Joulun mekoista vihdoin jo paluu arkeen asukuvissakin. Jotenkin tämä talven pimeys on saanut mut viime aikoina pukeutumaan ihan ärsyttävän usein mustaan. Mut onneksi musta takkikin on oikein kiva, kun se on karvainen ja asusteilla voi pikkuisen piristää, ettei tuu ihan mörkö-olo.

housut – Foggy / takki – Marks & spencer / laukku – Tiger of Sweden / kengät – Caterpillar / panta – Katri Niskanen / korvikset – Viaminnet (saatu) / huivi – Shopbob

Musta lähellä kasvoja imee viimeisenkin värin iholta, joten pinkki panta ja vaaleanharmaa huivi on hyvä pelastus, ettei fiiliksestä tule ihan tunkkainen. Olenkin huomannut, että mustat kaulahuivit ovat jääneet minulta ainakin tänä talvena tyystin käyttämättä. Välillä olen mallaillut kaulaan mustaa ja aina on tuntunut peiliin katsoessa, että silmien alla kraaterit vaan syvenee. Valitsen siis mieluummin hieman väriä tai vaaleutta kasvoja kehystämään.

Nämä itselleni joululahjaksi Zalando Loungen alekamppiksesta tilaamani CATin kengät osoittautuivat ihan erityisen huomiotaherättäväksi. Ne nimittäin pisti merkille molemmat mieskollegani tallustellessani näillä eilen töihin. ”Nyt on kyllä hienot kengät, kun me setämiehetkin ne huomataan!”. 

Herroilta tuli pisteitä kenkien hienon ulkonäön lisäksi myös niiden käytännöllisyydestä. ”Niissähän on ihan kunnon pohjat, näyttää pitäviltä.” Ja kyllä, juuri siitä minäkin iloitsen, että nämä on ihan oikeasti järkevät ja käytännölliset talvikengät, mutta samalla sairaan mageet.

Mustalla perusnahalla en noita käyttäisi enkä tykkää yhtään myöskään Caterpillarin siitä perus kellertävänruskeasta väristä. Mutta hopeisena ovat aivan täydelliset. Toinen vaihtoehto olisi ollut ruusukulta, mutta totesin nämä monikäyttöisemmäksi omien vaatteideni kanssa.

Näistä on jo ehditty multa kysellä, että mistä kyseisiä kenkiä saa, mutta nyt joudun sanomaan, että en valitettavasti tiedä onko tätä väriä oikein saatavilla. Zalando Loungessa oli tosiaan vaan lyhyt kamppis, joka on jo ohi ja googletus ei ainakaan itselleni heti tuonut tulosta sellaisista nettikaupoista jotka toimittaisivat Suomeen. Mutta jos joku haluaa etsiskellä, niin mallin nimi on Lyric. 

 


 

Puuh, tämä viikko on tuntunut jotenkin hirmu raskaalta ja pitkältä, vaikka se on on sisältänyt pääasiassa kivoja duuneja. Johtunee siitä, että sunnuntaikin oli ihan täysi työpäivä ja tänä viikonloppunakaan ei ole kuin yksi vapaapäivä. Mut nyt on lähipäivinä niin kivoja lehtikuvauskeikkoja tiedossa, että ei haittaa vähäiset vapaat.

Bongasitteko muuten eilen ilmestyneestä Me Naiset -lehdestä gladiaattoripariskunta Akista ja Ritasta kertovan jutun? Se oli mun eka kuvaus Me Naisille. Ihan tosi kivoja tuollaiset aikakauslehtikeikat, kun ovat niin erilaisia kuin sanomalehtihommat. 

Mä muuten inspiroiduin siitä Me Naisten Viikko kukkarossa -juttusarjasta siinä määrin, että pidin itsekin yhden viikon ajan kirjaa rahankäytöstäni ja suunnittelin tekeväni siitä postauksen tänne blogiin. Kiinnostaisiko aihe?

Kirkkaanpunaista, viininpunaista ja vaaleanpunaista samassa asussa, kuulostaa kammottavalta, mutta ei se sitten ollutkaan. Yllätyin ihan positiivisesti miten kivalta nämä ulkotamineet näyttivät yhdessä. KN Collectionilta jo alkusyksystä saamani söpö Stella-hattu pääsi vihdoin käyttöön, kun lähdin keskiviikkona Helsinkiä kohti hiukset avonaisina. Nutturan kanssa, kun ei tuollainen lätsä oikein istu päähän.

