Mua meinas tossa yks päivä jo ihan surettaa, kun tuli sellanen olo, että mun koko kesä on mennyt ja menee jotenkin ihan ohi. Käyn vaan töissä ja nukun. Suoritan pakollisia hommia, kun en enempää jaksa. Kesän pari ekaa viikkoa pistin väsymystäni vaan sen piikkiin, että kokopäivätöihin paluu ja uusi arkirytmi vähän sekoittaa pakkaa. Olo ei ole kutenkaan koko kesänä kohentunut ja harvat vapaapäivät eivät ole tuntuneet lainkaan riittävän palautumiseen ja virkistymiseen. Pinna on ollut kireällä, mieli matalalla ja aloitekyky tuntuu olevaan taas ihan nollassa. Jo aamulla herätessä toivoo vaan, että päivä olisi ohi, jotta pääsisi jälleen nukkumaan.

No, ei kai se kumma jos fiilis on tuollainen, sillä sunnutaina saamieni verikoetulosten mukaan mun kilppariarvot on taas huonontuneet melkoisesti. Uskoisin, että tämä asia selittää melkoisesti tätä vetämättömyyttä ja tunnetta paskasta kesästä. Ilon tunteet ovat siis jokseenkin olleet vähissä enkä ennusta seuraavista viikoistakaan muuttostressin päälle painaessa mitenkään kauhean riemukkaita. 


Sunnuntaina oli kuitenkin onneksi vuorossa pieni irtiotto, joka tarjosi sekä hyvää mieltä että lepoa ja rentoutumista. Suunnattiin rakkaan Iinan kanssa vuorokauden mittaiselle minilomalle. Risteily Viking Cracella Turusta oli loistava valinta tilanteessa, jossa pidemmälle reissulle ei ollut aikaa. Yksi ilta ja päivä laivalla sisälsi kaikkea sitä mitä kaksi väsynyttä ämmää tarvitsi mielen kohotukseksi.

Buffassa todettiin mm, että paistettu avokado ja Bearnaise-kastike muodostavat hyvän parin. Myös Englanninlakut dipattuna kermavaahtoon olivat varsin hyvä idea. 

Illan suurimmaksi ratkaisemattomaksi mysteeriksi jäi kysymys, että kumpi onkaan kamalampi drinkki: Sininen enkeli vai Ampiainen, jotka päädyimme vitsin vuoksi tilaamaan. Siitä ei sen sijaan ollut epäilystäkään, että kuvissa näkyvä ainakin rommia, kermaa ja passionhedelmää sisältänyt juoma oli aivan suunnattoman herkullinen!

Ja mikä parasta, se jätti mahtavat kermaviikset.

Ei kai sitä nyt kaksi bloggaajaa pysty olemaan reissussa ilman, että napataan ainakin yhdet asukuvat. 

Mielenkiintoisemman kuvan taisi kuitenkin saada itse kuvaajasta. Ihanan uhrautuvaa pyllistelyä. 

Iltapäivä relattiin sitten spassa katsellen upeita saaristomaisemia poreammeesta käsin. Ei puuttunut mitään muuta kuin se, että osastolta olisi päässyt käymään ulkona auringossa. Olisi ollut ihana maata hetki aurinkoisella kannella, mutta onneksi auringon lämpö ja valo ylettivät myös sisätiloihin isojen ikkunoiden ansiosta. 

Vaikka näytän kuvassa elämääni kyllästyneeltä, niin todellisuudessa nautin olostani varsin paljon. 😀

Poreilun jälkeen nautittiin molemmat vielä hieronnasta ja mini kasvohoidosta. En ehkä keksi täydellisempää tapaa viettää maanantaipävää. Olo oli kylpemisen ja hoitojen jälkeen aivan totaalisen rentoutunut ja vähän uudestisyntynytkin. Oltiin molemmat sitä mieltä, että minilomamme oli kaikin puolin aivan täydellinen.

Ei sen tarvii iso breikki olla, että olo hieman kohenee, kun vaan pääsee ympäristöön jossa pää nollautuu kunnolla ja seura on hyvää. Yksi täydellinen ja lataava vuorokausi palautti taas, jos ei nyt ihan virtaa koneeseen, niin ainakin hymyä kasvoille. Huomenna sitten lääkäriin juttelemaan mistä se virta saadaan takaisin. 


En mä nyt haluis pröystäillä, mut te kuulkaa luette parhaillaan Olumppiamitalistin blogia. Mää kulkaa menin ja otin ihan ohimennen kolmannen sijan eilen Marttojen Olumppialaisten mopinheitto -kisassa Ahlaisissa. Tunne on aika lailla sama, kun ekaluokan sanelun jälkeen, kun olin luokan ainoa, joka osasi kirjoittaa oikein sanan 'presidentti'. Eli hiton ylpee. Tunnen itseni menestyjäksi. Viimeks sillon vuonna -89 ja nyt taas. 

Kyse oli siis tarkkuusheitosta. Neljän litimärän mopin sarja. Osallistujalistalla oli tilaa, joten päätin töiden lomassa kokeilla tätä itselleni entuudestaan tuntematonta lajia. Peliväline oli tosiaan meikäläiselle hyvin vieras, sillä se en oo meidän taloudessa minä joka siellä luutuuaa. 

