07.06.2019

Posted at 17:34h in hyvinvointi, Yleinen by
0 Likes

-Asun shortsit (Junarose) ja kengät (Pavement) saatu –

”Ai kauhee, mikä sulla on jaloissa? Onko sua purrut jotkut ötökät?” Tällaisiin hieman kauhistuneisiin kysymyksiin sain vastailla viime kesänä ja nyt kun lämmin sää taas paljasti sääret, on niiden aika jälleen.

Eilen oli kesän ensimmäinen päivä, kun pukeuduin niin, että kintut olivat esillä pitkälle reisiin saakka. Lähes kaikki ”pilkut”, eli haavat, ruvet ja arvet siis näkyvillä.

Kyse ei ole mistään hyttysen pistoista tai muista ötököiden puremista. Jalkojeni, etenkin oikean, iho on rikki ja vioittunut ihan vain oman toimintani vuoksi. Olen viimeisen noin vuoden ajan kärsinyt jonkin asteisesta pakko-oireisesta häiriöstä ja siis kynsinyt ihoni rikki kerta toisensa jälkeen.

Minulla ei ole virallista dermatillomania-diagnoosia, enkä ole oireiluni kanssa mitenkään pahimmasta päästä, mutta nyppimisoireilu liittyy itselläni vahvasti masennukseen ja erityisesti ahdistukseen. Etenkin viime kesä olikin siis todella pahaa aikaa nyppimisen osalta. Kynsin siis ihan tervettä ihoa pikku hiljaa rikki ja sitten tietenkin kaikki rikkinäiset kohdat auki aina uudelleen ja uudellen.

Kaikilla meistä on silloin tällöin halu puristaa jokin finni tai nyppiä rupea, vaikka tietää ettei kannata. Mutta ahdistukseen liittyvä ihon nyppiminen on eri asia, se on keino lievittää stressiä, ahdistusta ja negatiivisia ajatuksia. Kun ajatukset keskittää ihon kynsimiseen ja siitä aiheutuvaan kipuun, ei ehdi miettiä ja tuntea juuri muuta. Kädet hakeutuvat ihon kimppuun automaattisesti vaikka kuinka yrittäisi hillitä itseään.

Juu, vähän ällöä varmasti monen mielestä. Ei se minustakaan kivaa ole. On harmillista miltä ihoni nykyään näyttää ja on todella inhottavaa vuotaa verta vähän väliä. Itselläni on vaivana vielä veren hyytymishäiriö, niin ihan pienimmätkin haavat vuotavat yllättävän kauan. 

Minulla  on kuitenkin kokemusta siitä, että itselläni tämä pakko-oireilu lievenee sitä mukaa, kun mieli paranee. Kykenen itse ymmärtämään tekeväni itselleni pahaa nyppimisellä ja pystyn jo jonkin verran sitä myös hillitsemään. 

Pahasta dermatillomaniasta kärsivillä ihmisillä nyppiminen itsessään aiheuttaa suurta ahdistusta ja häpeää ja sen toteuttamiseen voidaan pahimmillaan käyttää myös hampaita, neuloja tai pinsettejä. En siis onneksi itse ole asian kanssa ihan hirmuisen pahassa tilanteessa, vaan uskon oireilun lieventyvän. 

Paljon se on viime kesästä jo helpottanutkin. Iso osa jäljistä onkin siis jo vanhoja arpia, nyppimisen hieman vähennyttyä ahdistuksen helpotettua.

Äitini kertoi, että olin jo pienenä lapsena reagoinut stressaaviin ja ahdistaviin tilanteisiin mm. raapimalla itseäni. Parikymppisenä pahaan masennusjaksoon kuului myös paljon raapimista. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun minulla on ollut näin pitkään jatkunut selvästi pakko-oireinen jakso, josta jää vielä näin näkyvät jäljet.

Asia on ollut esillä sekä terapeutin kanssa, että psykiatrin kanssa. En siis piilottele tätä oireilua, vaan yritän tehdä töitä päästäkseni siitä eroon. 

Pusero – Markkinoilta / Shortsit – Junarose (saatu) / Laukku – DAY Birger et Mikkelsen / Kengät – Pavement (saatu) 

Olen päättänyt, että en häpeile myöskään hieman rujolta näyttäviä kinttujani, vaan annan niiden nauttia kesästä paljaana aina kun vaan tarkenee. Hieman näihin dalmatialaispilkkuihin on ollut totutteleminen enkä voi väittää, etteikö ne minua vähän surettaisi, mutta on vaan hyväksyttävä, että ne on nyt arpia viimeisimmästä mielen taistelusta. 

Moni tuntuu nyt lämpimien kelien tultua tuskailevan, että voiko laittaa päälle lyhyttä hametta tai hihatonta paitaa, kun sitten näkyy arvet, allit, selluliitit, muhkuraiset polvet ja mitä kenelläkin. Niin haluaisin vaan muistuttaa, että lähes kaikilla meillä on omat ”kauneusvirheemme” ja niihin liittyvät epävarmuutemme ja yleensä ei tapahdu mitään pahaa, vaikka antaakin niiden näkyä. 

