28.10.2012

Posted at 22:29h in Yleinen by
0 Likes

-sisältää mainontaa-

Saatuani pari viikkoa sitten Ten Pointsin tiilenpunaiset kiilakorkonilkkurit olen saanut pakkomielteen vastaavanoloisista mustista kengistä. Olen jotenkin ihan varma, että mukavalla kiilapohjalla varustetut mustat syysjalkineet olisivat juuri loistava lisä arkikenkieni armeijaan.

Minulla olisi blogiyhteistyön tiimoilta käytössä lahjakortti Spartoolle, joten olen koittanut kartoittaa sieltä varteenotettavia ehdokkaita. Parit kivat yksilöt piti unohtaa oman koon puuttumisen vuoksi, mutta tällä hetkellä harkintalistalle ovat päässeet kuvassa näkyvät tyypit.

20121028-215325.jpg

Tällaisessa ajatuksessa, että haluaa juuri jonkun tietynlaiset kengät on se ongelma, että täydellisiä ei tunnu koskaan tulevan vastaan, vaan kaikissa on aina joku pieni itseä epäilyttävä juttu. Kun sitten taas jos ei hae mitään tiettyä, tulee sellaisia täydellisiä ihanuuksia vastaan ihan vaan yllärinä.

Mä en osaa oikein päättää mitkä noista kuvan kengistä olis mun suosikit. Vasemman alakulman Emma Go:t olis sellaiset aika varmat perusvehkeet, mutta Dieseleissä olis astetta enemmän asennetta lyhyemmän vartensa ja mielenkiintoisemman pintansa vuoksi.

Bocagen molemmat mallit on tosi kauniit, mutta mietin, että onko ne ehkä liian sliipatun ja naisellisen oloiset mulle. En ole vielä oikein innostunut kiilakorkolenkkaritrendistä, mutta nuo Pataugasin kumikärkiset tennarihenkiset nilkkurit jotenkin kiehtovat minua. Ne on sporttiset, mutta karmivat tarralenkkari-fibat puuttuvat.

En ossoo päättäää!!! Oisko teillä mitään mielipidettä? Passaisko jotkut noista minulle?


29.09.2012

Posted at 17:59h in Yleinen by
0 Likes

-mainosyhteistyö-

Muistan lukioaikoina haaveilleeni  punaisista kengistä. Niiden haavekenkien kuvailu jatkui punaisen värin jälkeen: "sellaisista ihan tavallisista varrellisista kengistä, ilman mitään ylimääräistä. Kengät lähes yksinkertaisimmillaan." Haaveideni mukaiset popot löytyivät vihdoin vuonna 2002 Italian reissulta ja ovat sen jälkeen kuljettaneet minua kilometrejä toistensa perään. Laadukkaat nahkakengät olivat mukavat jo ensimmäisestä päivästä lähtien, mutta ovat tietenkin ajan kanssa pehmenneet entistä paremmiksi.

Kaikenmoisia kenkiä sitä on tässä reilussa kymmenessä vuodessa ehtinyt hankkia ja jalkoihinsa vetää. On ollut korkoa jos jonkinlaista, tennareita, bikereita, pitkiä saappaita, sandaaleja sun muuta. On ollut solkia, nyörejä, niittejä ja paljon muita koristeita. Mutta viime aikoina olen huomannut kerta toisensa jälkeen ihastuvani yksinkertaisuuteen. Sellaisiin "ihan tavallisiin kenkiin". Parhaiten himotuksiani vastaavat tällä hetkellä ns. desert bootsit, jotka ovat rentoudellaan lumonneet minut ihan täysin.

Olin vilkuillut kyseisen mallisia popottimia jo jonkin aikaa, mutta ensimmäiset muuttivat kotiini vasta Rooman reissulta. Tässä postauksessa nähdyt omenanvihreät jalkineet ovat kuitenkin vieneet sydämeni siinä määrin, että tahtoisin kaappini samanmoisia kaikissa ihanissa väreissä! Siinä onkin siis Spartoon nettisivut suhisseet, kun minä olen niitä kerta toisensa jälkeen selaillut noita pehmoisia, kumipohjaisia nilkkureita selannut.

 

1. Kickers, 2. Clarks , 3. Casual Attitude, 4. Kickers, 5. Clarks

 

Nuo Clarksin desert bootsithan (nro 5. ja perinteisestä hieman varioitu malli Desert Grace nro 2) ovat ovat jo todella klassikko, sillä Clarks toi markkinoille oman versionsa tuosta brittiarmeijan aavikolla käyttämästä kenkämallista jo vuonna 1950. Perinteisimmät värit ovat tietenkin erilaiset hiekan ja ruskean sävyt, mutta yli 60 vuoden aikana Clarks on ehtinyt varioida klasikkomalliaan lähes kaikissa sateenkaaren väreissä. Myös erilaisia kuoseja (kukat, union jack, ralliruudut) ja vaihtelevia materiaaleja (denim, huopa) on noiden klassikoiden yllä nähty. Perinteisimmillään desert bootsit on kuitenkin valmistettu mokkanahasta.

