-Kaupallinen yhteistyö, Ellos

Vielä vuosituhannen alussa kaappini oli täynnä farkkuja joiden lahkeiden alta kengät pilkistivät ainoastaan terävien ja pitkälle ulottuvien kärkiensä ansiosta. Sittemmin muoti on paljon muuttunut ja kenkien esilläolo tullut itselle entistä tärkeämmäksi. Olenkin pysytellyt vuosikausia melko visusti pillifarkuissa tai hieman nilkkaan tilaa jättävissä suorissa lahkeissa.

Nyt lahkeiden levenevät linjat ovat kuitenkin olleet jo sen verran kauan esillä, että näyttävämpien punttien kokeilu on alkanut itseänikin jo hieman kiinnostaa.

Kuluneen talven eniten käyttämäni farkut ovat olleet nuo kuvissa olevat Elloksen New Thea High Waistit, joissa kiitosta saa niin mukavuus, istuvuus omalle vartalolleni kuin hyvä hintakin. Siispä suuntasin tässä orastavassa lahkeiden leventämisen innossanikin jälleen tutkimaan Elloksen valikoimaa. 

 

Kaikki kuvien tuotteet löydät Elloksen kevätuutuuksista!

Luulen, että tuollaiset ihan hurjan leveät ja täyspitkät flaret ovat vielä liikaa omaan makuuni, mutta eivät ne hassummalta toisten päällä nekään näytä. Itse voisin ajatella suuntavaani leveämpien lahkeiden aikakaudelle jossain tuollaisissa vajaamittaisissa farkuissa. Etenkin leopardipaidan ja rentojen vaaleiden farkkujen yhdistelmä huutaa kesää.

Lähimpänä nykyistä mukavuuslauetta ovat varmastikin nuo cropped bootcutit. Nehän eivät edes ole kovin leveät, mutta eivät enää pillitkään!

 

Myös plusmalliston kevätuutuuksista löytyy paljon erimittaisia ja levyisiä lahkeita. Keskelle kollaasia poimin yhdet kapealahkeisetkin ihan vaan koska näyttävät kaikin puolin upeilta. Itselläni juuri tuon tyyppisiä farkkuja kaapista löytyykin jo monet. Mutta vinkkinä teille joilta tuollaiset perusfarkut vielä puuttuu. Kokojakin plusmallistossa löytyy aina 60 saakka!

Paljon eri malleja selattuani sanoisin, että mun seuraavissa farkuissa tulee olla korkea vyötärö, melko vaalea pesu ja vajaamittaiset, viimeistelemättömät, leveät lahkeet. Kiinnostaisi tilata sovitukseen nuo oikeanpuoleiset Fiona-farkut.

En usko, että kinttuja nuolevat farkun lahkeet tulevat ihan heti täysin väistymään leveämpien tieltä, niin omakseni ne koen. Mutta kyllä näiden kaikkien pillifarkkuvuosien jälkeen olisi jo aika vähän testailla muitakin vaihtoehtoja. 

Elloksen kevätuutuuksia pääset shoppailemaan TÄSTÄ

 


 

Tässä kun homehtuu taas kotona viltin alla verkkareissa naama itkusta punaisena ja silmäluomet turvonneena, on jotenkin virkistävää kuvien myötä palata sellaiseen iltaan, kun oli laittautunut ja näytti pari astetta pirteämmältä. Tämä työpaikkani kieltolaki-teemaisten ”pikkujoulujen” asu ja meikki ovatkin ehdottomasti tämän kuluneen alkuvuoden onnistunein kokonaisuus. 

Hapsumekko on jo vuosia vanha ja se onkin juhlinut kanssani mm. pikkujouluja, blogiportaalin avajaisia kuin exän neljän vuoden takaisia salakapakka-synttäreitäkin. Että valitettavasti kyseistä La Redouten mekkoihanuutta ei siis ole enää mistään saatavana. Itse sen aikoinaan Ellokselta löysin. Sanoisin, että aika loisto löytö!

20-30 -luku, salakapakka, catsby.. ovat mielestäni pukeutumisen pielestä aivan loistavia teemoja kemuihin, sillä asun saa kasattua aika pienellä panostuksella. Itselläkin nuo helmet on alunperin joulukuusta varten ostettua muutaman euron helminauhaa jotka vaan solmin kaulaan. Mekoksi sopivien korujen ja vaikka höyhenkoristeisen pannan kanssa sopii ihan peruspikkumusta. 

En pidä itseäni mitenkään taitavana ja monipuolisena meikkaajana ja etenkin voimakkaat silmämeikit juhliin tuntuvat aina tosi hankalilta. Mutta tällä kertaa onnistuin mielestäni irtoripsien liimaamista lukuunottamatta tosi hyvin. Mutta meni tämän naaman maalaamiseen kyllä aikaakin.

Tukan kanssa puolestaan ehdin jo ihan menettää hermoni ja pari kampausta ehdin jo ensiksi purkaakin. Töhnää täynnä olevan sotkuisen kiharakasan pelasti iltaan sopivaksi kampauksseksi lopulta muutama strassipinni. Olisin siis halunnut sellaiset ihanat laineet tuohon otsalle, mut en osannut.

