-Kaupallinen yhteistyö Me Naiset ja Aleksi 13-

Voi apua. Ihastuin tähän vaaleanpunaiseen Ril’sin villakangastakkiin jo nähdessäni sen lavalla Gloria Fashion Showssa. Välttelin kuitenkin sen sovittamista onnistuneesti lähes pari kuukautta.

Viime viikolla Aleksi 13:ssa käydessä uteliaisuus kävi kuitenkin liian suureksi. Ja tiedättehän, että usein jonkun himottavan vaatteen sovittaminen päästää pälkähästä ihan vain sillä, ettei ole sopiva tai näytäkään päällä oikeasti yhtä ihanalta kuin kuvitelmissa. 

Sitten toisaalta on se riski, että vaatteen sovittaminen saa halun vain kasvamaan, jopa pakkomielteen kaltaisiin mittasuhteisiin. Arvatkaa vaan kumpi skenaario toteutui tän hattaran kanssa? Jep, tää jälkimmäinen.

(Sellainen huomio muuten muutamankin sovittamani Ril’sin vaatteen osalta, että aika reiluja kokoja. Sekä tästä takista, että prista puserosta sain ottaa kokoa tai kahtakin omaan 48 numeroani pienemmän.)

En kestä. Hyvä pituus, ihana päällä, söpö väri, laadukkaat materiaalit… Kaikin puolin mahtava. Yhteisien talviemme välissä on kuitenkin vielä pohdinta siitä, että miten paljon olen valmis talvitakkiin sijoittamaan. Tämä Chieti-takki on hintava. Normaali hinnalla en sen ostamiseen taipuisi. Mutta, olen nyt siirtänyt päätöksen tekoa ensi viikon keskiviikkoon.

Keskiviikkona 31.10. Helsingin keskustan Aleksi 13 -myymälässä vietetään Me Naisten ja Aleksin VIP -iltaa ja itse suuntaan myös pelipaikalle. Mikäli oma kokoni takista on vielä jäljellä, teen uuden harkinnan, sillä tilaisuudessa on tarjolla mukavia ostoetuja kuten alla olevasta ilmoituksesta näette.

Illan aikana esiintyy mahtava Pete Parkkonen (mä niin rakastuin häneen Tähdet Tähdet -ohjelman myötä!) ja vieraat pääsevät osallistumaan kivoihin arvontoihin ja shoppailemaan normaalivalikoiman lisäksi myös edullisia mallikappaleita. 

Olisi kiva nähdä myös teitä Tyyliä metsästämässä -blogin lukijoita paikalla. Ilmoittaudu siis osoitteessa menaiset.fi/lukijailta ja tule shoppailemaan ja auttamaan mua takkipohdinnoissa! 

Vaikka et pääsisikään paikalle keskiviikkona, niin käy kuitenkin mun instassa osallistumassa 100 € Aleksi 13 -lahjakortin arvontaan! Aikaa osallistumiselle on ti 30.10. saakka.

 

 


-Kaupallinen yhteistyö, Olympus-

Minun tulisi ehdottomasti petrata yhdessä asiassa blogin asukuvien suhteen. Pitäisi muistaa useammin kuvata myös erilaisia yksityiskohtia! Yleensä, jos minua kuvaa joku kaveri, pyydän kyllä kuvaamaan erikseen vaikkapa kengät tai korvakorut, mutta itsekseni jalustan kanssa puuhaillessa se tahtoo helposti jäädä. 

Vaikka asun osat näkyvätkin ihan hyvin myös tällaisissa kokokuvissa tai korvikset vaikka kasvolähiksissä, niin erilaisia kuvia sekoittamalla kokonaisuudesta saa ehdottomasti sekä visuaalisemman että kertovamman.

Olipa kyse sitten asupostauksesta tai vaikka lomakuvista kootusta kuvakirjasta, pysyy katsojan mielenkiinto ja kuvasarjan jännite paremmin yllä, kun mukana on kaikenlaisia ruutuja aina laajoista yleiskuvista pieniin yksityiskohtiin. Jos miljöö on kiinnostava, saa se henkilökuvissakin ihan reilusti näkyä.