Koitetaan jokainen omalta osaltamme pitää yllä kehorauhaa ja muistetaan, että vaikka toisen ihmisen ulkonäössä jokin asia kummastuttaisi, niin sinun ei ole välttämätöntä tietää mistä on kyse! 

 

 


31.05.2019

Posted at 18:51h in Yleinen by
0 Likes

-Postauksen housut (Kaino) ja pusero (Tokmanni) saatu-

Jos edellisen postauksen asu oli summanmutikassa päälle heiteltyjen osien summa, niin näissä kuvissa puolestaan on kokonaisuus, jonka olin puolestaan nähnyt mielessäni hyvinkin selkeänä jo ennen siihen pukeutumista.

Ja asu näytti livenä just niin täydelliseltä kuin olin kuvitellutkin!

Neulehousut – Kaino (saatu) / Pellavapusero – Tokmanni, Nordic Tricot by Ivana Helsinki (saatu) / Nahkarotsi – Saki / Sandaalit – Wonders / Laukku – Tiger of Sweden / Korvakorut – Pramea (saatu)

Housut on siis jo aiemmin nähdyt Kainon Vekki-nimiset neulepöksyt. 

Perhoskuvioinen pellavapaita puolestaan on Ivana Helsingin Tokmannille suunnittelemasta Nordic Tricot -mallistosta, josta sain valita itselleni muutaman suosikkivaatteeni. Rakastan pellavaa materiaalina etenkin kesällä, joten paita oli ykkösvalintani. Samasta kankaasta on saatavilla myös hihatonta napitettavaa tunikaa, mutta se ei malliltaan tuntunut omalta. Tätä paitaa taas on helppo yhdistellä vaikka mihin.

Mustan ja valkoisen liitto ripauksella kirkkaanpunaista on klassikkoyhdistelmä, johon luotan vuodesta toiseen vaikka kuinka suosikkivärit muuten vaatekaapissa vaihtelisivatkin. Näyttää vaan aina yhtä raikkaalta. 

Tuon Tokmannin Ivana Helsinki -malliston vaatteita on saatavilla kokoon XL saakka. Sovittelin aika monia tuotteita ja trikoomekoista ja paidoista koko L oli useimmiten passeli kaltaiselleni 48-50 kokoiselle. Tämä pellavapaita puolestaan on kokoa XL. Pellavahousujen (ja parin mekon) kanssa kävi niin, että L oli liian justiinsa, mutta XL sitten jo liian löysät. Harmi, sillä pellavahousut kesägarderobistani tällä hetkellä puuttuu.

Eli sovittelujen mukaan sanoisin, että reilut koot tuossa mallistossa. Ja passaa tosiaan monelle meille plussallekin!

Ihan outo fiilis, että huomenna on jo kesäkuu. Jotenkin kesään pitäisi mielestäni kuulua sellainen odotuksen tunne. Kutkuttava fiilis kaikesta kivasta mitä kesä ja lomat tuovat tullessaan. Mutta mulla ei ole. Suunnitelmissa on kylläkin ekan kerran vuosikausiin pitää muutama viikko kesälomaa, mutta ei mulla ole paljoa suunnitelmia sinnekään. Kotona menen toki käymään ja se on tietenkin iloinen juttu, mutta eipä muuta.

Eli näköalaton tunnelma siis jatkuu vahvana. Räpiköin päivän ja tehtävän kerrallaan ja iloitsen eniten siitä hetkestä, kun voi mennä nukkumaan. Ilman jotain sovittuja aikatauluja sängystä nouseminen on lähes mahdotonta. Mä antaisin vaikka katkaista itseltäni sormen tai pari, jos sillä saisin ostettua itseni irti tästä masennuksesta. 

Mutta eipä tästä kauppaa voi käydä. Se on vaan elettävä ja hengiteltävä läpi. Käytettävä ne hieman paremmat hetket siihen, että miettii realistisesti ja muisteltava, että on se olo helpottanut aina ennenkin. Täytyyhän niin käydä tälläkin kertaa. 

Minusta olisi ihan todella ihanaa, jos voisin kirjoitella tänne blogiinkin aurinkoisia asioita, kertoa huikeista lomasuunnitelmista ja raportoida kaikista kivoista menoista ja tapahtumista. Mutta, vaitettavasti mulla ei ole antaa muuta kuin aina sen hetkinen totuus. Ja se ei ole nyt just kovin vauhdikasta kerrottavaa. 

Mutta haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette laittaneet viestiä esim instassa ja sähköpostilla kertoaksenne, että mun suru- ja masennusjutuista on ollut teille vertaistukea ja lohtua. Ne auttaa mua uskomaan siihen, että on ihan ok, ettei ole koko ajan ok. Ja että on tärkeä puhua tällaisistakin tunnelmista. 

