pääasiassa haalareihin ja elänyt siinä ajatuksessa, että tuskin mun muotoiselle ihmiselle edes löytyy oikeasti paikallaan pysyviä treenihousuja. Mutta kuulkaas, löytyipä sittenkin!

Kesällä avatun BomBom-verkkokaupan valikoimiin kuuluu uima-asujen lisäksi myös treenivaatteet. Ja mikä parasta, niitä on tarjolla myös meille isompikokoisille naisille. Brasiliassa valmistettavien Sporting Way treenivaatteiden kokoskaala kattaa välin 38-54 ja valikoimista löytyy mm. napakoita trikoita ja teknisiä paitoja ja toppeja. Osa vaatteista on nimenomaan plusmitoituksella tehtyjä ja niistä on saatavilla koot 46-54. Tässä postauksessa on esillä omat suosikkituotteeni ja kesällä saamani uimapuvun voit kurkata täältä.

 

Jos ihan vain visuaalisia asioita tuijotetaan, niin nämä juuri hetki sitten valikoimiin saapuneet sekopäisen kukkakuosiset supplex -legginssit ovat ehdoton voittaja. Olen urheiluvaatteiden kohdalla sitä mieltä, että mitä värikkäämpi, sen parempi ja otan ennemmin överit kuin vajarit, joten tämä alavartalon peittävä kukkaketo on just täydellinen omaan makuuni. 

Trikoissa on riittävän korkea vyötärö kaltaiselleni omenallekin, ja housut pysyvät liikkeitä tehdessä melko hyvin ylhäällä. Sanon ”melko hyvin” siitä syystä, että verrattuna muihin tässä nähtäviin alaosiin, on näiden kukallisten materiaali hieman pehmeämpää ja vaikka leggarit eivät millään tavalla valuneetkaan, niin välillä vyötärönauha tahtoi kuitenkin taittua. Mutta sellaisella tyypillä, jolla onkin keskivartalon kohdassa vyötärö tynnyrin sijaan, uskaltaisin väittää näiden toimivan ongelmitta. 

Musta 3/4 -hihainen pusero on miellyttävän viileältä tuntuvaa teknistä materiaalia ja todella kevyt päällä. Tämäkin päällä on helppo olla ja suorittaa ilman, että pusero yrittäisi kiivetä kohti kainaloita. 

Malli on mukavan rento olematta kuitenkaan muodoton säkki ja laskeutuu siksi hyvin pyllerönkin päällä. Takamustaan arastelevia ilahduttanee hieman takaa pidempi helma. Itse tosin kaipaisin sitä lisämittaa useimmiten kyllä etupuolelle. 😀

Samaa puseroa löytyy mustan lisäksi onneksi myös pirtsakkana pinkkinä! 

Kolmista testaamistani trikoista mukavimpien tittelin saavat nämä täyspitkät raidalliset supplex-housut. Just niin korkea vyötärö kuin kaipaan. Hyvä ettei kainaloista ahdista! 😀 Nämä siis passaa mallinsa puolesta loistavasti tällaiselle vatsakkaalle omenalle, sillä maha mahtuu hienosti pöksyihin ja kun vyötärö tulee sinne omenan yläpuolelle asti, ei ikävästä rullautumisilmiöstä ole tietoakaan. 

Viimeiseksi vielä housuista ne jotka saavat palkinnon nimeltä ”täi tervassa”. Nämä capritrikoot eivät nimittäin hievahtaneet milliäkään edes kyykätessä. En muista joutuneeni korjaamaan housuja mistään kohti kertaakaan koko tunnin treenien aikana ja ohjelmassa oli niin kyykkyjä ja kahvakuulailua kuin vatsalihasliikkeitä ja soutamistakin.

Eli vaikka vatsamakkarat lepattivat ja muljasivat vaikka miten, niin näiden todella napakoiden trikoiden loistavasti muotoiltu vyötärö pysyi paikoillaan kuin tauti. Olin ihan hämmästynyt.