Itseäni innostaisi tällä hetkellä erityisesti esimerkiksi pirteän pinkit yksilöt, mutta sellaisia ei ole nyt vielä tullut sopivia vastaan. Violettia väri-iloittelua puolestaan löytyisi Spartoolta myytävältä Casual Attitudelta, jonka aavikkobuutsit eivät ole hinnalla pilattuja, sillä Rindu-niminen malli irtoaa hieman alle neljällä kympillä. Värivaihoehtoina tuon kuvan violetin lisäksi hiekanruskea ja vaaleansininen.

Ykkösenä hankintalistallani ylsivät kuitenkin kuvassakin ensimmäisenä komeilevat Kickersin kiiltonahkaiset desert boots -versiot. Hankittuani viime aikoina kenkiä mm. sellaisissa väreissä kuin vihreä ja viininpunainen (tai paljetein kuorruttu musta. 😀 ), olenkin saanut huomata, että sellaisia perus arkikenkiä minulta ei oikein mustana löydy. Ja sitten kuitenkin toisaalta, miksi arkenakaan pitäisi olla perus- tai tylsä- tai mitään muutakaan latistavin adjektiivein kuvattua, ajattelin, että tuollainen rento kenkämalli kiiltonahan ylväydellä koristeltuna sopisi omaan kenkäkokoelmaani kuin hopealusikka harakanpesään.

Aah, mä en tiedä miksi mä mietin nyt kaikkien kenkien yhteensopivuutta sammareiden kanssa, mutta ai että nuokin kiilomadon sukulaiset näyttävät varmasti nätiltä pehmeän sametin seurana! Kengät siis lähtivät tilaukseen Spartoolta saamallanilahjakortilla ja paketti odotteleekin jo Valintatalossa noutajaansa. Kunpa ne olisi hyvät!

Iskeekö tämä ajaton kenkämalli muihin kuin meikäläiseen?


30.07.2012

Posted at 00:46h in Yleinen by
0 Likes

-sisältää mainoslinkkejä-

Katselin tuossa jokin aika sitten työkeikalle lähtiessäni kenkäkaappieni tennaritilannetta ja totesin sen olevan heikkenemään päin. Siellä oli jo useammatkin tossut sellaisessa vaiheessa elinkaartaan, että joutaisivat viimeiselle matkalleen kohti roskakoria. Halkeilevia pohjia, ratkeilleita saumoja jne.. Mutta miten se on aina niin hiton vaikea hyväksyä se tosiasia, että on käyttänyt jotkut kengät loppuun. Aina miettii, että "no jos mä nyt vielä tämän kerran laitan nämä jalkaan ja heitän sitten pois".

Kesä on mennyt töissäkin lähinnä ballerinoissa, mutta ei niilläkään enää ikuisuuksia pärjää. Jotkut kivat rennot tennarit olisi siis kiva hankkia ennen kuin ballerinakelit ovat ohitse.

Kesälomalla kotona käydessäni bongasin rakkaan Piia-ystäväni eteisestä ihanat Adidaksen tennarit jotka olisi mielestäni ihan juuri passelin näköiset minullekin. Jostain syystä iskee nuo pikku tähdet tällä hetkellä muodossa jos toisessakin. Tilasin nimittäin juuri hetki sitten Asoksen alesta tämän French Connectionin tähtihuivinkin.

Tähtitennareita kuvatessa tahtoi pihatiellä olla hieman ruuhkaa, joten kuviin osui myös kummipoikani.

Piia oli ostanut omat tähtösensä jo useampi kuukausi sitten, joten arvelin etten niitä enää mistään löytäisi. Mutta kuinkas loistava tuuri kävikään, sillä juurikin sama Adidas Honey Mid -kenkä löytyy Spartoolta ja vielä nätisti -30% alennuksella.

Taidan siis pistää tähtöset tilaukseen, kun on tuonne Spartoolle kerran lahjakorttiakin käytettävissä. Nyt mietiskelen vain kokopolitiikkaa, sillä lisätiedoissa mainitaan, että kengät ovat pientä kokoa ja kehotetaan valitsemaan normaalia kokoa suurempi koko. En nyt kuitenkaan tiedä, että pitäisikö mun sitten ottaa 37 1/3 vai 38.

Mitä hittoa tuollainen 1/3 edes meinaa kengän koossa? En tajua. Pitänee kilauttaa huomenna Piialle ja kysyä, että mikä koko sillä on ja onko nuo senkin mielestä normia oikeasti niin paljon pienemmät, että pitäis ihan se 38 ottaa… Hmm. Mutta toivottavasti osuu sopivat tilaukseen, sillä tähtöset olis niin söpöt alkusyksyn pelastajat!

Loppuun pakko laittaa vielä ihan "kunnon" kuva tuosta tennarikuvan taustalla vilahtaneesta apinasta, sillä tänään on tärkeä päivä. Tuo pitkätukka oli oppinut ajamaan ilman apurattaita! Kummitäti on hirmu ylpeä ja iloinen! Toivotaan pummitätin pikku apinalle paljon vauhdikkaita ja turvallisia kilometrejä!