Jos kuvan korvikset kiinnittivät huomiosi positiivisella tavalla, niin seuraile blogin fb-sivua. Mulla olis viikonloppuna tarkoitus saada korviksia taas myyntiin ja sinne tulossa muutama pari myös pääkallokorviksia. Jos hierotaan ensi viikon aikana kauppaa, niin pitäisi hyvin ehtiä korut pukinkonttiinkin. Myyntiin tulossa pääkallojen lisäksi mm. erntuudestaan tuttuja maatuskoja, maapalloja, Liisa Ihmemaassa pelokortteja ja uutena erilaisia kukkia ja muutama pari myös huulipuna-aiheisia korviksia. 

Who wore it better?

Nähtiin Iinan kanssa keskiviikkona lounas- ja asukuvaustreffien merkeissä ja oltiin jälleen kerran samiksia. Ei tosin yhtä pahasti kuin aiemmin syksyllä. 

Raitapaidan päällä mulla oli kotoa lähtiessä kyllä ihan v-aukkoinen normaali kashmirneule, mutta Helsinkiin päästyäni tulikin bussissa vedettyä päälle tuo poncho. Ja ei sekään nyt ihan pöljältä kauluspaidan päällä näyttänyt.

Sain edellisellä Helsingin reissulla käydä valitsemassa itselleni kenkäkauppa Ziosta mieluisen parin Wondersin kenkiä ja pitkän peilin edessä pähkäilyn jälkeen päädyin näihin korollisiin solkinilkkureihin. Kovasti himotti myös yhdet kaksiväriset chelsea-nilkkurit, mutta koska niitä kaapistani löytyy jo niin monet, päädyin kerrankin tällaiseen omaan makuuni hyvin hillittyyn vaihtoehtoon.

Huoletti jopa hetken aikaa onko tällaiset kokomustat kengät ihan tylsät, mutta kyllähän nuo soljet tekee näistä väristään huolimatta näyttävät. Ja on sitä kyllä jonkun kerran tullut eteisessä kenkiä valitessa toivottua, että sieltä löytyisi muutakin kuin leopardikuosia ja punaisia kenkiä.

Tallustelin näillä kengillä nyt koko kolme päiväisen Helsingin reissuni ja voin sanoa, että rakkauteni tätä kenkämerkkiä kohtaan syveni entisestään. Ihan tajuttoman mukavia ja tukevia jalkineita ja sopivat loistavasti omaan ei niin kapoiseen jalkaani. Wonderseja löytyykin kokoelmistani jo neljä paria eivätkä varmasti jää ainoiksi.

housut – Marks & Spencer / pusero – KappAhl / poncho – Rooman tuliainen / takki -KappAhl (saatu) / kengät – Wonders (saatu) / hattu – KN Collection (saatu) / huivi – Becksöndergaard

 


Yksi asia mitä mä inhoan yli kaiken, on jonottaminen. Etenkin sellaisessa jonossa pönöttäminen, joka ei tunnu hievahtavankaan. Turhaudun joka kerta, kun kahvilajonossa edelläni olevat tyypit tilaavat kaikki jotain aikaa vieviä soijamatchalatteja ja luomucaramelllattemacchiatoja. Jonotusvihaajana tekee vaan mieli kiljua, että ”ottakaa sitä s***tanan suodatin Saludoo, niin saadaan tää homma etenemään!”. 

Mutta hyvä sitä on ihmisen koetella kärsivällisyyttään ja treenata tällaisia asioita jotka saa savun nousemaan korvista. Itse tempaisin jonotustreenit perjantaina Helsingissä Minna Parikan mallikappalemyyntiin. Minä, jonojen vihaaja, törötin Kluuvin kauppakeskuksen käytävässä kokonaiset 35 minuuttia päästäkseni kenkäostoksille vaikka ei ollut edes varmuutta löytyykö mitään omaan makuun ja jalkaan sopivaa. Kyllä siinä naista vähän koeteltiin ja kelloa vilkuiltiin.

Kärsivällisyysharjoitukseni palkittiin, kun vihdoin sisälle päästyä pöydällä minua odottivat nämä nämä glitterläjät. Tukeva korko, hyvä lesti, just sopiva koko, järjettömän hurmaava ulkomuoto ja hintaa vaivaiset seitsemänkymppiä. Tuntui lähes ilmaisilta!

Upeat. Ihanat. Ilahduttavat. Hyvin jonotettu ja loistavasti tuhlattu! Nyt jotain kemukutsuja tänne kiitos.