Ota siis reissussa sen perinteisen maisemakuvan rinnalle lähikuva vaikka viereisen puun kauniista lehdestä ja täydennä ravintolassa napatun annoskuvan tarinaa ikuistamalla myös ympäröivää miljöötä. Kaverin juhla-asua ikuistaessa nappaa kuva myös upeista kengistä tai mielenkiintoisesta korusta.

Vaikka aina sanotaankin jo yhden kuvan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa, niin muutaman tarkoin valitun ja toisiaan täydentävän otoksen avulla sitä kertookin sitten jo melkoisen stoorin.

Samalla kannattaa kuitenkin muistaa etenkin kirjoittajille tuttu ohje ’kill your darlings’ ja uskaltaa myös karsia kuvia reippaalla kädellä, jos ne eivät tuo kokonaisuuteen mitään uutta. Kuvia katsoessa uupuu ja tylsistyy helposti, jos vaihtelua ei ole riittävästi ja samanmoiset kuvat seuraavat toisiaan. (Kaikki meistä on joskus katsonut jonkun tuttavan tuskastuttavan pitkäveteisiä loma-albumeja… :D)

Voidakseen kuvata monipuolisesti, ei kameralaukussa tarvitse kuljettaa hirmuista määrää erilaisia objektiiveja. Jo parilla oikein valitulla ja toisiaan täydentävällä linssillä saa käyttöönsä jo paljon ilmaisuvoimaa. 

Töitä tehdessä mun laukusta löytyy toki hieman enemmän tavaraa, mutta vaikkapa lomamatkoilla tai juurikin blogikuvia kuvatessa, mukanani on yleensä juurikin se pari objektiivia. Toinen polttoväliltään laajakulmaisempi (esimerkiksi 17 mm) ja toinen taas jokin muotokuviin sopiva lasi (tilanteesta ja fiiliksestä riippuen vaikka 30 tai 45 mm).

Pienikokoisten Olympus-kamojen ollessa kyseessä, mahtuu mun PEN E-PL9 ja pari objektiivia näppärästi hyvin pieniinkin laukkuihin. Tyylistä ei siis tarvitse tinkiä heittämällä selkään jotain tylsän näköistä kamerareppua!

Minulta kysellään usein, että mikä objektiivi kannattaisi hankkia kittilinssin (14-42 mm) lisäksi, kun kuvaamisen nälkä kasvaa. Asiaan ei toki ole yhtä oikeaa vastausta, vaan se riippuu sitä mitä itse kukakin enimmäkseen kuvaa. Nyt on kuitenkin menossa kiva kampanja, missä PEN E-PL9:n kanssa saa kaupan päälle 30 mm 1:3.5 makro -objektiivin (arvo 279 €).

Vaikka ’makro’ linssin nimessä tarkoittaakin sitä, että kyseisellä objektiivilla voi kuvata pieniä kohteita hyvinkin läheltä, niin tuo sama linssi sopii loistavasti myös muotokuviin. Yhdellä ja samalla objektiivilla kuvaa siis yhtälailla korujen pikkuruisia yksityiskohtia kuin myös kauniisti piirtyviä henkilökuvia. 

Monipuolisuutta kuviin saa erilaisten rajauksien ja kuvakokojen lisäksi myös leikittelemällä syväterävyydellä. 30 mm objektiivilla saa jo kivasti epäterävää taustaa henkilökuviin. Tai niin kuin yllä, epäterävää henkilöä kamerakuvaan. 😀

Postauksen ensimmäinen kuva on otettu 14-42 mm f/3.5-5.6 kittiobjektiivilla ja kaikki muut 30 mm f/3.5 makrolla.

