29.03.2019

Posted at 23:03h in Yleinen by
0 Likes

Parasta mun arjessa on ehdottomasti vapaus. Kun ei ole sidottu tiettyihin työaikoihin, voi vaikka keskellä viikkoa hypätä bussiin ja suunnata toiseen kaupunkiin ystävän luo yökylään. Näin tein eilen. Päivän työt (laskutusta, meilejä ja somehommia) hoituivat matkalla ja perille päästyäni pääsin nauttimaan rakkaan Jonnan seurasta.

Yhden yön reissu hoituu hyvin yksillä vaatteilla niin, ettei reppuun tarvitse pakata kuin vaihtoalusvaatteet ja meikit. Etenkin, jos asu jolla matkaan lähtee, on niin mieluinen, että siinä mielellään viettää useamman päivän putkeen. Tämä kuvien kokonaisuus todellakin on juuri sellainen. Raitapaita ja paljon vaaleanpunaista, ei voi sillä reseptillä mennä tällä hetkellä pieleen.

Raitapaidasta sen verran, että kyseessä on mun tämän hetken suosikki t-paita -malli. Paita on Vero Modan ympäristöystävällisestä Aware-mallistosta ja kaapistani löytyy samaa teepparia raitaisen lisäksi myös mm. mustana ja valkoisena.

95% lyocellista (Tencel) valmistetut t-paidat ovat todella pehmoisia ja miellyttäviä päällä ja materiaali kestää loistavasti pesua. 17 euron paidat (yksiväriset 15 €)  ovat siis osoittaneet olevansa hinta-laatu -suhteeltaan loistavia. Suurin koko XL menee loistavasti tällaiselle 48-50 kokoiselle.

Niken söpöt lenkkarit löytyivät Iinan kirppiskasasta ja lunastin ne muutamalla linssinsuojuksella. (Pitääkin muistaa ottaa ne mukaan maanantaina, kun taas suuntaan Helsinkiin ja näen häntä!) Onni on ystävä, jolla on saman kokoinen jalka!

Moda-ketjun STI-malliston hempeä bikertakki (saatu) tulee varmasti olemaan yksi tämän kevään suosikkirotseista. Nyt takki vielä toimittaa sisävaatteen virkaa, mutta kelien lämmetessä se pääsee toki ihan ulkotakin rooliin.

STI:n koot on muuten kokemukseni mukaan usein melko reiluja. Tuota rotsia esim on saatavilla kokoon 46, joka siis itselläni on, ja siitä olisi voinut riittää jopa kokoa pienempikin. Ja mulla kuitenkin vaatekoko on 48-50. 

Myös laukku on 2nd hand -hankinta. Rebecca minkoffin nahkalaukku löytyi edullisesti Zadaasta ja ajattelin harmaan olevan hyvä väri tämän vaaleanpunavillitykseni keskelle.

Tänään osallistuttiin Jonnan kanssa pienelle pressireissulle ja käytiin lillumassa Lohja Spassa. Sieltä palattuamme kävimme nappaamassa nämä asukuvat Kiasman aulassa, mutta vieläkään en itse näyttelyihin ehtinyt. Olisin pari viikkoa sitten ollut kovasti menossa katsomaan Iiu Susirajan valokuvanäyttelyä, mutta hemmetin museo oli tietenkin maanantaina suljettu.

Farkut – Junarose / T-paita – Vero Moda Aware / Kengät – Nike / Laukku – Rebecca Minkoff / Rotsi – S.T.I. (saatu)  

Nyt mietinkin, että pitäisikö suunnata Helsinkiin jo sunnuntaina, jotta ehtisin vihdoin käydä Kiasmassa pidemmällä kuin aulassa. Alkuviikko kun menee taas työpalaverien merkeissä tuolla isolla kirkolla. Tällaista bussilla eestaas suhaamista taas siis vaihteeksi, mutta tää on just kivaa. Pysyy mielialakin paljon parempana, kun en pelkästään homehdu kotona. 


28.03.2019

Posted at 22:50h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö, sisältää Elloksen kaupallisia linkkejä-

Kaikkien vaaleanpunaisen ja pinkin sävyjen jälkeen tämä viime viikkoinen asu oli tunnelmaltaan jotain ihan muuta. Mustaa, sinistä, turkoosia.. tunsin itseni jotenkin vieraan väriseksi!

En ole mikään suuri tunikoiden ystävä eikä sellaiseksi luokiteltavia vaatteita montaa kaapistani löydykään. Tunika on mun mielessä jotenkin ristiriitainen vaate, ei mekko, mutta ei puserokaan.

Etenkin meille plussakokoisille kyllä kaupitellaan kyseisiä vaatteita hyvin ahkerasti. Toisinaan tuntuu, että monen myyjänkin mielestä ”joku kiva tunika ja leggarit” on suurinpiirtein ainoa asu mitä pluskokoiselle asiakkaalle älytään ehdottaa.  Ja jos haluaa meikäläisen koossa jotakin kotimaista vaatetta, niin tarjolla on harvakseltaan jotain muuta, mutta trikootunikoita kyllä piisaa.

