Posted at 16:59h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Aloin tuossa viime viikolla yksi ilta miettimään, että voi että miten olis hienot jotku sellaset leopardikuosiset nilkkurit! Selasin siinä sitten iltapuhteikseni muutamat nettikaupat kunnes jostain mielensopukoista hiipi tunne, että ihan kuin mulla ehkä sittenkin jo olis sellaiset kaapissa. Hetken muistilokeroita kiusattuani muistin, että totta tosiaan, muutama vuosi sitten Tukholman Zarastahan tuli yhdet kissanilkkurit hankittua. Muutama kenkälaatikko piti availla ennen kuin löytyi, mutta kyllä, ei tarvinnut lähteä omaa vaatehuonetta pidemmälle! Tämä episodi toki laittaa taas kerran miettimään, että pitäiskö mun joko A) vähentää mun kenkien määrää tai B) pitäiskö mun edes päivittää tietouteni siitä mitä kaikkia ronttosia omistan. Mut toisaalta, tää unohtelu kyllä tarjoaa aika usein ilahduttavia yllätyksiä.
Tällä viikolla olenkin sitten yhdistänyt kisunilkkurit mihinkäs muuhun kuin jo parissa edellisessä asupostauksessa nähtyyn villatakkiin. Oishan se toisaalta kiva olla sellanen tyylibloggaaja jonka päällä nähtäis aina vaan ennennäkemättömiä vaatteita, mutta mä oon tällaista lajia tavis, jolla käytössä pyörii aina kerrallaan ne tietyt lempivaatteet.
Miten se voikin olla, että oma-aloitteisesti en ole koskaan älynnyt tuota nutturaani väsätä mihinkään muualle kohtaan päätä kuin säntillisesti keskelle. Nyt kun sitten Evekin kuvauksissa mulle laitettiin upea toispuoleinen pallokampaus, avautui mulle ihan uusi näkökulma asiaan. Yhtä komeaa palloa en edes lähtenyt tavoittelemaan, mutta kivaltahan se tuollainen pikkunutturakin näyttää hieman uudelleen sijoitettuna. Tässä on hyvin mahdollisesti uusi jumituskampaukseni.
farkut-H&M Shaping Skinny/pusero-Kaiio/neuletakki-J.Lindeberg/nilkkurit-Zara
Koska uusi vuosi tekee tuloaan, olen epätoivoisesti yrittänyt etsiä täydellistä kalenteria. Minulla on tänä vuonna pari kertaa käynyt aikataulukämmi puhelimen ja läppärin kalentereiden synkkausongelmien vuoksi ja haluaisinkin siksi paperisen varmuuskopion. Mutta mulla on ongelma. Tajusin nimittäin tänään minkä vuoksi kaikki ostamani kalenterit jäävät pikkuhiljaa aina kuitenkin käyttämättömiksi. Se johtuu siitä, että yhdenkään kalenterin viikkonäkymä ei ole sellainen kuin se on omassa päässäni. Minun päässäni viikot seuraavat toisiaan spiraalimaisesti, yksittäisen viikon ollessa siis lähes tulkoon ympyrä, tai ehkä ovaali. Maanantai on n klo 11 paikkeilla ja siitä se sitten kiertää myötäpäivään.
Katselen valmiskalenterien viikkonäkymiä ja ne ei vaan tunnu oikealta. En näe yhdellä silmäyksellä asioita niin kuin haluaisin ne nähdä. Voisin ehkä elää sellaisen näkymän kanssa, jossa kaikki viikonpäivät ovat yhtä isoina ja vierekkäin aukeamalla. Mutta en kestä sitä, että lauantai ja sunnuntai on pienempiä kuin arkipäivät! Ja sitten on vielä se pulma, että jos sattuu löytymään sisäsivut, jotka joten kuten voisin hyväksyä, niin sitten kalenterin kannet on rumat kuin mitkä.
Että koita tässä nyt sitten aikatauluttaa elämää. Tarvitsen spiraalimallisen kalenterin! 😀
