Koska takana on useamman päivän bloggaustauko, niin nyt onkin hyvä väli kertoilla hieman yleisestä fiiliksestä. Se mielialan kohotus kun on yksi tärkeimmistä liikuntani tavoitteista. Osa teistä varmaan sen jo tietääkin, että olen tällä hetkellä tosiaan työtön. Multa loppui kokopäiväinen työ syyskuun alkupuolella ja sen jälkeen tekemäni osa-aikainen tuuraushommakin kesti vain marraskuun alkuun. Sen jälkeen olen ollut bloggaamista ja satunnaisia kuvauskeikkoja lukuunottamatta toimeton. Marras- joulukuu meni mustan masiksen kourissa peiton alla lymyten. Olin äärimmäisen ahdistunut tulevaisuudesta ja toimeentulosta ja halusin vain ja ainoastaan nukkua ja olla siten ajattelematta koko asiaa. Joulun jälkeen kuitenkin alkoi vihdoin tuntua siltä, että voisin yrittää ryömiä takaisin elävien kirjoihin ja sitten aloitinkin tämän blogin.

Mitä tämä alkuvuosi sitten on muuttanut? Olen edelleen ihan yhtä työtön eikä työnäkymät vaikuta yhtään sen ruusuisemmilta kuin loppuvuonnakaan, mutta oloni ei ole enää epätoivoinen ja totaalisen surkea, vaan olen alkanut nähdä tilanteeni hyvät puolet. Olin jo muutaman vuoden ajan ehtinyt toivoa, että saisin tavalla tai toisella jonkinlaisen pienen hengähdystauon elämääni. Halusin aikaa miettiä mitä minä oikeasti haluaisin elämässäni tehdä, viimeisimmät työt kun eivät tuntuneet sitä aivan olevan. Ja nyt minulla sitten on se kaipaamani hengähdystauko. picasa4

Realiteetit toki stressaavat edelleen, sillä rahat ovat arvatenkin enemmän kuin tiukassa. Itse asiassa juuri tänään taitaa olla koko aikuiselämäni surkein taloudellinen hetki, tilillä ei todellakaan ole kuin pyöreitä reikiä. Mutta oman pääni kanssa minulla on parempi olla kuin pitkiin pitkiin aikoihin. Olen ihan huomaamattani oppinut elämään hetkessä tulevasta stressaamisen sijaan. Nyt on todellakin olemassa aina juuri tämä päivä ja tämä hetki, sillä muusta ei ole juuri tietoa.

Kyllä mieliala silti edelleen heittelee ja esimerkiksi viime viikolla oli taas pitkästä aikaa muutama päivä, jolloin hautauduin vain peiton alle tekemättä mitään järkevää. Paitsi, että…. juuri niinä paskoina päivinä nousin sitten kuitenkin joskus iltapäivällä ja lähdin urheilemaan!! Aivan järjetön muutos entiseen. Että nimenomaan sieltä syvimmästä "mulla ei ole mitään syytä herätä ja olen aivan turha" -mietteistä juurikin mä ponnistin viime viikolla mm. Zumbaan, punttikouluun ja uimaan. Ja hikisenä kotiin palatessa oli aina monin kerroin parempi mieli ja päivälle tuntui sittenkin löytyneen tarkoitus. (tai no, vatsakivun takia hieman kesken jääneen Zumban jälkeen ei ollut parempi mieli, vaan fiilikset olivat lattialla sikiöasennossa itkun kanssa kieriskellessä kaikkea muuta. Mutta silloinkin iloitsin siitä, että olin lähtenyt)

En ole edelleenkään keksinyt mitä tahtoisin isona tehdä, tai että mihin toivon elämän minua kuljettavan, mutta jospa se alkais pikku hiljaa avautumaan. Nyt keskityn iloitsemaan kaikista niistä pienistä asioista joiden huomaan pikku hiljaa naksahtelevan kuupassa kohdalleen. Huomaan entistä herkemmin kiinnittäväni huomion pieniin asioihin ja iloitsevani jutuista jotka olisivat aiemmin kiireen keskellä tuntuneet ehkä mitättömiltä. Esimerkkinä vaikkapa viime viikon uskomaton onnistumisen ilo siitä yhdestä hyvin sujuneesta 50 m altaanmitasta. Minä kehityin jossakin asiassa!

