-Kaupallinen yhteistyö, Olympus

”Minulla on vain se kameran mukana tullut kittilinssi, niin mikä objektiivi kannattaisi seuraavaksi ostaa?” Tämä on kysymys, jonka moni on minulle vuosien varrella esittänyt. Yhtä oikeaa vastausta ei tietenkään ole olemassa, sillä sopivimmat välineet kullekin kuvaajalle riippuvat paljon siitä mitä ja miten tykkää kuvata.

Kuvassa etualalla 14-42 mm kameran mukana tuleva ns. kittilinssi (kit lens), joka tässä postauksessa vertailukohtana ja kaksi omaa suosikkilasiani.

Esittelen tässä postauksessa kaksi Olympuksen objektiivia joita itse tykkään käyttää PEN-kamerani kanssa ja näytän vertailukuvin miten ne eroavat kameran mukana tulevasta zoom-objektiivista. Ehkä esimerkkikuvat auttavat ymmärtämään mikä linssi voisi olla sopiva juuri sinun tarpeisiisi.

Nämä objektiivit sopivat toki myös O-MD -runkoihin sillä sekä PEN että O-MD -kamerat ovat kaikki samaa Micro four thirds -standardia. Jos siis vaikka vaihtaisit jossain kohtaa kamerarunkoa Olympus PEN:stä O-MD:en, niin kaikki hankkimasi linssit sopivat edelleen kameraasi. (PEN ja O-MD -kameroiden eroista voit lukea TÄSTÄ postauksesta)

Pakkaan matkoille mukaan yleensä pari objektiivia. Toinen kiinni kamerassa ja yksi ylimääräinen linssi mahtuu hyvin sen kylkeen kulkipa kamera sitten missä tahansa pussukassa. Nuo objektiivit ovat hyvin usein 45 mm. f1.8 ja 17 mm f1.8. Molemmat ovat valovoimaisia laseja, joissa kiinteä polttoväli.

(Kiinteä polttoväli tarkoittaa sitä, että objektiiveissa ei ole zoomia, vaan sen kuvakulma on vakio. Päästäksesi lähemmäksi tai kauemmaksi kohteesta on siis käytettävä omia jalkoja.)

Laajakulmaisemmalla 17 millisellä pärjää sisätiloissa, kuvaa kauniisti maisemat ja se sopii nopeaan katukuvaukseen. 45 millinen, ykkössuosikkini, puolestaan sopii loistavasti potretteihin, sillä poimii helposti yksityiskohdat sisustuksesta ja nappaa  esimerkiksi näyttävät ruokakuvat. Myös keikoilla kuvatessa minulla on aina 45 mm linssi mukana!

Yllä oleva kollaasi on hyvä esimerkki noiden kahden linssin käytöstä samassa kuvaustilanteessa. Laajat yleiskuvat 17 millisellä ja lähikuvia lyhyellä syväterävyydellä 45 mm objektiivilla.

Asukuvani kuvaan pääsääntöisesti 45 mm kakkulalla, mutta kun tilaa ei ole paljon toimii myös 17 mm objektiivi henkilökuvissa.

Joku saattaa nyt miettiä, että mitä etua näissä kiinteäpolttovälisissä ns. prime-objektiiveissa on verrattuna näppärään zoomiin, jolla voi kuvata samalla kakkulalla niin lähempänä kuin kauempanakin olevat kohteet. Syitä on monia: parempi valovoima, mahdollisuus lyhempään syväterävyyteen (blurratut tausta ja etualat) ja myös kiinteiden objektiivien parempi piirto.

Erot valovoimassa ja syväterävyydessä on varmasti helpompi ymmärtää vertailukuvista.

Tyhjä jälkkärikippo kuvattuna samalta etäisyydeltä ensin kittiobjektiivin laajakulma-asennossa, eli 14 mm, sen suurimmalla mahdollisella aukolla f/3.5. Alempana puolestaan käytössä 17 mm objektiivi sen suurimmalla aukolla f/1.8. Näin laajakulmalla erot syväterävyydessä eivät ole dramaattisia, mutta huomattavia. Tausta blurrautuu aukolla 1.8 häivyttäen esimerkiksi takana olevan talon yksityiskohdat ja ikkunan tahrat.

