-Postaus sisältää kaupallisia linkkejä-

"Mistä sulle yhtäkkiä noin pitkä tukka ilmestyi?" "Onko sulla siinä joku pidennys?" "Eihän sulla viimeksi nähdessämme ollut tuollainen tukka?" Mm. tällaisia kysymyksiä on kuulunut, kun olen nyt pari kertaa pitänyt hiuksiani auki. Se ainainen sykeröni (aka. TIS-Aki -nuttura) on niin onnettoman kokoinen, ettei sen ilmeisesti uskoisi sisältävän lähes olkapäälle ylettyviä haivenia. 

Olen ihan tykästynyt siihen miltä hiukset näyttävät näin auki ja hieman suoristettuna, mutta en vaan edelleenkään pidä siitä miltä ne tuntuvat. Ärsyttää tuollainen karvamatto naamalla enkä jotenkin tunne oloani omaksi itsekseni hiusten hipoessa poskeani. Olen 20 vuotta ollut lyhyt tukkainen tyttö ja tottunut siihen, että hiukset eivät ole häiriöksi. Mutta aion opetella ja totutella, sillä onhan tää nyt ihan älyttömän kivan näköistä vaihtelua ainaiselle sipulilleni.

housut-S.T.I. / bomber-Gina Tricot / nilkkurit-Vagabond* / korvikset – Anette Ahokas Design (saatu)

Gina Tricotin näyteikkunasta bongaamani ja heräteostoksena hankkimani kimaltava Lova Bomber on niin kiva, että olen jumittanut tässä samassa asussa jo useamman päivän. Sen verran tuunasin takkia, että poistin sen helmasta kuminauhan, jotta takki laskeutuisi päälläni paremmin. Kuminauha siis ruttasi helmaa siten, että takki jäi liian auki, mutta kuminauhan poistamalla etuosat eivät enää pyri tissien yli kainaloon. Hankala selittää asiaa, mutta ainakin samanlaisen tissevän tynnyrivartalon omaavat varmaankin ymmärtävät mitä tarkoitan. 

Takkia löytyy myös mustana ja kokoskaala on XS-XL. Itselläni luonnollisestikin tuo suurin koko.

takki-Cubus / huivi-Beck Söndergaard* / laukku-Zara / kengät -Vagabond* / laukkukoru-Via Minnet (saatu)

Listailin viime viikolla potentiaalisia mustia syysnilkkureita ja ehdokkaissa oli paljon etenkin Vagabondin kenkiä. Ja tuohon luottomerkkiin mä sitten myös päädyin. Ihan tasan tätä perusmustaa Marja-nilkkuria* ei kollaaseissani ollut mukana, mutta samaa lestiä toisenlaisella nahalla kyllä katselin. Pitkän vertailun jälkeen nämä sileänahkaiset Marjat kuitenkin veivät voiton, sillä tykkään erityisesti tuosta kärjen poikkisaumasta. Pieni juttu, mutta silti kiva yksityiskohta.

Kuten Vagabondit itselleni yleensäkin, niin nämäkin ovat jalassa aivan unelmat. Just sopiva pieni korko, että ryhti vähän oikenee ja askel kopisee, mutta ei niin paljoa, että huomaisi lainkaan koron olemassaoloa. These boots are made for walking. Taidankin ottaa nämä ensi viikon reissuun mukaan, jos sit pakkais matkalaukkuun kaveriksi vaikka leopardilenkkarit, niin eiköhän niillä nyt muutaman päivän Riikan reissu suju.

Mulla tosiaan ensi viikolla edessä ma-to reissu Riikaan, kun lähden tutustumaan latvialaisiin alusvaatteisiin. Sieltä varmasti irtoaa mielenkiintoista materiaalia tänne blogiin. Vaikka Riikassa meneekin vain kolme yötä, niin mun pitää sunnuntaina pakata laukku yli viikoksi, sillä mennessä on töitä Helsingissä ja palatessakin on töitä Helsingissä ja perään vielä yhdet blogikemut ja sitten vielä vähän lisää töitä. Eli mukaan pitäisi pakata työvaatteita ja reissuvaatteita ja juhlakamppeita jne.. Voi apua. Pakkaaminen kun on niin mun lempipuuhaa…

-kaupalliset linkit merkitty tähdellä *-


-Postaus sisältää kaupallisia linkkejä-

Vielä jokunen vuosi sitten syys- ja talvikenkien ehdoton suosikkimallini oli kaikki erilaiset prätkäbuutsit solkineen. Nyt eteisen kenkätelineeseen katsoessani sieltä nousekin esiin monta paria venykkeellisiä Chelsea-nilkkureita bikereiden hautauduttua jonneki kaapin perälle.

Kuten kuvasta näkyy niin leopardia, glitteriä ja punaisen sävyjä tuosta Chelsea-kokoelmastani jo löytyy, mutta aina välillä sitä kaipaisi ihan mustiakin perusnilkkureita, joten olen viime aikoina selaillut nettikauppoja sillä silmällä.

 

 

1. Pavement / 2. Vagabond, Amina / 3. Cashott / 4. Pavement / 5. Vagabond, Amina

Mutta vaikka ajatuksissani onkin ns. perusnilkkurit, niin ehkä tämä kyseinen malli on pikkusen liiankin perus ja tylsä mun makuun tälleen mustana. Kyllä se kaipaisi vähintään tuon kiiltonahan tikkauksineen tai sitten tuollaisen hieman kuvioidun nahan kuten noissa nro 5. Vagabondin nilkkureissa.