Kuvasta ei oikein hyvin näy, mutta vyötärökaistale on hieman tuollainen v-mallinen nousten sivuilta korkeammalle kuin keskeltä. Siinäkö lienee salaisuus. Omieni kuosi on vanhempaa mallistoa, eikä sitä ole enää kaikkia kokoja jäljellä, mutta samaa pöksyä löytyy uudella kuosilla sieltä 38 koosta 54 saakka. 

Tätä alla olevaa kauniilla selkänyörityksellä varustettua teknistä Run-paitaa katselin kuvista hieman epäröiden, koska mietitytti, että miten tuo vyötärö kiristysnauhoineen oikein asettuu kun ei itsellä ole sitä vyötäröä. Mutta livenä tää olikin sitten oikein toimiva ja kivan mallinen. Nauhalla saa hieman säädettyä paidan pituutta ja istuvuutta. 

Mikäli Sporting Wayn vaatteet kiinnostavat, niin kannattaa tilatessa ehdottomasti tsekata kokotaulukko ja etenkin trikoiden kohdalla katsoa sieltä oma vyötärön ympärys. Mitä näiden kuvien vaatteisiin tulee, niin kaikista trikoista minulla on koko 50 (XL1).  Mutta nyt kun vaatteita käytettyäni mietin, niin kukkahousujen ja etenkin täyspitkien kohdalla minulle olisi mennyt pienempikin koko. Mustavalkoiset caprit on kuitenkin niin napakat, että en olisi pienempiä edes harkinnut. Mustat puserot kuvissa ovat kokoa 48 ja pinkki kokoa 50.

Alaosista käytän vaatteissa pääasiallisesti kokoja 46-48 eli mun mielestä Sporting Wayn alaosat ovat ennemmin kooltaan pieniä kuin isoja kun taas puseroiden koot ovat reilumpia. Mutta tämä siis ihan vaan mun henk koht arvio, sitä kokotaulukkoa kannattaa tosiaan pitää silmällä. 

Että ei muuta kuin hikoilemaan! Syksy on mitä loistavin aika aloittaa liikkuminen jälleen kerran.

 

-tuotteet saatu-


-Kaupallinen yhteistyö, Hypoxi. Hoidot saatu-

"Tuntuu ihan kuin olisin popcorn-kattilassa!" oli kikatuksen seasta lausuttu kommenttini, kun ekaa kertaa makasin Hypoxi-hoidossa ns. lämmittelypuvussa. Itse puvussa köllöttely on huomattavasti kivempaa ja rentouttavampaa kuin kuvassa ilmeeni antaa ymmärtää. Tuo painavan "avaruuspuvun" pukeminen vaan on aina jo ihan operaatio sinänsä tiukkoine hihansuineen ja ylipitkine lahkeineen. 😀

Kun Porin Hypoxi-studion yrittäjä Saara ehdotti minulle hoitojakson testausta mä oli etupäässä kiinnostunut siitä, että miltä toi vakuumipuku tuntuu. Olin nimittäin työkeikalla nähnyt kyseisen vermeen, joten mua kutkutti ajatus miltä kuplinta tuossa viralliselta nimeltään HDC-laitteessa tuntuisi. 

Hypoxia markkinoidaan pääasiassa kohdennettuna rasvanpolttona ja selluliittitaisteluna. Puhutaan vartalon ongelmakohdista ja niiden muokkaamisesta. Minä, vaikka paljon rasvaa omaankin ja laihduttaakin kärsisi, en kuitenkaan ollut kiinnostunut Hypoxista siinä mielessä, että olisin alkanut laskemaan kaloreita. Niin, kun Hypoxi ei siis ole mikään ihmejuttu, joka yksinään saa rasvan katoamaan. Useiden senttien kaventumiset ja monen kilon painonpudotukset tapahtuvat vähäkalorisen ruokavalion ja Hypoxin yhteistyönä. 

Minä siis testailin Hypoxia enemmänkin sillä mielellä, että onko siitä iloa ja hyötyä muuten kuin laihdutuksen oheishoitona. Tapahtuuko mitään, jos ei varsinaisesti laihduta samaan aikaan? Ja olisiko hoidolla jotain vaikutuksia, jotka eivät näy päälle päin?