Ihan ei mennyt kyllä kuntopiikki kohdilleen, sillä ekalla kierroksella pussitin, tai siis saavitin, kaksi moppia, joka oikeutti paikkaan uusintakierrokselle, millä setvittiin pronssimitalisti kaikista kaksi moppia heittäneistä. Voitto meni vissiin kolmella mopilla ja hopeamitali tuloksella 2 ja puoli. 

No SB ja PB ja AR (ja mitä kaikkia mahatavia ennätyksistä kertovia lyhenteitä niitä onknaan) tuli sitten kakkoskierroksella, kun täräytin jokaisen mopin sukkana sisään! Ai jai, miksi ei tuo loisto suoritus osunut kohdalleni heti aluksi, sillä olisi vienyt kultaa! No, tämä atleetti ei kuitenkaan jäänyt harmittelemaan, vaan iloitsee suuresti palkintopallisijoituksesta.

Sain mitalin! Mahtavan kaljatölkin klipsuista virkatun mitalin! Jos oikein muistan urheiluhistoriaani taaksepäin, niin tämä saataa hyvinkin olla elämäni eka palkintosija yksilölajissa. Pokaaleja ja mitaleita on kertynyt aiemmin vain joukkuepuuhissa. Olin ala-asteella aina se viimeinen lajissa kuin lajissa. Tai jos oikein osui valmistautuminen kohdilleen, niin saatoin jättää yhden tyypin taakseni.

Niinpä päätinkin riemuita tästä Ahlaisten urheilukentällä mahtavassa auringonpaisteessa tekemästäni historiallisesta uroteosta niin kuin nyt Olumppiamitalista kuuluu. Keitettiin siis mun valmentajan Eevan (työparini, toimittaja) kanssa töihin takas päästyämme työkavereille mitalikahvit oikein pullan kera. Nyt sitten kaupungilta tonttia odotellessa.

Tehtiin me siinä urheilun lomassa töitäkin. Juttu kuvineen Lampin Marttojen jo kolmatta kertaa järjestämistä Martta Olumppialaisista löytyy tämän päivän Satakunnan Kansasta. Ja netistä löytyy pieni videokoostekin, mistä näkyy millaisia muita lajeja kisoista löytyi.

Seuraavaksi tämä moppiurheilun ennätysnainen suuntaa Viking Gracelle vuorokaudeksi relaamaan. Suunnitelmissa on Iinan kanssa lähinnä spa-lillumista ja skumpan juomista. Kun ei kesätyöläisellä ole kesälomaa, on yritettävä saavuttaa lomatunnelma hieman lyhyemmässä ajassa. Töihin takaisin jälleen tiistaina.


But we're never gonna survive, unless
We get a little crazy
No we're never gonna survive, unless
We are a little crazy

You and I were like the weather
You and I like sun and rain
We deny it when you’re loosing me I’m loosing you
Maybe now we’ll find a way

'Cause I need love, love's divine
Please forgive me now I see that I've been blind
Give me love, love is what I need to help me know my name

Baby,
I compare you to a kiss from a rose on the gray.
Ooh, the more I get of you
The stranger it feels, yeah
Now that your rose is in bloom.
A light hits the gloom on the gray,
I've been kissed by a rose on the gray

Olin perjantaina (edit: eipäs kuin lauantaina, tai siis oikeesti molempina, mut Seal esiintyi lauantaina) ihan rättipoikki töiden loputtua ysin maissa, mutta en kuitenkaan malttanut lähteä kotiin, vaan jäin kuuntelemaan ja kuvaamaan Sealiä.

Siinä missä Ms. Lauryn Hill sai kuvaajat harmistumaan istumalla ekat kappaleet (kuvaajat sai olla lavan edustalla 3 biisiä), aloitti Seal keikkansa ilahduttavan räväkästi. Crazy-hitillään shown avannut herra otti lavan samointein haltuun laidasta laitaan ja näytti selkeästi nauttivan esiintymisestä. Karismaattinen esiintyjä sai ainakin eturivin huutamaan melkoisessa hurmiossa. Kuvaajien poistuttua paikalta Seal hyppäsikin alas lavalta ja antautui iloisesti fanien hiveltäväksi ja voin kuvitella, että siellä on ollut melkoisen iloista jengiä, sillä sivukorvalla kuulemieni lausuntojen mukaan laulajalle olisi ollut melkoisen monta vaimoehdokasta saatavilla. 😀

Hyvältä Seal toki kuulosti, mutta kyllä mä vähän mietin, että aika tylsää saapua ison festarin päälavalle esiintymään vain dj:n ja yhden kitaristin kera. Tämänkin artistin tuotannossa olisi potentiaalia ihan kunnon bändin kanssa esitettäväksi ja silloin olisi tunnelma voinut olla vielä monin verroin parempi. Vaikka miehen esiintymisessa ja lauluäänessä ei mitään vikaan ollutkaan, niin kyllä se vähäinen kokoonpano noin isolla lavalla vähän orvolta vaikutti.

Kyllä keikka kuitenkin ihan positiivisen fiiliksen jätti, sillä hittejähän kuultiin tietenkin vino pino ja eihän tuon miehen hyväntuulisuus ja energia voinut olla tarttumatta yleisöönkin. Ja häntä oli vielä erityisen kiva kuvatakin!