Ehkäpä tämä ylitarjonta onkin aikaansaanut sen, että tunikasta on tullut mun päässä vähän sellainen pukeutumisen kirosana. 😀

Löytyy tunika-nimen alta kuitenkin toisinaan myös vaatekappaleita, jotka viehättävät itseänikin. Yksi sellainen on esimerkiksi tämä Elloksen alesta tilaamani Junarosen sifonkitunika. Sovitin tätä aikoinaan Junarosen showroomilla ja tykästyin siihen miltä kevyt läpikuultava yläosa näytti farkkujen kanssa. On kiva, että housut ja alla oleva toppi näkyvät selvästi läpi, joten fiilis pysyy keveänä. 

Tätä lintu-/kukkakuosista versiota on jäljellä enää muutama, mutta uudemmasta mallistosta löytyy samaa vaatetta uudella kuosilla.

Farkut – HM+ / Tunika – Junarose, Ellos / Nilkkurit – Betty London, Spartoo / Korvikset – Butoni Design

Mutta nyt mä aloin miettimään, että missä menee tunikan ja paidan raja? Kun siis mekon ja tunikan ero on mun mielestä siinä, että mekkoa voi pitää ilman, että siellä on mitään alla, mutta tunikaa useimmiten ei. Mutta mikäs sitten on pitkän puseron ja tunikan ero?

Ehkä tunika on mun mielessä vähän ”ruma sana” senkin vuoksi, että en ihan pääse sisään kyseisen vaatekappaleen sielunelämään ja olemukseen. Se on sellainen monen asian risteytys ja välimalli. Minä kaipaan selkeyttä!

Mulle siis todennäköisesti saa vaatteen myytyä helpommin jos sitä nimittää mekoksi tai pitkäksi puseroksi kuin, että ihan sitä samaa loimea sanoisi tunikaksi. 😀


26.03.2019

Posted at 22:36h in Yleinen by
0 Likes

 

Mulla on olo niin kuin mun edessä olisi tyhjä canvas, jota pitäisi alkaa maalaamaan. Värit ja siveltimet vaan tuntuu olevan vielä hukassa. Ja inspiraatiokin antaa vielä odotuttaa itseään. Odottavat tunnelmat siis. 

Mutta pitää nyt vaan koittaa malttaa mielensä ja olla tyytyväinen tässä hetkessä. Ehkä on ihan hyvä, että hetken aikaa tuntuu siltä, ettei mun elämässä tapahdu mitään. Eka kertaa tosi pitkään aikaan olen tilassa, jossa mua ei esimerkiksi stressaa työt oikeastaan lainkaan.

Mutta tavallaanhan nyt on juuri sellainen tilanne mistä pitkään elämässään haaveiin, että tulisi hetki jolloin tuntuisi kuin voisi aloittaa lähes kaiken puhtaalta pöydältä. Hetki hengähdystä ilman kiirettä ja tunnetta päättymättömästä to do -listasta. Nyt mulla on se hetki.

Mieli on todella ihmeellinen juttu. Millaisia mullistuksia siellä tapahtuukaan ja miten suuria harppauksia tunnelmasta toiseen se voikaan ottaa. Olen miettinyt termiä mielenterveys. Olen ihminen, jonka mieli on ollut ”kipeä” ja se on sitä edelleen. Mutta toisaalta ajattelen todella suurena osoituksena mielenterveydestä sen, että minulla on selkeästi kykyä käsitellä asioita ja mielelläni voimaa parantua. Tunnen siis jollain tavalla itseni mieleltäni terveemmäksi ja kykenevämmäksi kuin vuosiin. 

Jos on muuten elämässä värit vielä hakusessa, niin pukeutumisessa en vaan tunnu kyllästyvän hempeään vaaleanpunaiseen. Kokomusta asukin muuttuu ihanan keväiseksi kokonaisuudeksi, kun päälle heittää jotain hattaraista.

Minulla on vaaleanpunaisia takkeja nähty ennenkin. Ril’sin villakangastakki on niin lämmin, että sen sai jättää naulakkoon jo helmikuun alkupuolella. Minä oikein toivoin enemmän pakkaspäiviä menneelle talvelle, jotta olisin ehtinyt pitää sitä enemmän, mutta nyt se saa odottaa ensi talvea.

Keväisempään menoon minulla taas löytyy muutaman vuoden vanha Mangon takki, mutta se osoittautui harmikseni materiaaliltaan sillä tavalla kököksi, että on mennyt jo todella huonoon kuntoon. Koska tiedän luopumisen tuosta nukkakasasta olevan jossain kohtaa edessä, en voinut enää vastustaa tätä KappAhlin -70% aletangosta löytynyttä takkia. Olin ihastellut takin väriä jo syksyllä, mutta en sitä normaalihintaisena edes sovittanut. Kannatti jälleen odottaa. 

Kashmirneule – Marks & Spencer (saatu) / Hame – 2-Biz / Takki – KappAhl XLNT / Saappat – Högl (saatu) / Huivi – H&M

Jos edellisessä asussa oli ekaa kertaa talven jälkeen paljaat nilkat, niin tässä oli sitten ekaa kertaa lähes paljaat polvet. Jalassa siis vain 15 denierin sukkikset, joten täähän meinaa jo lähes kesää!