Mut hei, vaikka fiilis ei ois ihan huippu, niin silti voi vetää päälle superkivat kuteet! Itseä ainakin edes minimaalisesti piristää se, kun jaksaa valita kaapista nätit vaatteet ja laittaa naaman suht ojennukseen. Aina ei jaksa, kuten vaikka eilen ja tänään. Mutta huomenna aattelin taas yrittää!


27.05.2019

Posted at 23:08h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö, Ellos-

Tiedättekö ne päivät, kun vaan poimit päällesi ensimmäiset käteesi osuvat vaatekappaleet kiinnostumatta tippaakaan miltä lopputulos näyttää? Mulla on ollut noita päiviä viime aikoina paljon. 

Fiilis on ollut ylipäätään ulkonäön ja tyylin suhteen jokseenkin ankea ja välinpitämätön. Liittynee vahvasti lähiaikojen ajatuksiin tietynlaisesta luovuttamisesta. Tuntuu fiksuimmalta lopettaa turha odottaminen.

Odotin joskus talvella, että kyllähän nyt vaikka puolen vuoden päästä on jo pakko olla aurinkoisempaa ja iloisempaa. Nyt tuo silloin pitkälta ajalta tuntunut kuusi kuukautta on kulunut, mutta tajuan silloisen ajatukseni turhaksi toiveeksi ja pelkäksi bluffiksi. Niinpä olen järkeillyt, että on paras lakata odottamasta, toivomasta ja suunnittelemasta. Saat sen mistä luovut. 

Sitten yllättäen jostain ilmestyykin pieni ilon pilkahdus. Tänään tuo yllättävä positiivinen fiilis koski tyyliä ja ulkonäköä. Kiskoin tosiaan päälle sitä sun tätä hälläväliä -asenteella ja raahauduin parturiin siistimään sivusiilini. Sitäkin asiaa olin siirtänyt ja siirtänyt, koska ei vaan ole jaksanut kiinnostaa.

Sitten yhtäkkiä katsoessani peiliin iltapäivällä ajattelinkin, että vitsit kun tämä päälle päätynyt sekamelska onkin oikeastaan kiva asu ja miten saattoikin peilikuva piristyä hurjasti, kun jaksoin käydä parturissa. Tavallaan ihan pieniä juttuja, mutta jotenkin se mun normaali, viime kuukausina kadoksissa ollut, itsevarmuuteni tuntui hieman lisäävän volyymiaan. 

Tuli fiilis, että vaikka olo on ollut pitkään sekava ja outo ja sitä itsevarmuuttakin on koeteltu, niin en minä mihinkään ole kadonnut tai tyystin muuttunut.

Muistutin itseäni taas siitä tärkeästä ajatuksesta, että mun ei tarvii miellyttää ketään muuta kuin itseäni. Ja myös siitä, että vaikka joku jonka toivoisin pitävän itsestäni, ei niin tee, ei se tarkoita, että minussa olisi jotain vikaa. Näitä juttuja pitää nyt koittaa vähän omassa pääkopassa taas alleviivata.

Yllättävän hyvältä tuntuneessa sekamelska-asussa yhdistyivät mm. camokuosi, kukkakirjailut ja paljetit. Sopivasti vähän liikaa sitä sun tätä. 

Nuo Odd Molly espadrillot löysin viime viikolla Campadren alesta ihastuttuani Iinan luona saman mallisiin superpehmeisiin tossuihin. Omani eivät uutena tietenkään valitettavasti ole vielä yhtä mukavat kuin Iinan pari kesää pidetyt ja kuulema useaan kertaan kastuneet yksilöt. Mutta luotan näistä tulevan joskus yhtä pehmoiset.

Maanantaisen löysäilyasun kruunasi paljettien kimallus nakattuani lompakon ja avaimet eteisessä lojuneeseen Ivana Helsingin paljettipussukkaan. Mulla on jostain syystä aina ollut into yhdistää paljetteja ja maastokuosia!

Tuon mun takin perään kyseltiin instassa jo melko paljon. Valitettavasti tämä Brave Soulin takki on jo lähes parin vuoden takainen ostos Asoksen alesta, joten sitä ei ole enää saatavilla. Saman tyyppisiä on kuitenkin kaupoissa tälläkin hetkellä. Tässä alla esimerkiksi muutama camo-takki Elloksen valikoimista. 

Takit vasemmalta alkaen: Ellos Collection, koot 34-48 / Junarose S-2XL (pluskoot!) / Ellos Plus Collection, koot 44-60

 

T-paita – Junarose (saatu) / Farkut – Junarose / Takki – Brave Soul, Asos / Espadrillot – Odd Molly / Laukku – Ivana Helsinki / Korvikset – Lindex

Pitänee antautua useampina päivinä vaatteiden suhteen tällaiselle hälläväliä linjalle, niin tulee yllätyttyä itsekin, eikä päälle päädy aina pelkkää vaaleanpunaista. 😀