Kävin siis 12 kertaa yhdistelmähoidossa, jossa käynti aloitettiin aina rentoutumisella 20 minuutin ajan HDC-laitteessa. Puvusta imetään kaikki ilmat pihalle ja sen jälkeen yli- ja alipaineen avulla sadat ilmakuplat kutittelevat kivasti ihoa ja aktivoivat pintaverenkiertoa ja vilkastuttavat aineenvaihduntaa.

Saaran mukaan moni asiakas käy toisinaan Hypoxi-studiolla ihan vaan tuossa avaruuspuvussa rentoutumassa ja se on kyllä helppo uskoa. Ekoilla kerroilla tuntui kuin olisi ollut todella tiukassa paketissa, mutta useampien käyntikertojen myötä oloon tottui ja alkoi toivoa jopa tiukempaa imua.

Yhdistelmähoidossa lämmittely jälkeen on vuorossa vielä 30 minuuttia matalasykkeistä liikuntaa. Vaihtoehtoina on joko kuntopyörä pystyasennossa (kuvissa), pyöräily selällään maaten tai juoksumatto. Itse tykkäsin eniten tuosta pystypyöräilypömpelistä. 

Vyötärölle tulevan korsetin avulla asemoidutaan laitteeseen ilmatiiviisti ja sitten aletaan polkemaan. Pömpelin sisällä vaihtelee yli- ja alipaine ja lämpökin siellä melkoisesti nousee. Tarkoitus on siis lisätä liikunnan aikana verenkiertoa iho- ja rasvakudoksissa, jotta rasva palaisi tehokkaammin. 

Yksi asia, joka kertoo ainakin jotakin kropassa tapahtuvan tuon painevaihtelun ja lämmön ansiosta on se, että Hypoxi-pyöräilyn jälkeen mun hanuri oli aina ihan tosi lämmin useamman tunnin ajan. Verenkierto siis todellakin lisääntyi läskikerroksessa! Normisti urheillessa verenkierto keskittyy siinä määrin lihaksiin, että harvemmin siinä persuksen pintakerrokset on juurikaan lämmeneet.

Toinen melko välitön vaikutus oli se, että vessassa sai kyllä Hypoxin jälkeen ravata, etenkin ekoilla kerroilla. Että kyllä se ilmanpaineella muljaaminen jotakin siellä kehossa pistää liikkeelle. Hieman meinasi aluksi pukata päänsärkyäkin, joka siis ihan normaali reaktio.

Siinä missä kuntopyörälaite keskittyy alavatsaan, reisiin ja pakaroihin, niin juoksumatolla käytettävä paineilmapuku puolestaan keskittää kuplimisellaan muljailut keskivartaloon. 

Alle puetaan ensin aluspuku, jottei hikoilla itse paineilmapukua likomäräksi, muistetaan laittaa myös sykemittari paikoilleen ja vasta sitten hypätään varsinaiseen Vacunaut-haalariin. 30 minsaa taaperretaan siis jälleen ohjaajan kertomilla sopivilla rasvanpolttosykkeillä. 

Kuntopyöräillessä mulle ei välttämättä tullut aina kummoinenkaan hiki, mutta tuossa haalarissa juoksumatolla tepastelu pisti kyllä aika hyvin hanat auki, vaikkei kovasta tahdista ollutkaan kyse. 

No mutta mitäs tämä kuukauden mittainen Hypoxi-hoidoissa käynti sitten vaikutti, vai vaikuttiko yhtään mitään?

Mun ensimmäinen huomio oli se, että mulle etenkin tuo lämmittelypuku + pyöräily auttoi kipuihin. Mulla oli tuohon aikaan ollut jo pidempään jatkunutta kipuilua lonkan ja reiden alueella johtuen todennäkäisimmin yhdestä kaatumisesta. Asiaa hoidettiin myös fysioterapialla, mutta kipua esiintyi Hypoxi-jakson aloittaessani vielä päivittäin. Onnekseni huomasin kuitenkin Hypoxi-käyntien jälkeen kivun aina hellittävän jopa pariksi päiväksi. Hypoxi-pyöräilyä käytetäänkin kuulema myös kuntoutukseen ja palautumiseen.

