Tukan lisäksi korvikset jo vilahtivatkin eilen postaamassani kuvassa, mutta tässä olisi vielä kokonaisuudessaan sunnuntain asu. Mustavalkoinen vaatekerta sai seurakseen ripauksen kullansävyä korvakoruista ja laukusta.

farkut – Marks & Spencer / t-paita, laukku ja korvikset – H&M / sifonkijakku – Seppälä / ballerinat – Marc by Marc Jacobs

Kuvia katsoessa huomasi tän kokonaisuuden ongelman ja se on kengät. Niin söpöt ja kivat kuin nuo hiiriballerinat ovatkin, niin ne on kyllä niin lättänät, että korostavat entisestään "kainuulaisen suonylittäjän jalkaani". (Isäni luonnehdinta leveistä jaloista). Jalkani näytävät noissa melkoisilta räpylöiltä ja kun ei ole yhtään minkäänmoista kantaa, tulee kokonaisuudesta jotenkin persjalkainen. Olisi pitänyt laittaa ne korot joita aluksi mietinkin. 

Mun on siis ehkä myönnettävä, että nämä ihanaiset hiiret voisivat olla onnellisemmat jonkun toisen jaloissa, tai ainakin jonkun toiset kintut näyttäisivät näissä nätimmiltä. Mahtaisikohan omat hiirensä pian puhkikuluttanut ystäväni Iina adoptoida nämä parempaan kotiin..  Vai oisko siellä joku kiinnostunut koon 37 Marc by Marc jacobs -hiirulaisista? Pidetty vain muutamia kertoja, joten ihan priima kunnossa.

Nyyh… Mutta kun ne on niin söpöt.. 

Kenkiä lukuunottamatta kyllä tykkäsin asusta vielä kuvia katsoessakin. Mietin, että miksi oikein pidinkään vielä jokin aika sitten valkoisia farkkuja paholaisen keksintönä. Kaikesta sitä oppiikin iän myötä tykkäämään, kuten etanoista, pinaatista, sinihomejuustosta ja valkoisista farkuista. 

Illalla nää kamppeet vaihtui sitten vielä trikoisiin, kun suuntasin into piukeana pyörälenkille uudella fillarillani. 21 kilometriä mahtavuutta. Tai siis toki muutamaan viimeiseen kilsaan mahtui jo hieman toivetta matkan loppumisesta, mutta pääosin se oli vaan siistiä. Pää tyhjeni mahtavasti, kun keskittyi vaan polkemiseen ja kauniisiin maisemiin. Miksi mä en ole ymmärtänyt pyöräilyn hienoutta liikuntamuotona jo aiemmin? 


Jes, oon taas takaisin kotona Porissa. Seuraavaan lähtöön aikaa 17 tuntia! Siinä ajassa tarttis purkaa laukku ja pakata se uusiksi. Viikonlopun messuhommien puolesta vaatteiden valinta ois toki ihan helppo nakki, mutta kun huomenna olis yks lehtihaastis + -kuvaus, mihin pitäis keksiä kaksi asua, jotka onnistuis jotenkin läpileikkaamaan mun tyyliä. Miten hitossa se tehdään kahdella asulla, kysynpähän vaan. 😀 Että saattaa olla pientä sovittelurumbaa tänä iltana edessä.

Tänä aamuna puolestaan ei paljoa tarvinnut miettiä mitä laitan päälle, kun kaivelin Jyväskylässä matkalaukusta kamppeita. Mittari näytti +24 ja edessä oli neljä tuntia junassa, joten nappasin kassista ainoan vielä puhtaana olleen t-paidan ja ainoan lyhyen alaosan. Olin siis viime viikolla reissuun lähtiessä katsonut säätiedotuksia joiden mukaan Kainuuseen luvattiin sellaista 14-16 astetta, joten olin pakannut kassiin lähinnä pitkiä housuja. No ei mennyt ennustukset ihan nappiin, vaan hellettähän se pukkasi. Mutta matkalaukkuelämän jämäasuksi aika kiva ja raikas setti. Aina on hyvä fiilis, jos on raitapaita päällä. 

En tiedä oletteko pistänyt merkille, mutta mulla on ihme fiksaatio aina nyhertää perus t-paitojen helma joko pienelle solmulle tai survoa helma vaikkapa farkkujen vyölenkkiin. Mä en vaan jostain syystä tykkää vapaana liehuvasta teepparin helmasta. Nappasin vertailukuvan tälleen puseron helma perusasennossakin ja jokin tossa tökkii. Jotenkin liian suora linja. Kun helman taikoo solmulla tai housun taskuun pistämällä hieman epäsymmetriseksi, on oloni vaan omempi ja kivempi.

