Argh, toi mun tukka näyttää kyllä nyt kuvista katsoessa melko kaamelta ja se ois pitänyt leikata ja värjätä jo ajat sitten, mutta on rahahommien suhteen ollut hetken aikaa niin kädestä suuhun -meininkiä, että ei oo kampaajalle meno ihan ekana ostoslistalla. Ehkäpä mä vihdoin saisin aikaiseksi koittaa päästä noista olohuoneen nurkassa odottavista kirppiskamoista eroon, niin vois sieltä saada nydettyä karvankatkaisurahat.

Onneks en ole kiinnostunut esim. ripsipidennyksistä, geelikynsistä sun muista kauneustoimenpiteistä jotka vaatisivat rahaa joka kuukausi. Olisin ihan lirissä, jos pitäisi saada saada massit riittämään sellaisiinkin. Kuten varmaan päälepäinkin näkyy, niin mä laitan rahojani mieluummin esimerkiksi ravintolaillalliseen kuin itseni puunaamiseen. Ihmisten ulkonäköön perustuvaa markkina-arvoa laskeskelevien mielestä kannattais varmaan tehdä välillä toisinkin, mutta kampaajallakäymistä ja meikkaamista lukuunottamatta mä oikeastaan välitän ulkonäöstäni ihmeen vähän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime ptorstaina olin liikenteessä Helsingissä työpalaverin ja ystävien tapaamisen merkeissä ja olen heilunut ihan tyytyväisenä ympäriinsä vaikka tukka on tosiaan ollu bussissa nukuttujen aamu-unien jäljiltä vielä normaaliakin onnettomammin ja vähäisen meikin sudin nassuuni Sokoksen vessassa ennen palaveria. Mä oikeasti ihailen niitä naisia jotka onnistuu joka päivä näyttämään raikkailta ja huolitelluilta, mutta itsestäni mä vaan en löydä sellaista vaihdetta. Tyydyn siis melko vähään ja hyväksyn sen tosiasian, että omalla kohdallani torkuttaminen menee aamuisin tukanlaiton edelle. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten edellisen illan postauksessa suunnittelinkin, niin helpotin tosiaan torstain aikaista aamuherätystä nostamalla valmiiksi esiin tuon Marimekon koltun ja valitsin sille pitkään päivään passelit asusteet. Nimpparilahjaksi saamani pyton-clutch on ollut viime viikkojen suursuosikki ja pysynee sellaisena vielä pitkään syksyyn sopivan sävynsä ja passelin kokonsa vuoksi.

Epävakaiselta näyttäneen sään vuoksi jalkaan valikoitui Crocsin vettä pelkäämättömät ballerinat (kengät saatu), jotka on muuten edelleen tosi kivat, mutta tuollaisessa koko päivän tassuttelussa kyllä jalat tahtoo jalkineissa melkoisesti hiota, kun muutamat kenkien sivuissa olevat reiät eivät riitä takaamaan hengittävyyttä. Eli vannon kyllä edelleen ballerinoissa nahkan nimeen, mutta kesäsateisiin nämä Crocsit ovat olleet oiva vaihtoehto.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-Marimekko/pellavajakku-Soft Grey, Ellos/ballerinat-Crocs (saatu)/laukku-Lalli S.

Itsellänihän ei arki mitenkään muutu kesän vaihtuessa syksyyn, vaan hommat rullaa ihan samaa rataa. Siitä huolimatta viime viikolla iski sellainen ”jaahas, nyt pitää ryhdistäytyä ja pistää arki rullaamaan tehokkaammin” -fiilis, kun seuraili töihin ja kouluihin palaavia kavereita. Mitähän se sitten omalla kohdalla tarkottais.. No ainakin paluu kesätauolla olleeseen punttikouluun oli yksi askel kohti reippaampaa arkea, mutta pitäiskö sitä jotain muitakin harrastuksia kehitellä? Kaveri vinkkas fb:ssä, että Porin kansalaisopistoissa olis tarjolla mm. kurssit ”Lehtikioski Pringles-purkkiin nukkekotikoossa”, Klezmer-tanssi ja ”English for organic chocolate lovers”. Kuka lähtee seuraks? Anyone? 😀 😀


Mä oikeastaan vihaan tällaisia ”heipä hei, tässä mun kuulumiset sekalaisten kuvien kera” -postauksia, sillä en todellakaan haluaisi oman blogini luisuvan miksikään hemmetin päiväkirjaksi, mutta just nyt tällä lomamoodilla ei kyllä irtoa mitään jäsennellynpää, joten koitan vaan kestää tätä blogisuvantoa. Kestättekö te?  Loma-asennossa tulee mietittyä toisinaan jopa koko blogin olemassaolon järkevyyttä, mutta tiedän tunteen menevän ohi, joten koitan olla välittämättä siitä.

loma kotona2

Lomailen tosiaan parhaillaan kotikotona Sotkamossa ja viime päiviin on kuulunut paria pikku työrutistusta (jep, loistoloma, kun kuitenkin on töitä mukana..) lukuunottamatta ihan vaan kesästä nuttimista. Kotitien päässä on kiva pieni lampi jossa on kiva käydä dippaamassa itseä veteen ja loikoilemassa laiturilla aurinkoa ottaen.