Eli ilmeisesti riittävän kepeä liikunta yhdistettynä lämpöön ja lymfakiertoa aktivoivaan ilmanpainevaihteluun oli hoitava yhdistelmä myös minun kintulleni ja lonkalleni. Ainakin tämän ja fysioterapeutin ohjeistamien harjoitteiden yhdistelmällä pääsin tuosta loukkaantumisen aiheuttamasta vaivasta eroon.

Toinen selkeä vaikutus oli aineenvaihdunnan saama buusti. Kilpparivajislaisena mä olen vähän nihkeä hikoilemaan (paitsi päästäni), vatsa toimii toisinaan laiskanlaisesti ja aineenvaihdunta ylipäätään on hieman verkkaista. Hypoxi pisti selvästi mehut liikkeelle ja aktivoi esimerkiksi vatsan toimintaa. 

Kuva paljaasta vatsanahkasta näyttää hyvin kuinka huolella Vacunaut-puvun ilmakuplat ihoa keskivartalosta "runnovat". Aluspuvusta huolimatta ihoon jäi aina hetkeksi melkoiset jäljet.

Ja sitten ne sentit ja selluliitti. Kyllä sitä jokunen sentti lähti ympäri kehoa, mutta tämän kokoisella ihmisellä nyt voi lähteä vyötäröltä monta senttiä kun vaan kunnolla pieraisee, joten en nyt hirveästi pistäisi painoarvoa sille tulokselle. 😀

Mutta se, että reisistä lähti 2,5 senttiä ja polvien päältäkin sentti, kertoo mun mielestä siitä, että jotain siellä kintuissa kuukauden aikana tapahtui. Mulla ei itsellä ole koskaan ollut mitenkään kummoisesti selluliittia, mutta huomasin silti reisien ihon sileämmän tuntoiseksi jo parin viikon jälkeen. Eli kyllä siellä on kai jotain kuona-aineita lähtenyt. 

Oma arvioni on siis, että kyllä, laihdutuksen ohessa Hypoxi voi varmastikin auttaa vielä siinä ns. viimeisessä tiristelyssä, jos sellaiseen kokee tarvetta. Tai vaihtoehtoisesti joku voi laihdutuksen alkuvaiheessa kokea saavansa Hypoxista lisämotivaatiota, kun saa tehostusta aineenvaihduntaan. Mutta ei todellakaan siis mistään laihdutusihmeestä ole kysymys, se painon pudottaminen pitää jokaisen sitä haluavan tehdä ihan perinteisin keinoin ja Hypoxi on vain yhdenlainen lisätoimenpide. 

Jos taas ei ole laihdutus mielessä, niin Hypoxista voi omien tuntemusteni mukaan olla lisähyötyä esim. erilaisissa kuntoutustilanteissa. Lymfakiertoa stimuloivan vaikutuksensa vuoksi Hypoxissa käy kuulema myös ihmisiä joilla on ongelmia vaikkapa jalkojen toistuvan turvotuksen kanssa. 

All in all, ymmärrän, että tässä hoikkuutta ja virheettömyyttä ihannoivassa yhteiskunnassa Hypoxia on helpointa markkinoida juurikin ongelmakohdista puhumalla ja upeista laihdutustuloksista kertomalla. itse kuitenkin löysin Hypoxista enemmänkin muita ihan yleisesti hyvinvointiin vaikuttavia hyötyjä. Menin testijaksolle vähän sellaisella "mitähän hömppää tääkin on asenteella", mutta yllätyin loppujen lopuksi kokemuksesta ihan positiivisesti. Tuota ihanan rentouttavaa lämmittelypukua on ihan jo ikävä. 

 

-Hoidot saatu-