Kirkkaalla päivänvalolla kittilinssilläkin pärjää mainiosti, mutta valon vähentyessä käsivaralla kuvaaminen hankaloituu ja kuvat tärähtävät helposti. Silloin siis valovoimaisemmasta objektiivista on hurjasti hyötyä.

Valovoimasta ja linssien erosta siinä suhteessa kertoo paljon alla olevat kuvat.

Vasemmalla 45 mm objektiivilla otettu kuva sen suurimmalla aukolla f/1.8. Oikeassa laidassa puolestaan kittiobjektiivilla otettu kuva sen zoomin ollessa pisimmillään, jolloin suurin mahdollinen aukko on f/5.6. Käytössä sama suljinaika ja ISO-herkkyys kuin vasemman reunan kuvassa. Ero on tosiaan kuin yöllä ja päivällä.

Kittilinssillä mahdollisuudet ovat joko pidentää suljinaikaa merkittävästi, jolloin käsivaralta kuvaaminen hankaloituu. Tai sitten tehdä kuten keskimmäisessä kuvassa ja nostaa ISO-herkkyyttä melkoisesti. Jotta tuossa samassa olosuhteessa, samalla 1/125 suljinajalla sai saman valotuksen aukolla 5.6 kuin aukolla 1.8, oli ISO nostettava 4000 saakka, kun 45 millisen linssin kanssa ISOksi riitti 400. 

Mikäli ISO-herkkyys ei terminä oikein aukea, niin kannattaa lukaista TÄMÄ POSTAUS, missä käyty läpi myös muita tärkeitä perusasioita.

Pelkän näytön- ja herätyskellon valoissa kuvaaminen olisi ollut lähes mahdotonta ilman valvoimaista objektiivia.

Jos vielä nuo objektiivien millimetrit ja termi polttoväli tuntuvat hankalilta hahmottaa, niin alla oleva kuvapari kertoo kahden suosikkilinssini eron.

Kahvilan pöydässä istuen kuvattuna 17 mm objektiivilla kuvaan olisi saanut mukaan myös ystävän, jos sellainen olisi sattunut pöydän toisella puolen istumaan. 45 mm objektiivilla puolestaan samalta etäisyydeltä kuvaan mahtuu vain eväät. Tätä ne millit objektiivien kyljessä siis tarkoittavat. Mitä vähemmän millejä, sitä laajempi kuvakulma ja päinvastoin.

Koska itse kuvaan enimmäkseen henkilökuvia ja tykkään poimia otoksiini ennemmin yksityiskohtia kuin laajoja näkymiä, on Olympuksen M.Zuiko 45 mm F1.8 suosikkilinssini PENillä kuvatessa. Jos kuitenkin vaikkapa maisemat ovat enemmän sinun juttusi ja kaipaat monipuolista yleislinssiä voisi 17 mm olla sinun seuraava hankintasi. Jos taas kuvauskohteesi ovat jotain hyvin pientä kannattaa tutustua makro-objektiiveihin, voit lisää TÄÄLTÄ.

Kuvaatpa mitä tahansa, niin suosittelen lämpimästi jonkin valovoimaisen prime-objektiivin hankkimista. Kittilinssi on hyvä lasi alkuvaiheen opetteluun ja sillä pärjää hienosti valo-olosuhteiden ollessa suotuisat. Kun kamerastaan haluaa saada enemmän irti ja käyttää sitä myös haastavammissa olosuhteissa, on kameralaukusta hyvä löytyä omiin tarpeisiin sopiva valovoimainen objektiivi.

 

Nyt olisi uutta objektiivia hamuaville loistava alekoodi tarjolla! Koodilla VIERUSKA1902 saa Olympuksen omassa nettikaupassa alennuksella seuraavat kolme objektiivia:

17 mm F1.8: 359,00 (norm 479 €)

25 mm F1.8: 309,00 (norm 379 €)

45 mm F1.8: 209,00 (norm 259 €)

Alennuskoodi voimassa 28.2. saakka. Objektiiviostoksille pääset TÄSTÄ.

 

Mikäli jokin asia jäi mietityttämään, niin kysy ihmeessä lisää! Ja aihetunnisteesta Olympus pääsee lukemaa aiempia kamera-aiheisia postauksia.

