04.05.2016

Posted at 20:23h in Yleinen by
0 Likes

Pillifarkut oli sellaiset ihan aluksi. Samoin pyöreäkärkiset kengät. Lenkkarit arkikäytössä myös. Kaikista noista mä ajattelin, että "en tykkää, en laittais päälleni/jalkaani". Ja täysin samat oli ajatukset näistä ysärikammotuskengistäkin, joille en edes muistanut suomenkielistä termiä ennen kuin kysyin Mintulta chatissa. "Miksi sanotaan suomeksi sellaisia "mule sandals"?" 

Ja pistokkaathan ne on! Tai oli ainakin ennenvanhaan, silloin kuin viimeksi kyseistä kenkämallia joskus vuosituhannen alussa olen käyttänyt. Mun edelliset pistokaskorkkarit oli itse asiassa teräväkärkiset ja kirkkaan punaiset. Ostopaikka Italia ja käyttövuosi 2002. No, ne on kyllä mun mielikuvissa edelleen kammottavat, enkä laittais jalkaani nyt vuonna 2016, mutta nämä kultakorkoiset yksilöt kyllä.

Kuvien Vagabondit löytyi tänään Ratsulan Toripäiviltä hintaan 30 € (norm 79,-). Niin kammottavalta kun tuo malli omaan silmään näyttikin jälleen markkinoille tyrkylle tullessaan, niin nyt kun uskaltauduin vihdoin sovittamaan, en enää voinut vastustaa. Näyttävät niiin kivoilta jalassa ja paksun koron ansiosta ovat myös todella mukavat jalassa. Vagabond onnistuu kerta toisensa jälkeen tekemään mun räpylään passeleita jalkineita. Näillä on hyvä tepsutella kesällä terassiskumpalle.

 Kuvasin kamaluusihanuudet välittömästi tämän päivän asun kanssa ja hyvin passasivat kasuaalin farkkuasun kaveriksi. 

pellavapaita-Marks & Spencer/takki-Marks & Spencer/farkut-H&M+/kengät-Vagabond/laukku-H&M/aurinkolasit-Le Specs

Tuota viime kesänä ostamaani paperioljesta punottua pikkulaukkua on muuten näköjään taas saatavilla H&M:sta. Kiva kesäveska ja sopi ihan täydellisesti noiden kenkien kaveriksi.

Mitkäs on yleisön tunnelmat tästä kenkätrendistä? Iskeekö pistokkaat vai tuoko ne liikaa ysärimuistoja mieleen?

Mitähän seuraavaksi? Napapaita tekstillä 90% angel? (oli muuten ihan lempipaita joskus vuonna 1995)


08.04.2016

Posted at 23:28h in Yleinen by
0 Likes

Tallinnasta ostamani upean punaiset Chelsea-bootsit odottelivat pari viikkoa laatikossaan ennen kuin otin ne vihdoin viime maanantaina käyttöön. Ne olivat niin täydellisen kiiltävät ja virheettömät, että mulle tuli joku ihmeellinen suojelunhalu, minkä takia käyttönotto venyi. Vaikka ihan tyhmäähän se on, ei kenkiä ole tarkoitettu makaamaan boksissaan, ei ainakaan näitä. These boots are made for walking!

takki-Lindex/housut-S.T.I./t-paita-Ellos/jakkuhuitula-Seppälä/huivi-BOSS Orange/laukku-Marc O'Polo/kengät-AGL/korvikset-MIMU

Nuo täydelliset, kaikki unelmani ylittäneet nilkkurit löytyivät Tallinnan vanhassa kaupungissa sijatsevasta Salamander-kenkäkaupasta, minne päädyimme -50% -kylttien houkuttelemana. Olin jo pidemmän aikaan toivonut löytäväni makeat viininpunaiset chelsea-nilkkurit ja siellä ne töröttivät alenurkan hyllyllä. Ja oi, ne olivat kaikkea sitä mitä olin etsinyt ja oikeasti vielä paljon enemmän. Hintalappua vilkaistessani kuvittelin katsovani alkuperäistä hintaa, josta sitten laskettaisiin se luvattu 50% alennus, mutta totuus valkenikin sitten, kun olin jo täysin kenkien pauloissa. Se 180 € olikin jo se puolitettu hinta! No, ei siinä enää mikään auttanut, kassalle oli silti mentävä. 

No, vaikka pikkuisen kirpaisikin maksuhetkellä, niin heti jo ekalla käyttökerralla kävi kyllä selväksi, että ei mennyt euroakaan hukkaan, nämä kengät ovat joka sentin väärti. Yltäpäältä pohjia myöden laadukasta nahkaa ja kannoista kuuluu asfaltilla kävellessä juuri oikeanlainen itseluottamusta nostattava kopahdus. Ihan ensimmäisellä käyttökerralla jalkineet tuntuivat hieman turhan piukoilta jalkapöydän keskiosista, mutta veivattuani kenkiä sovituskoppirundilla ees taas jalkaan ja pois, pehmenivät ne sopiviksi jo saman päivänä. Ja nyt kolmen käyttöpäivän jälkeen tuntuu kuin kengät olisivat olleet jalassani aina, ja kuin niiden kuuluisin olla jalassani iäisyyteen.