Nuo uimishommat on kyllä itselle vähän hankalahkoja, kun kalakammoisena saan ahdistuskohtauksia pikkukalojen parvista joita laiturilta tähyillen bongaa tuon tuosta. Eilen nähtiin isin kanssa ainakin kolmen sentin mittainen hauki-vauva, (mikä jättiläinen!!) ja en voi olla ajattelematta, että, jos siellä on se lapsihauki, niin jossain ne on sen isi ja äitikin. Yyyh!

loma kotona1

Lauantaina vietettiin varsinaista isä-lapsi-laatuaikaa, kun suunnattiin isin kanssa mustikkametsään. Ei siellä helteessä ihan hirmuisen kauan jaksanut hyttysten syötävänä kyykkiä, mutta kyllä sieltä riittävästi omiin tarpeisiin saatiin herkkua poimittua. Siinä ajassa missä minä poimin yhden pikku sankollisen marjaa, napsi isä kaksi sankoa täyteen. Isä nauroikin mun poimintataktiikkaa, että ”yksitellenkö sinä niitä marjoja sieltä poimit?!” ja täytyy sanoa, että melkeinpä. Mutta minunpa saalis olikin jo valmiiksi puhdistettua, kun taas isipapan marjat vaativat vielä puhdistuskierroksen! Hahaa! 😀

Marjasaaliista väsättiin ehti eilen mm. soppaa ja kakku ja iltapalana on herkuteltu mustikkamaidolla. Ihania lapsuudesta tuttuja makuja!

loma kotona3

Sunnuntaina ohjelmassa oli mm. kesätetatterissa käyntiä. Napattiin Piia (mun elämäni pitkäaikaisin ystävä) meidän perheen mukaan ja suunnattiin katsomaan Teatteri Havukan näytelmää Opri. Esitys piti paikkaansa ns. Tökärillä, eli vanhalla työväenyhdistyksen talolla, joka minun ja Piian lukioiässä palveli baarina nimeltä Rio. Piti sitten näytelmän väliajalla mennä tarkastamaan alakerran vessa ja kyllä, sieltähän se seinään maalattu adonis löytyi edelleen!!! Tuon nakun miekkosen edessä poseerrattiin myös mm. meidän penkkaripäivän iltana vuonna 2000. Kuten joku jo instagramissa kommentoikin: ”Elämässä on hyvä olla jotain pysyvää”. 😀

Niinpä, edes jokin asia on kotikylässä siis ennallaan, kun niin moni asia tuntuu vuosien aikana muuttuneen. Ajelin tuossa illalla pienen lenkin tässä omalla kylälläni ja tuntuu, että joka nurkkaan on tupsahtanut uusia taloja ja entiset ovat vaihtaneet väriään ja niitä asuttavat ihan eri ihmiset kuin silloin joskus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi jokin muukin on pysynyt ennallaan tuon alastoman adoniksen lisäksi, nimittäin Vuokatin vaaralta lankeavat uskomattoman upeat maisemat. Vaaralle on joka ikinen kerta täällä käydessä päästävä ja ihasteltava sitä kuinka kauniilta tämä järvien täyttämä kotiseutu oikein on. Nämä vaarat ja järvet on ja pysyy. Juuret on ja pysyy.

 


Työputken mittainen blogitauko on kiva taas katkaista pienellä katsauksella menneeseen viikkoon. Instagramissa (@vieruska) meikäläistä seuraaville nämä kuvat ja tunnelmat saattavatkin jo olla tuttuja.