 


 

-Kaupallinen yhteistyö, Ellos

Vielä vuosituhannen alussa kaappini oli täynnä farkkuja joiden lahkeiden alta kengät pilkistivät ainoastaan terävien ja pitkälle ulottuvien kärkiensä ansiosta. Sittemmin muoti on paljon muuttunut ja kenkien esilläolo tullut itselle entistä tärkeämmäksi. Olenkin pysytellyt vuosikausia melko visusti pillifarkuissa tai hieman nilkkaan tilaa jättävissä suorissa lahkeissa.

Nyt lahkeiden levenevät linjat ovat kuitenkin olleet jo sen verran kauan esillä, että näyttävämpien punttien kokeilu on alkanut itseänikin jo hieman kiinnostaa.

Kuluneen talven eniten käyttämäni farkut ovat olleet nuo kuvissa olevat Elloksen New Thea High Waistit, joissa kiitosta saa niin mukavuus, istuvuus omalle vartalolleni kuin hyvä hintakin. Siispä suuntasin tässä orastavassa lahkeiden leventämisen innossanikin jälleen tutkimaan Elloksen valikoimaa. 

 

Kaikki kuvien tuotteet löydät Elloksen kevätuutuuksista!

Luulen, että tuollaiset ihan hurjan leveät ja täyspitkät flaret ovat vielä liikaa omaan makuuni, mutta eivät ne hassummalta toisten päällä nekään näytä. Itse voisin ajatella suuntavaani leveämpien lahkeiden aikakaudelle jossain tuollaisissa vajaamittaisissa farkuissa. Etenkin leopardipaidan ja rentojen vaaleiden farkkujen yhdistelmä huutaa kesää.

Lähimpänä nykyistä mukavuuslauetta ovat varmastikin nuo cropped bootcutit. Nehän eivät edes ole kovin leveät, mutta eivät enää pillitkään!

 

Myös plusmalliston kevätuutuuksista löytyy paljon erimittaisia ja levyisiä lahkeita. Keskelle kollaasia poimin yhdet kapealahkeisetkin ihan vaan koska näyttävät kaikin puolin upeilta. Itselläni juuri tuon tyyppisiä farkkuja kaapista löytyykin jo monet. Mutta vinkkinä teille joilta tuollaiset perusfarkut vielä puuttuu. Kokojakin plusmallistossa löytyy aina 60 saakka!

Paljon eri malleja selattuani sanoisin, että mun seuraavissa farkuissa tulee olla korkea vyötärö, melko vaalea pesu ja vajaamittaiset, viimeistelemättömät, leveät lahkeet. Kiinnostaisi tilata sovitukseen nuo oikeanpuoleiset Fiona-farkut.

En usko, että kinttuja nuolevat farkun lahkeet tulevat ihan heti täysin väistymään leveämpien tieltä, niin omakseni ne koen. Mutta kyllä näiden kaikkien pillifarkkuvuosien jälkeen olisi jo aika vähän testailla muitakin vaihtoehtoja. 

Elloksen kevätuutuuksia pääset shoppailemaan TÄSTÄ

 


-Kaupallinen yhteistyö: Lounais-Suomi ja Töihin Tänne -kampanja

“Käydään tossa alakerrassa ensin yksillä ja mennään sit kävellen”, lausuin kotini eteisessä tehdessämme lähtöä Metallican keikalle. Samalla mietin miten hassulta se kuulosti, että tässä sitä vaan ollaan menossa kattomaan herra Hetfieldiä ja kumppaneita tuohon reilun kilsan päähän ja kipaistaan matkalla omassa tutussa lähibaarissa.

Olen minäkin toki matkannut toisiin kaupunkeihin ja maihin nähdäkseni isoja kansainvälisiä artisteja, mutta vielä useampi heistä on tullut lähes takapihalleni.

Metallica, Iron Maiden, Slayer, Turbo Negro, Danko Jones, Alice in Chains, Lauryn Hill, Macy Gray, Jamiroquai, Alicia Keys, Alanis Morissette, Seal, Elton John.. Siinä vain muutamia ensimmäisenä mieleen tulleita tyyppejä ja orkestereita, jotka nähdäkseni minun ei ole tarvinnut ostaa matkalippuja tai stressata majoituksesta.

Seal Pori Jazzissa 2016. Viime vuosina olen kokenut Jazzit pitkälti kameran takaa työn puolesta, mutta töissä tai vapaalla, niin meininki on aina hyvä!