Osittain tuon paidan helman solmiminen liittyy siihen, että joidenkin löysempien puserojen kanssa se auttaa poistamaan pahinta telttaefektiä jonka paita tekee etupuskurin päältä laskeutuessaan. Mutta vaikka tämä paita ei kovin löysä olekaan, niin silti tykkään helmasta enempi tuon pienen epäsymmetriaa tuovan solmun kanssa. Tai no, solmu ja solmu. Tässä paidassa ei riitä materiaalia solmuksi asi, joten helmassa on hiuslenkki! 😀

hame-HM/t-paita-Lindex Holly & Whyte/laukku-Zara/kengät-Toms/aurinkolasit-Le Specs/korvikset-Aarikka

Jalassa mulla oli viime viikolla korkkaamani Tomsit. Mulla on ollut ennestään vaaleanpunaiset ja mustat glitteriset Toms-tossut, mutta jälkimmäiset kävelin jo viime kesänä puhki ja nakkasin mäkeen, joten halusin yhden uuden parin tilalle. Nyt valkoisen värin makuun viime aikoina päästyäni, nämä raikkaat pellavakankaiset tossut tuntuivat loistavalta valinnalta. Mutta kauankohan pysyvät noin freeseinä…

Nyt on pakko alkaa asujen sovittelupuuhiin. Huhhuh, tuli hiki jo pelkästä ajatuksesta. Huomenna siis nokka kohti Helsinkiä. Lauantaina ja sunnuntaina on vuorossa Verkkokauppa.comin Jätkäsaaren myymälässä Kamera ja Musiikki -messut, missä mä olen Olympuksen osastolla auttamassa kameran valinnassa. Siellä on melko hyviä messutarjouksiakin luvassa, joten jos on kamera-asiat ajankohtaisia, niin tuu ihmeessä poikkeamaan!

 

 


Viime perjantain PING Helsinki -tapahtuman pukukoodiksi kerrottiin "festarit" ja jonkin verran tyypit näkyivät tuota toteuttavankin. Paljon näkyi kesämekkoja yhdistettynä farkuliiviin ja kaikenmoista teemaan sopivaa rekvisiittaa kukkaseppeleistä bändipaitoihin. Mä olin tylsä ja mälsä enkä innostunut teemapukeutumisesta, kun ei tollanen kongressihotellimiljöö mussa nyt oikein festarifiilistä herätä. 😀 Kiskoin siis aamulla päälle ehkä tylsimmän, mutta mukavimman vaatekerran mitä kuvitella saattaa. Farkut, valkoinen kauluspaita ja mustat ballerinat. 

Tää on vähän sama juttu kuin lihapullat ja muusi, se on ihan hirveen arkista ja jopa tylsää, mut silloin harvoin kun niitä syö, niin muistaa taas, että persuasiat nyt vaan on tosi hyviä. Niin on farkut, ballerinat ja pellavapaitakin. Ja olihan mulla sentään korvisten verran piristystä asussa. Minulla oli jo ennestään nuo samat Aarikan korvakorut punaisena ja olen pitänyt niitä hurjan paljon, joten ilahduin kovasti, kun löysin niistä uuden kesävärin. Ovat just hyvä pari pinkin huulipunan kanssa.

Tassuttelin melkein koko kolmen päivän reissuni viime viikolla saamillan Berni Mevin Catwalki- ballerinoilla. Bernie Mev -jalkineiden jujuna on elastisista nauhoista punottu materiaali joka mukautuu joustavuutensa ja pehmeytensä ansiosta jos jonkin malliseen kavioon. Ei haittaa liikavarpaat tai vaivasenluut. Itsellänikin toisessa jalassa pieni vaivasenluun alku ja etenkin just ballerinoista osa ei passaa jalkaani siksi, että reuna hinkkaa just siihen luupalluraan. Mut näissä kengissä ei tarvinnut tuota vaivaa muistella. Myös pehmoinen memory foam -pohja teki osansa kenkien käyttömukavuuteen.

Bernie Mev merkki on perustettu USA:ssa jo vuonna 1974, mutta Suomeen merkki rantautui vasta tänä keväänä. Valikoima ei rajoitu pelkästään ballerinoihin ja muihin mataliin tossuihin, vaan mallistossa on vakoiluni perusteella myös korkoja. Kotimaamme jälleenmyyjiä löytää ainakin Bernie Mev Suomi -fb-sivulta. 

Sen verran on miinusta annettava kengille, että omaan makuuni niiden takaosa on kyllä vähän outo eikä kovin esteettinen, kun nousee niin korkealle. Mitenkään huonolta se ei jalassa tunnu, mutta nätimpiäkin ratkaisuja voisin kuvitella. Mutta tuo etuosan hieman v-mallinen profiili puolestaan on hyvinkin nätti ja saa jalan näyttämään kauniilta ja sirolta. Myös kenkien sisäpohjalliset tuntuu menevän aika helposti vähän ruttuun ja kurttuun, joten niitä joutuu ennen jalkaan laittamista suoristelemaan, mutta se ei onneksi vaikuta mukavuuteen.

Hieman olis siis vielä kehittämisen varaa, että olisi ihan täyden kympin kengät, mutta siitä päätellen, että en ole muita kenkiä näiden saapumisen jälkeen käyttänyt, on näissä huomattavasti enemmän hyvää kuin huonoa. Viime kesän puhkikulutetut kengät oli mustat Tomsit, tänä kesänä taitaa olla Bernie Mevien vuoro.

farkut-HM+/pellavapaita-Marks & Spencer/laukku-Olympus (saatu)/ballerinat-Bernie Mev (saatu)/aurinkolasit-Le Specs/korvikset-Aarikka

Nyt olis taas vuorossa laukun pakkausta ja reissuasun valintaa. Yääk. Taidan päästä heloimmalla, kun vedän nää samat hyväksi havaitut kamat päälle ja pukeudun niihin molemmat päivät. Kassiin vaan vaihtoalusvaatteet ja meikit. Sehän on jo ihan suunnitelma, eli puoliks tehty.