Jos kamerat ja valokuvaus kiinnostaa, niin lue myös aiemmat Olympus postaukset! Niistä löydät ohjeet mm. Olympuksen wifi-ominaisuuksien käyttöön, vinkkejä parempiin kuviin ja apua kameran valintaan.

 

-Kaupallinen yhteistyö, Olympus-


-Kaupallinen yhteistyö Olympuksen kanssa-

Minulta kysytään toistuvasti, että kuka asukuvani ottaa ja kun vastaus on, että 95% kuvista on minun itse ottamiani seuraa jatkokysymys, että miten sen homman oikein suoritan. No minäpä kuulkaa selostan.

Vielä vuosia sitten itsensä kuvaaminen vaati mm. kameran vitkalaukaisimen kanssa pelaamista, jotain objektia jota käyttää itsensä tilalla tarkentamista varten ja nopeita spurtteja kameran luota poseeraamaan.

Sittemmin itse itsensä kuvaaminen helpottui huomattavasti, kun Olympus lisäsi kameroihinsa wifin ja loi Image Share -applikaationsa. (ilmaisen Olympus Image Share -appin löydät App Storesta ja Google Playsta)

Ilman tätä kameran ja puhelimen (tai tabletin) langatonta yhteyttä ja OI.Sharen monipuolisia toimintoja ei bloggaamisestani tulisi enää yhtään mitään!

Käytän asukuvatessa useimmiten kamerajalustaa, mutta koska se ei tokikaan aina ole matkassa, niin kamera voi löytää paikkansa milloin mistäkin ikkunalaudoilta, kirjahyllystä tai roskiksen kannelta tuettuna mitä ihmeellisimmin virityksin. Mutta suosittelen toki jalustaa.

Kevyen PENin ja pienten objektiivien kanssa riittää myös pieni pöytäjalusta, jonka kanssa toki tarvitsee sitten löytää kuvausta ajatellen sopivalla korkeudella oleva taso.

Kun valoltaan ja taustoiltaan sopiva kuvauspaikka on löytynyt, pistetään kamera paikoilleen, kamerasta wifi päälle, liitytään puhelimella kameran luomaan wifi-verkkoon ja avataan sovelluksessa kohta Kauko-ohjaus.

Otettaessa sovellus käyttöön ensimmäistä kertaa, täytyy mobiililaitteeseen ensin asentaa kameran profiili. Mikäli kaipaat ohjeita tuohon laitteiden ensimmäiseen ”parittamiseen”, voit lukea ne TÄÄLTÄ.

Sitten ei muuta kuin poseeraamaan! Jos tuntuu, ettei kameran edessä oikein osaa olla, niin tässä itse itsensä kuvaamisessa parasta on juurikin se, että kukaan ei ole näkemässä mitä teet. Voi ihan rauhassa kokeilla erilaisia poseerauksia.

Kuten te blogiani seuranneet kuitenkin tiedätte, itse en ole asukuvissani mikään itseään ihmeellisille mutkille vääntävä supermalli. Luotan hyväksi havaittuihin perusjuttuihin. Painoa sotilaallisen pönöttämisen sijaan jommalle kummalle jalalle, hieman mutkaa lantioon, hyvä ryhti ja hymyä, niillä pääsee jo pitkälle. 

Kuvauskorkeutta säätelemällä puolestaan voi vaikuttaa mittasuhteisiin. Yläviisto voi toki häivyttää sitä aina niin pelättyä kaksoisleukaa, mutta kokokuvissa se myös lyhentää jalkoja. Itse tykkään kuvata kokovartalo-asukuvani jostain keskivartalon korkeudelta, jolloin mittasuhteet eivät juurikaan vääristy.

Vinkit kaksoisleuan kadottamiseen ja muitakin ohjeita poseeraamiseen voit lukea TÄSTÄ POSTAUKSESTA.

OI. Sharen avulla kuvatessa kameran ruudulla pysyy koko ajan tuo QR-koodi näkymä. Kameraa siirrellessä ja uusia kuvakulmia suunnitellessa voi siis joko ottaa hetkeksi wifin pois päältä tai katsoa kuvaa sovelluksesta kameraa siirrellessään.