Kenkien merkki AGL (Attilio Giusti Leombruni) oli itselleni entuudestaan tuntematon, mutta heidän sivuiltaan selvisi, että kyseessä on jo kolmannessa polvessa toimiva italialainen perheyritys. Vuonna 1958 pienessä Montegranaron kaupungissa perustettua yritystä luotsaavat nykyään perustajan Piero Giustin kolme pojantytärtä; Sara, Vera ja Marianna. "Softness and the attention for a comfortable fit are the priorities for every AGL creation over the last 50 years and 3 generations", kerrotaan AGL:n sivuilla heidän prioriteeteistaan ja ainakin omissa kengissäni lupaukset on lunastettu täydellisesti. On olemassa hyvän tuntuisia kenkiä ja sitten on olemassa aivan järjettömän mahtavan tuntuisia kenkiä. Nämä ovat sitä jälkimmäistä. 

Kannatti venyttää hintakipurajaansa, ehdottomasti. 

Ja voi miten nätisti hän mätsäsi yhteen rakkauskenkänsä, olkalaukkunsa ja vielä kynnet ja huuletkin! 

Viimeisessä kuvassa näkyy kenkien sijaan Maikun tänään leikkauksen ja värjäyksen jälkeen mulle tekemä letti, joka tehtiinkin takaosasta eteen päin. Eli letin häntä on piilotettu letin etuosan alle piiloon. Pitänee kokeilla riittäiskö mun motoriikka paremmin tähän versioon kuin siihen perinteiseen edestä alkavaan. (Epäilen kyllä vahvasti). 

Ihanaa viikonloppua!


27.03.2016

Posted at 18:03h in Yleinen by
0 Likes

Tarvitseeko näiden kuvien rinnalle vielä erikseen kirjoittaa, että minä rakastan leopardikuosisia kenkiä? Luulisin, että käy selväksi ilman sen suurempaa todisteluakin. Otoksesta itseasiassa puuttuu vielä ainakin kaksi paria, sillä mulla on vielä yhdet kärjestä avonaiset leo-korkkarit ja kissakuvioisena löytyy nauhallisten Vansien lisäksi myös slip on -malliset, mutta en jaksanut kompata vaatehuoneen kenkalaatikkokasoja niitä nyt metsästääkseni.

Nämä kuvat tuli otettua sen kunniaksi, että kiuperheeseen saapui uusi jäsen tällä viikolla. Nuo yllä olevat supermukavat karvapintaiset Colors Of Californian lenkkarit löytyivät YOOXilta ja vielä lisäaslen kanssa, joten hintaa jäi 42 €. Kokoa 39 näyttäis vielä olevan jäljellä, mutta nyt hintaan 55 €.

Mä olen vuosia ollut sitä mieltä, että punaiset kengät pelastavat asun kuin asun, mutta mun maku on tainnut sillä viisiin muuttua, että nykyään se voisi olla, että leopardikengät pelastavat asun kuin asun. Sen verran enempi tunnun nykyään käyttävän kissakuosia kuin punaisia kenkiä, kun pukeutumisen värimaailma on pikku hiljaa muuttunut.

Tänään kisulenkakrit pääsivät jalkaan ikiaikaisen klassikkoasuni kanssa, musta neulemekko ja nahkarotsi taitavat olla pisimpään kaapissani pintansa pitäneet vaatteet. Tuo Espritin puuvillainen kolttu on ollut mulla käytössä varmaan jo ainakin kuusi vuotta.

Olin alunperin laittamassa ihan toista neulemekkoa, mutta sain ikäväkseni huomata, että kyseinen pitkähihainen merinovillamekko oli oli kohdannut tuholaisia, ehkäpä turkiskuoriaisia ja olkapää oli nakerreltu ihan reikäiseksi. Että mua korpee!! Niiden vihulaisten häätäminenhän on ihan helvetillinen homma. Ja siis yhtään ötökkää ei ole koskaan vielä nähty, mutta mulla on nyt useammastakin villavaatteesta löytynyt reikiä. Se on aina hieno hetki löytää joku kolminumeroisen summan maksanut lempivaate jyrsittynä. Argh. 

Tässä olis pääsiäisen pyhinä ollut kivasti aikaa tehdä vaikka niitä mieltä painavia koulutehtäviä, mutta arvatkaa oonko tehnyt mitään? No en oo, oon vaan relannut. Ja ajattelin jatkaa sitä vielä tän ja huomisen.