Vaikka duuniputkesta puhuinkin, niin viime sunnuntaina sentään pakotin itseni olemaan ihan vapaalla, vaikka kuvankäsittelyhommia olikin to do -listalla melkoisesti. Maattiin koko iltapäivä murun ja kavereiden kanssa Kirjurinluodossa auringosta nauttien. Minä pääsin myös tyydyttämään koilanpentusilittelyvimmaani, kun saman puun alle varjoon istahti mies muutaman kuukauden ikäisen Akita Inu -pentunsa kanssa. Ihana, ihana pehmoinen karvakasa! (siis se pentu, ei se mies 😀 )

Löhöilyn lomassa tuli myös vähän näperreltyä, kun kasasin muutaman kymmentä paria korviksia lähetettäväksi myytäväksi äidin kesäkauppaan. Jos siis satut pyörimään Sotkamossa päin, niin piipahda mun mamman Yllärikellarissa torilla ja voit hankkia vaikkapa jotkut kuvassa näkyvistä korviksista!

Nimetön kansio8

Kuluva viikko on ollut Porissa melkoista hulinaa, kun yhtä aikaa meneillään ovat olleet sekä Suomi Areena, että Pori Jazz. Töiden puolesta olen minäkin saanut heilua kyseisiä tapahtumia kuvaamassa. Suomi Areenan Saako Suomessa menestyä -otsikolla käydyssä paneelikeskustelussa lavalla olivat mm. Lenita Airisto ja Minna Parikka ja kenkäfriikkinä ikuistin tietenkin heidän kenkänsä. Parikkaa molemmilla.

Parikasta puheenollen.. tuli eilen meiliä, että himoitsemani pupukengät olisivat nyt saapuneet liikkeeseen. Harmikseni vaan minulle ai kyllä taida olla niihin ihanuuksiin varaa, siksipä toivonkin, että totean ne sovittaessa itselleni huonon mallisiksi, jottei harmittaisi. 😀

Perjantain lyhyeksi jääneen työpäivän aikana ehdin kuvaamaan sentään yhden karavaanarijutun kuvat ja lehdestä löytyi lauantaina mm. tuo ylläoleva kuva söpöstä Tuuve-hauvasta.

Torstaina intoilin hikisenä Kirjurinluoto Areenalla kuvaamassa Jazz-meininkejä. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja onnistuin rasvaamisesta huolimatta käryttämään hieman niskaani. Omiin hommiini kuului lähinnä toimittajien mukana kiertely ja Jazz-kävijöiden kuvaaminen, mutta yhden Lokki-lavalla esiintyneen artistin ehdin ikuistaa.  Saksofonisti-pappa Pharoah Sanders oli kovin hurmaava!

Nimetön kansio9

Jazz-kuvausurakan piti jatkua vielä pe ja la, mutta perjantaina mun työpäivä päättyikin sitten jo iltapäivällä sairaalan päivystykseen, kun minua usein aiemminkin vaivannut vatsakipukohtaus yllätti kesken kaiken eikä tällä kertaa mennytkään ohi siinä ajassa kuin normaalisti. Heijattuani itseäni lähes tunnin täristen sikiöasennossa ja  kauttaaltan kylmähien peitossa pressialueen puun alla katsoivat SPR:n tyypit parhaaksi soittaa mulle ambulanssin ja mut heivattiin sairaalaan.

Suoraan sanottuna vitutti kuin pientä oravaa. Miksi hemmetissä sen kohtauksen piti iskeä just kesken töiden??? Yleensä olen onneksi ollut noiden saatanallisten kipukohtausten aikaan kotona ja olen voinut ”rauhassa” itkeskellä itsekseni kylppärin lattialla, mutta nyt sitten päätti mahan möröt alkaa mellastaa just sellaisella hetkellä, kun ei tosiaankaan olis sopinut.

Eipä siellä päivystyksessä mitään sen kummempaa selvinnyt. Lääkäri veikkaili, että sappivaivoja voisi olla, mutta eivät päivystyksessä ultraa, joten ottivat vaan labrat + sydänfilmin, totesivat niiden olevan ok ja tuikkasivat parit kipupiikit perseeseen ja päästivät sitten himaan kera kehotuksen pyrkiä terveyskeskuksen kautta sapen ultraäänitutkimukseen.

Siihen siis stoppas mun työhommat tältä viikonlopulta ja olenkin nyt lauantain lepäillyt vaan kotona. Harmittaa ihan sikana, olisin niin mielelläni ollut tänään töissä taltioimassa Jazz-meininkejä! Mutta onpa ainakin kiva huomata, että mä vissiin ihan tosissaan tykkään tosta mun lehtikuvausduunista, kun kerran tällainen käänne ottaa ihan tosissaan pattiin.

Nyt onkin edessä sitten reilun parin viikon vapaat. Yksi hääkeikka on hoideltavana ensi viikonloppuna, mutta muuten näyttäis kalenteri tyhjää elokuun alkupuolelle asti. Mitenkähän sitä oikein lomailisi? Kotona ainakin ajattelin lähteä käymään, mutta muuten suunnitelmat ihan auki.