Mulla on siis joku aivan ihmeellinen tunnemaailma kenkien suhteen ja tylsät mustat peruskengät on sellainen erityinen ahdistuksen aiheuttaja. Oikein karmii ajatus, että olisi vaikkapa suoralahkeiset housut ja niiden alta pilkottais vaan tuollaiset ei minkään näköiset mustien kenkien kärjet. Se ois vähän niinkuin ei olis kenkiä ollenkaan. 😀

 

1. Ilse Jacobsen / 2. Hope

Tiirailin siis muitakin malleja ja päädyinkin itse asiassa jo tilaamaan Booztilta nuo Ilse Jacobsenin glitter-kärkiset nilkkurit, mutta palautukseen lähtivät sitten loppujen lopuksi. Kengät oli ihan tosi ihanat jalassa ja tuo glitterin pilkahdus teki niistä tavallaan ihan minun näköiset, mut siltikin ne oli jotenkin tylsän näköiset mun jalkaan. Ne näytti jalassa jotenkin väärällä tavalla siroilta. En osaa yhtään selittää, mutta ei siis tullut sitä tunnetta, että tässä ne ois ne oikeat, joten ei tullut kauppojakaan.

Noissa Hopen tukevakorkoisissa nilkkureissa taas näyttäis ainakin kuvan perusteella olevan jotenkin ihan hirveästi asennetta ja niissä on näennäisestä tylsyydestään huolimatta jotenkin oikeanlaista ilmettä. Mutta… sitten se suuri mutta.. ne maksaa lähemmäs 400 €!! Ihan niin kovasti mä en nyt mustia nilkkureita himoitse. 

1. Bianco / 2. Vagabond, Saida / 3. Vagabond, Mandy / 4. Vagabond, Marja / 5. Vagabond, Mandy

No mutta sitten päästinkin ihan uusiin ajatuksiin, kun toissapäivänä Jyväskylän Sokoksella satuin ihan ohimennen sovittamaan tuota Vagabondin teräväkärkistä Mandy-mallia. Ai hitto miten hyvät jalassa ja miten raikkaalta näyttikin pitkästä aikaa tuollainen kärki kaikkien pyöreiden vuosien jälkeen. Jalkineesta oli tarjolla myös konjakinruskea versio, eikä sekään kyllä hullummalta näyttänyt. Peilailin kenkiä ihan hirmuisen pitkään ja tuumailin, mutta jäivät vielä kauppaan, sillä näidenkin kohdalla vaivaa pikkuisen se tylsyys. Kaipaisin ehkä jotain pientä säpinää tuohon nahkaan. Ihan mielenkiintoisia teräväkärkisiä vaihtoehtoja löytyi kyllä kun hetken selasi. 

Nuo Vagabondin kiiltävät Saidat olisivat pintamatksunsa puolesta mun mieleen, mutta en nyt kaipaa noin korkeaa korkoa. Voisi siis ehkä tilata sovitukseen nuo Vagabondin Marjat, jos ei missään kaupassa tule livenä vastaan. Mutta kyllä tuo Mandy on myös vielä kisassa mukana.

Tiedän, että vika ei ole kengissä. Vika on minussa. Kun kenkäkaappi pursuilee paljetteja, glitteriä, leopardikuosia, kiiltonahkaa ja värejä, niin yksinkertaisen tyylikkäät mustat nilkkurit tuottavat hieman päänvaivaa ja vierauden tunnetta. 😀

Että voi olla kengät toisinaan vakava asia.

 

 


Onnistuin koko heinäkuun hienosti välttelemään vaate- ja kenkähoukutukset vetoamalla mielessäni muuttoon ja siihen, että nyt on mieluummin tavarasta eroon hankkiutumisen kuin uuden hamstraamisen aika. (No okei, yhden mekon ostin mun ja Iinan laivareissulta)

No, eilen sitten viimein puolustus petti jo aamusta ja tilata kliksauttelin itselleni kengät jo ennen kuin ehdin nousta edes sängystä.

Omaan makuuni kovasti kolahtavia simppeleitä nahkakenkiä valmistava ruotsalainen Ten Points tuuppasi meiliin ilmoituksen, että nyt ois kaikki kengät tarjolla -50% alennuksella, joten kiinnostukseni heräsi välittömästi. Surffailin nettikauppaan mielessäni vaaleanpunaiset Pandora-maiharit, joita olen ihastellut monia kertoja kaupassa. Mut sitten tapahtuikin yllätyskäänne ja päädyinkin piristämään syyskenkäkokoelmaani valkoisilla kengillä! 

Hieman mä kyllä jo aloin kauhuissani miettimään, että mitenkähän nopeasti mä onnistun tuhrimaan kengät jo ihan kammottaviksi. Ja että ou nou, ei niiden kanssa ainakaan tummia farkkuja uskalla käyttää, etteivät päästä valkoiseen nahkaan sinistä väriä. Että saa nyt nähdä miten fiksu ostos nää loppupeleissä olikaan. Mut on ne nätit! Ja tuo malli on jo käytössä hyväksi havaittu, sillä omistan jo yhdet viininpunaiset vuorelliset Pandorat.

Näiden yksien ostettujen vastapainoksi olen onneksi tänään saanut poistopinosta eteenpäin viisi paria ronttosia ja rahaakin niistä tuli yhteensä enempi kuin nämä uudet maksoi. Kokonaisuutena siis kuitenkin kokoelma pienemään päin. 😀