Olen  myös alkanut miettimään omia arvojani sen suhteen missä kulkisi se kultainen keskitie työnteon, rahan, vapaa-ajan ja oman hyvinvoinnin suhteen. Onko minun tärkeää yrittää noudattaa yleisesti hyväksyttyjä polkuja löytämällä kokopäivätyö jossa edetä ja vaurastua, jotta voin hankkia asioita ja muuttaa vuokralta omistusasuntoon. Vai olisinko onnellinen tehden töitä sen verran, että pärjään, mutta opettelen tulemaan toimeen vähemmällä ja saan näin enemmän aikaa tehdä asioita joista pidän? Voisiko toimeentulo löytyä sellaisista asioista joista pidän?

Tällaisin miettein siis täällä! Ja koska hetkessä eletään, niin nyt on aika pitkälti se hetki, kun alan kaivelemaan treenikuteita kaapista ja suuntaan pian taas punttikouluun. Se on kivaa!


Ai hitto, että itseään on vaivaannuttava katsoa videolta. Mutta siitä huolimatta olen tänään kuvannut kaksi videota, toisen työhakemuksen liitteeksi ja toisen tänne blogiin.

Olen jo kuvissa täällä esitellyt parikin siistiä turbaanimallia joiden sitomisen opettelin netistä löytyneiden ohjeiden avulla (siksak-turbaani ja toispuoleinen solmuturbaani) ja ainakin muutamat teistä olivat kiinnostuneita näkemään tarkempia ohjeita niiden väsäilyyn. Niinpä kuvasin tänään videolle noista kahdesta helpomman eli tämän yhdellä huivilla tehtävän kivan solmuturbaanin, joka kuvassakin näkyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätä kuvaa varten sidoin huivin uudelleen päähäni videon kuvaamisen jälkeen ilman peiliä tai kameran näyttöä ja tästä tuli itse asiassa paljon paremman näköinen kuin videolla näkyvä väkerrys. En ole ihan varma teinkö solmut jotenkin toisin päin solmiessani huivia näppituntumalla, vai mistä ero johtui, mutta kannattaa siis testailla tuota tehdessä, että miten ulkonäköön vaikuttaa se kumpaan suuntaan solmut tekee. Eli viekö huivin solmun reiästä läpi etu- vai takakautta. Toivottavasti älyätte mitä koitan selostaa.

Videosta tuli omaan makuuni turhan pitkä, yritän seuraava tehdessä osata tiivistää asian paremmin. Kertokaa ihmeessä oliko opastus riittävän selkeä vai täytyykö seuraavalla kerralla vääntää enempi ratakiskosta. Ja muutenkin mielellään kuulen, että jos näitä lisää teen, niin katsooko niitä ylipäätään kukaan.

Laatu näyttäis olevan melkoista kuraa. Uppasin videon suoraan iMoviesta youtubeen ja tollaisen se siitä teki. Tutustun hommaan vähän tarkemmin, joten seuraavaan videoon tavoitteena vähän siistimpi lopputulos.


Huhhuh, olo on sen verran tunkkainen ja väsynyt, että väittäisin mun ja murun eilisen treffi-illan venähtäneen aika pitkäksi ja kosteahkoksi. Mutta oli kyllä hirmuisen kiva ilta, joten kestän tämän darran kuin nainen sohvan pohjalla lusien. Voimaa antaa ajatus tuloillaan olevista letuista.