Itsensä kuviin asetteleminen on helppoa, kun kameran näkymä näkyy livekuvana sovelluksessa. Sovellus ei toimi ainoastaan kaukolaukaisimena, vaan sen kautta pystyy myös ohjaamaan kameran asetuksia.

Kuvausohjelma, valotus, aukko, aika, valkotasapaino, kaikki ovat vain hipaisun päässä. Tarkennus tapahtuu painamalla kuvassa haluamaansa kohtaa. 

Näin lähikuvissahan ei haittaa vaikka puhelin on kädessä, mutta mitenkäs ne kokokuvat onnistuu niin, ettei laukaisuun käytetty luuri törötä näkyvissä?

Sovelluksen oikeasta alakulmasta aukeaa valikko, josta saa päälle sarjakuvauksen. Hammasrattaan alta puolestaan löytyvät tuon sarjakuvauksen lisävalinnat: kuvamäärä ja kuvien ottamisen välinen aika. Itse käytän 10 kuvan sarjakuvausta kahden sekunnin intervallilla.

Laukaisun jälkeen tulee muutaman sekunnin lähtölaskenta, jonka aikana luurin ehtii pistää taskuun tai laukkuun tai jonnekin muualle piiloon. Näin pystyy siis poseeraamaan aina 10 kuvaa putkeen yhdellä laukaisulla. (Yllä olevissa kuvissa puhelin näkyy käsissäni siksi, että otin siinä screen shotia varsinaisen kuvan sijaan) 

Mikäli kuvia haluaa heti eteenpäin, niin sovelluksen ”tuo kuvia” -kohdassa sitten vaan valitaan haluamansa kuvat ja tallennetaan ne suoraan puhelimeen. Ihanan helppoa ja nopeaa. PEN E-PL9 ja Olympus Image Share -sovellus ovat ehdottomasti bloggaamiseni tärkeimmät työkalut tietokoneen lisäksi. 

Kuvat: Milla Grönman

Kaikilla ei ehkä ole tarvetta päivittäin taltioida asujaan, mutta O.I. Sharesta on hyötyä toki muillekin kuin meille itserakkaille bloggaajille. Kun kameraa pystyy hallitsemaan mobiililaitteella, on helppo saada koko perhe mukaan eeppiseen lomakuvaan ja napata ryhmäkuva bileissä ilman, että kukaan puuttuu.

Kaukolaukaisusta on hyötyä myös pitkiä valotusaikoja vaativia kuvia ottaessa. Kun kameraan ei tarvitse koskea, vähenee pienenkin tärähdyksen vaara. 

Ja olenpa kerran ihan rippikuvauksessakin joutunut ottamaan sovelluksen kautta kuvaamisen avuksi toisen valoni mentyä rikki kesken homman. Paikalla ei ollut ketään, joka olisi voinut paikata valon puuttumisen pitelemällä heijastinta ohjeideni mukaan, joten pistin kameran jalustalle, pitelin itse heijastinta ja nappasin viimeiset kuvat O.I. Sharen avulla. Ohjailin mallia sovelluksesta kuvaa katsomalla ja lauoin menemään. Hyvin siitäkin selvittiin!

Mikäli et ole vielä tutustunut Olympus Image Share -sovellukseen, niin suosittelen lämpimästi! Jos ei kameran kauko-ohjaukselle ole tarvetta, niin kuvien nopean siirtämisen mahdollisuus kamerasta mobiililaitteeseen lienee kuitenkin monellekin hyödyksi!

 

Lue myös aiemmat Olympus -vinkkipostaukset:

Apua kameran valintaan – PEN vai OM-D?

Olympus-kameran käyttöönotto

Tarkennus, valotus ja värit kuntoon! – Kolme vinkkiä parempiin valokuviin

-Kaupallinen yhteistyö Olympuksen kanssa-