Olen hirmuinen nakkisormi irtoripsien kanssa ja siksi niitä harvoin käytänkin. Silloin tällöin kuitenkin sorrun kokeilemaan ja sitten päädyn tuntemaan oloni vähän hölmöksi. Hieman tälläkin kerralla toinen ripsinauha lipsahti liikaa toiseen reunaan ja tuntuivat silmissä hieman pöljältä. Mutta kyllä niihin parin skumppalasin jälkeen tottui. 😀

Aika paljon mä mietin, että lähdenkö noihin juhliin ylipäätään. Tää mieliala kun on ollut tässä viimeaikoina kaikkea muuta kuin juhlava. Aika vaikeita hetkiä elellään. Mutta olin loppujen lopuksi iloinen, että menin. Tuttujen työkavereiden seurassa oli mukava viettää iltaa hyvän ruoan ja tanssin parissa. Hyvä muistutus siitä, että vaikka ei olekaan oikein sosiaalinen olo, niin kyllä muiden ihmisten joukkoon on välillä hyvä lähteä.

On parempi lähteä ja tulla sitten vaikka kesken illan takaisin kotiin kuin jättää kaikki menot ja ihmiskontaktit väliin siksi, että tuntuu ettei jaksa ja pysty. Ja kyllä oikeasti piristää jo sekin, että on välillä kunnon syy pistää jotain nättiä päälle ja irtoripset vinoon. Viime päivien peilikuvan jälkeen nämä kuvat on ihana muistutus siitä, että on niitäkin päiviä kun olen muuta kuin itkuinen mörkö.

Mekko – La Redoute, Ellos

Kengät – Marks & Spencer

Korvikset – KappAhl

Helmet – Kuusenkoristeita

Hiuspinnit – Glitter

Irtoripset – Eylure (saatu)

 

 


Miten te pakkaatte muutaman päivän reissuille? Yritättekö päästä mahdollisimman vähillä vaatteilla ja mietitte, että kaikki vaatekappaleet sopivat yhteen vai paiskotteko kassiin vähän sitä sun tätä, koska etukäteen ei voi tietää mitä tekee mieli pukea päälle? Olen itse hieman noiden tyylien sekoittelija.

Haluan, että kaikki mukana olevat vaatteet sopivat yhteen ja pidän sen vuoksi värimaailman yhtenäisenä, mutta pakkaan yleensä muutaman ylimääräisen vaatteen ihan vaan kaiken varalta ja jos vaikka mieli muuttuu. Ja kerta toisensa jälkeen mä saan kotiin palattuani huomata, että mukana oli taas muutama turha vaate. 

Olen nyt kolmen päivän reissulla Helsingissä ja pakotin itseni matkaan yksillä kengillä ja yksillä housuilla. Mulla on yleensä aina kahdet kengät mukana, jos viivyn pidempään kuin yhden yön. Koska monta päivää samoilla kengillä on tylsää ja sit sen mystisen ”ihan vaan kaiken varalta”. Nyt piti kuitenkin roudata sen verran kuvauskamaa, että halusin karsia muusta kannettavasta. 

Jalkaan siis mustat farkut ja Minna Parikan pinkit chelsea-nilkkurit ja sitten vaan muutama yläosa, jotka passaa niihin. Ohjelmassa on niin palavereja ja kuvaustöitä kuin skumppatreffejäkin. Matkalle päälle kiskoin harmaan kashmirneuleen, kassiin pakkasin kuvaushommia varten perus t-paidan (musta) ja sen jälkeistä tapaamista varten rennon bleiserin.

Tämän illan skumppatreffeille suuntasin tässä kuvien pallopuserossa. Mukana on myös yksi kokovalkoinen paitapusero, joka sitten varmaan päätyy päälle lauantain brunssille ja Kiasma-reissulle sekä yksi ylimääräinen t-paita.

Joten tällä kertaa onnistuin mielestäni pakkaamaan ihan oikeasti järkevästi ja ilman montaa turhaa vaatetta. Koska jalassa on huomiota puoleensa magneetin lailla vetävät kengät, oli helppoa valita vaatteisiin vain mustaa, valkoista ja harmaata. Jokin väripilkku on aina reissugarderobiin pakattava, se on mulla sääntö. 

Nämä väripilkut tuli hankittua tammikuussa äidin ja siskojen kanssa Helsingissä ollessa. Minna Parikan alessa olleet karvaiset chelsea-nilkkurit ovat härnänneet minua jo monesti aiemminkin, mutta omaa kokoa ei ole sattunut alennusmyynneissä vastaan ennen kuin nyt. 

Aivan täydelliset tylsien asujen pelastajat. Esimerkiksi tämän päiväistä mustat farkut ja harmaa neule -yhdistelmää en haluaisi päälleni laittaa mitäänsanomattomien kenkien kanssa (esim mustat perusnilkkurit ilman mitään yksityiskohtia), mutta näiden katseenvangitsijoiden kanssa helposti. Kun jalassa on ihanat kengät, on kaikki muu asussa toissijaista!

Farkut – Ellos 

Pusero – KappAhl (saatu)

Kengät – Minna Parikka

Laukku – Marimekko 

Korvikset – Aarikka (saatu)

 

Nimitin tätä päivää ihanien miesten päiväksi, sillä sain nauttia loistoseurasta niin lounaspalaverissa kuin illallisellakin. Herrasmies pöydän toisella puolella vain välillä vaihtui. Huomenna ja lauantaina sitten vuorossa huikeeta mimmiseuraa. Eli Helsinki tarjoaa taas hyviä hetkiä ja tervetullutta vaihtelua kotona yksin vietettyihin iltoihin. Eiköhän täältä palaa kotiin taas hieman paremmalla mielellä kuin sieltä lähti.

 

Kuvat nappasi illallisseuralaiseni Eino.