Pori Jazzit nyt kaikki tietää, mutta tulevalta kesältä odotan itse vielä enemmän elokuun alkuun sijoittuvaa paikallisesta hulluudesta ja sisukkuudesta syntynyttä Porispere-festaria. On nimittäin meikäläisen unelmakekkerit tulossa, kun Lokkilavalle astelevat samana viikonloppuna kaksi ikisuosikkiani, Amorphis ja Kaija Koo. Ja uudemmista lemppareistani vielä Vesta. Se on kuulkaa korkkarit kattoon, tukka pyörimään ja ollaan kuin Fakin rockstarr!

Näin Vestan viimeksi Kehräämöllä joulukuussa. Elokuussa Vestan voi nähdä Porissa jälleen!

Mutta on Porin kulttuuritarjonta paljon muutakin kuin kesäisiä musiikkifestivaaleja. Karhukaupungissa on ilahduttava määrä erilaisia toimijoita niin teatterin, musiikin kuin muidenkin taiteiden saralla, jotka vuodesta toiseen jaksavat tuottaa erilaisia tapahtumia kaupunkilaisten iloksi. 

Porispere on makuuni sopivan kokoinen festari. Alue on sen kokoinen, ettei paikalle edes tavoitella kymmeniätuhansia ihmisiä. Fiilis pysyy rentona ja kotoisana. Ja mikä parasta, Kirvatsista kävelee kotiin muutamassa minuutissa, kun festaritarmo hiipuu. Kuvassa vuonna 2013 festarialueella esiintyneestä Herr Emil’s Schock Circuksesta.

Kaikista suomalaisista paikkakunnista sanotaan, että ”se on tosi hieno kesäkaupunki!”. Mutta kyllä tämä Pori on ihan ympärivuotisesti hieno kaupunki ainakin kulttuurin saralla. Se joka väittää, ettei täällä ikinä tapahdu mitään, on kasvanut tynnyrissä ja kulkee laput silmillä. 

Tässä muutamia vinkkejä Karhukaupungin kulttuuritarjonnasta:

Lainsuojattomat -teatterifestivaali toukokuussa tuo kaupungin täyteen vapaita teatteriryhmiä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Luvassa teatteria niin perinteisillä lavoilla kuin kaduilla, baareissa ja kodeissakin!

– Satakunnan kansainvälisin elävän musiikin klubi Validi Karkia on pyörinyt jo yli seitsemän vuoden ajan. Ympäri vuoden toimivalla klubilla on tuona aikana ehtinyt soittaa jo yli 1400 muusikkoa. Validi Karkiassa kuulijat saavat nauttia ympäri vuoden niin jazz, rock, folk kuin avantgarde-sävelistäkin.

– Mihin tahansa aikaan vuodesta täällä vieraillessa kannattaa ottaa suunnaksi Etelärannassa sijaitseva Porin taidemuseo, joka on tunnettu erityisesti vaikuttavista ja ajan hermolla olevista nykytaiteen näyttelyistään. Tsekkaa myös ihan vieressä sijaitseva Poriginal Galleria, joka esittelee monipuolisesti ajankohtaista suomalaista ja satakuntalaista taidetta. 

Keikkoja Kehräämöllä ja Yyterissä. Itse aion kevään aikana suunnata ainakin Kalevauvan ja Ellinooran keikoille!

– Kirjurinluoto ja sen suuret musatapahtumat: Pori Jazz, Kirvatsin Jytä ja Porispere. Jos ei festariryysis innosta, niin pakkaa eväät ja suuntaa Kirvatsiin joskus ainakin kesäiselle piknikille ja moikkaamaan alpakoita muita eläimiä. 

Kesällä taidenäyttelyitä putkahtelee kulmalle jos toisellekin erilaisten pop up -gallerioiden ja taideprojektien tiimoilta. Kuvassa vuoden 2015 Porin Maailmannäyttelyn paviljonki.

Musiikki, teatteri, runous, taidenäyttelyt, ihan kaikki mikä liikauttaa sisällä jotakin, ovat ihmiselle hyvästä. Enkä yhtään valehtele, kun sanon, että täällä meidän karhukaupungissa niitä liikauttavia tapahtumia ja hetkiä riittää. Tuu sinäkin niitä kokemaan!

Jos Pori tai muu kaupunki Lounais-Suomessa voisi olla koti sinullekin, kannattaa tutustua Töihin tänne -sivustoon.