01.10.2014 Back on track

Mun ei missään tapauksessa ollut tarkoitus pitää tällaista kuukausien taukoa tämän blogin päivittämisessa, mutta jotenkin se kesä vaan vei mukanaan ja sporttihommatkin hyytyi punttikoulun jäätyä juhannukselta kesätauolle. Töitä oli niin pirusti eikä helteetkään innostaneet minkäänlaiseen ylimääräiseen ruumiin liikautteluun, joten niinhän siinä kävi, että takaisin sportin pariin palasin vasta elokuun loppupuolella. Mutta, tässä sitä nyt taas ollaan. Salille on palattu, punttikoulun lisäksi uusiakin urheilumenoja kalenteriin merkitty ja nyt koitti vihdoin myös aika avata Rapakunnossa ja pistää tämänkin blogin pyörät jälleen pyörimään.

Näin keskiviikkona, 1. päivä lokakuuta, voin ilokseni kertoa, että tähän viikkoon on mahtunut jo kaksi treenikertaa! Hieman meinasi reidet huutaa armoa tänään punttikoulussa, kun eivät raukat olleet toipuneet vielä edellisen illan kyykyistäkään. Reidet ja persus hellänä ja muutaman viikon flunssa ja painonnostotauko takana eivät juurikaan valaneet kummoisia odotuksia punttikouluun allapäin hiipiessäni. Klo 18.00 toivoin vain kellon olevan pian seitsemän ja homman jo ohi.

Mutta vielä mitä! Kyllä sielä tangon ääresä tosiaan ärräpäät lenteli ja tuntui, että voimat riitä yhtään mihinkään, mutta niin vaan viime keväinen työntöenkka parani kilolla! Ja tempauksessakin tuntui kuin tangolle olisi vihdoin löytynyt oikea paikka lapojen tuntuessa aiempaa liikkuvammilta. Yritän siis taas keskittyä niihin asioihin jotka sujui aiempaa paremmin enkä niihin painoihin jotka eivät vielä nousseet.

Kovasti kuitenkin edelleen mietityttää urheilun parissa se, että meneekö se epämukavuuden tunne ikinä pois? Siis alkaako se homma tuntua kivalta sitten joskus, jos/kun kunto kohoaa? Kun nyt se vaan edelleen tuntuu aina siltä, että ”olispa tää jo pian ohi” siitäkin huolimatta, että laji olis ihan kiva. Mutta sitä huonosta kunnosta johtuvaa ja heti iskevää ”en helvetti jaksa..” -oloa ei vaan kestä. Argh!

Punttikoulu siis tosiaan on tuttua jo viime keväältä, mutta nyt lokakuuksi lisäsin liikkumistani ilmoittautumalla uuden porilaisen salin, Lastaamon, starttikurssille. Kahdeksan kertaa kestävällä kurssilla tutustutaan mm. crosstrainingiin, kahvakuulailuun ja kehonpainoharjoitteluun ja ajatus on, että startin jälkeen on helppo osallistua milel tahansa Lastaamon tunneille. Olin menossa kurssille jo syyskuussa ja ehdin yhden kerran silloin käydäkin, mutta kamala keuhkoihin painunut flunssa piti minua sen aikaa sivussa, että siirsin osallistumiseni lokakuulle ja aloitin kurssin uudelleen eilen.

Tällaisilla suunnitelmilla siis käynnistyi tämä syksy. Tavoitteet eivät ole muuttuneet mihinkään siitä kun blogin alunperin aloitin, se liikunnan ilo ois kiva löytää ja saada liikunta oikeasti pysyväksi osaksi arkea. Eli samalla tutulla linjalla jatketaan täällä blogissakin. Seuraavaksi kirjoituksen aiheeksi ennustan treenin jälkeistä lihaskipua ja siitä kitisemistä… jotenkin mä vaan saattaisin nähdä tällaisen asian juolahtavan mieleen viimeistään ylihuomenna… 😀