Meidän treffi-ilta sisälsi mm. illallisen nepalilaisessa ravintolassa, Pauli Hanhiniemen keikan, mäkihyppykisan seuraamista ja usean kuppilan baarikierroksen. Huh. 😀

Herra Hanhiniemi veti Kulttuurikulman täyteen samana iltana kahden keikan verran ja sai jonosta päätellen halailla melkoisen kasan naisia varmasti molemman vedon jälkeen. Kyllä  Pauli sulosävelillään minutkin toki hurmasi, mutta itse tyydyin halailemaan kuitenkin vaan omaa miekkostani.

picasa3

Osa illasta vietettiin tietenkin meidän kantakuppilassamme Beer Huntersissa. Tommi on intohimoinen olutharrastaja ja itse taas olen kiinnostunut siidereistäm joten Huntersista löytyy aina jotain uutuuksia maisteltavaksi meille molemmille.

Eilisen uusiin tuttavuuksiin kuului mm. tuossa alla näkyvät Wyld Wood luomu päärynäsiideri ja Thatchersin ihan Roger Rabbit -mehujäältä maistunut marjoin maustettu siideri. Olen enemmän ihan kunnon omenajuomien ystävä, joten näistä ei ainakaan uusia lemppareita löytynyt vaikkakin Wyld Wood yllätti olemalla ihan juotava päärynäsiideri.

picasa1

Siitä huolimatta, että taloudessa asuu varsinainen oluttietäjä, en itse ole vielä koskaan päässyt kiinni oluiden juomiseen. Kiinnostuneena kyllä aina haistelen ja toisinaan myös hieman maistan Tommin juomia ja yritän imeä itseeni miehen yltäkylläisesti jakamaa tietoutta. Joidenkin maustettujen vehnäoluiden ja Lambicoluiden kohdalla olen todennut, että ”tää ei ollutkaan kauhean pahaa!”, mutta muuten ei ole minun makuhermot oluiden hienouteen vielä heränneet.

picasa2

Mäkikisan tulosten selvittyä siirryttiin Huntersista screenin ääreltä nurkan taakse Gallen-Kallelan kadulle hurmaavaan ja viihtyisään kahvila ja viinibaari Elbaan. Mikäli liikut Porissa päin, niin suosittelen tätä paikkaa lämpimästi. Pian vuoden täyttävässä Elbassa on laajan viinivalikoiman lisäksi tarjolla erilaisia makeita herkkuja, tapaksia ja foccacioita. Isomman nälän voi sammuttaa herkullisella salaatilla. Parasta paikassa on kuitenkin sen lämmin ja viihtyisä tunnelma jonka luo ystävällinen henkilökunta ja etenkin omistajapariskunta Anette ja Antti. Asiakkaita kohdellaan kuin hyviä ystäviä ja hymyjä ei todellakaan säästellä. Suosittelen siis lämmöllä!

Huntersin siidereiden jälkeen keskityin Elbassa punaviiniin ja sieltä löytyikin yksi ihan suunnaton herkku. Sassocupo-niminen chianti oli ihan oikeasti viedä kielen mennessään. Ja kuten aina jonkin todella sykähdyttävän viinin löytyessä, oli vastaus tietenkin ei, kun tiedustelin mahtaako kyseistä tuotetta löytyä Alkosta. Eli ei auta kuin käydä Elbassa herkuttelemassa jos tätä uutta suosikkia haluan lisää.

Punkku onkin sitten mahtava aasinsilta tähän postauksen päättävään eiliseen asukuvaan, jossa oli mukana hieman punaviinin sävyjä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

housut-H&M Mama/pusero ja takki-Lindex/huivi-H&M/korvikset-Nouseva Myrsky (saatu)/laukku-Pieces/kengät-Vagabond

Huomenna luvassa kiva päivä. Mennään Iinan kanssa Korkeasaareen!! Pääsen näkemään söpöjä eläimiä! 🙂