Terkkuja Tampereelta! Alunperin olin suuntaamassa takaisin kotiin jo eilen lauantaina, mutta olin Ratina Fashion Dayn päätteeksi sen verran nuutunut, että junamatkustaminen ei innostanut, joten jäin vielä siskon kämpille nukkumaan.

Tämän päivän kotiinpaluusuunnitelmakin meni kuitenkin uusiksi, kun päädyin viettämään tämän illan yhdessä kummipoikani kanssa. Ollaan pelailtu hiiripupumarakatin kanssa Monopolya (sain pahasti turpaan) ja herkuteltu hänen virpomispalkkioillaan.

Käytin myös lapsityövoimaa hyväkseni ja sain pentusen nappaamaan minusta asukuvat. Ilmaiseksi ei työsuoritus tietenkään irronnut, vaan kuvaaja kartutti hommalla Playstation-kassaansa. 

Kukkahousut vilahtelivat mun instastoorissa jo eilen ja herättivät monen kiinnostuksen. Tässäpä nyt siis kuvissa koko eilinen asu. 

Olin siis Ratinan Fashion Dayssä tekemässä pari stailausnäytöstä ja valitsin esiintymiseen luonnollisesti itsellenikin vaatteet kauppakeskuksen valikoimista. Päädyin tähän Lindexin kaksiosaiseen kukkapukuun ja sen sävyihin sopivaan t-paitaan. Sen sijaan, että olisin vain lainannut asua lavalle, päädyin lunastamaan sen itselleni. Ostopäätöstä siivitti minulle asusta tarjottu -50% alennus. Minut saa aleansaan aika helposti! 😀

Housut ja kimono ovat kepeää viskoosia, joten asu sopii ihanasti kevääseen ja kesään. Tykästyin materiaalin lisäksi asun kauniiseen kuosiin ja upeisiin väreihin.

Ihmetystä kuitenkin aiheutti taas Lindexin kokolaput. Ei ainoastaan näiden vaatteiden kohdalla, vaan monen muunkin mallieni päälle sovitetun asun kohdalla. Ei mitään johdonmukaisuutta. 

Itselläni housut ovat kokoa M (saatavilla kokoon XXL saakka) ja yläosa suurinta kokoa, eli XXL. Todella hämmentävää. Siis tuo housujen mitoitus. 

Pinkistä t-paidasta itselle lähti mukaan koko XL. Minusta olisi ihan ymmärrettävää, että oma koko saman liikkeen vaatteissa vaihtelisi vaikka välillä XL-XXL, mutta olen viimeisen vuoden sisään hankkinut Lindexiltä useammankin vaatteen (nimenomaan alaosan) M-kokoisena, kun jo koon L vyötärökuminauhat on olleet jotenkin ihmeellisen isoja ja löysiä. Näissä housuissa olisin muuten voinut ottaa koon L, mutta lahkeet olivat sen verran pitkät, että piti turvautua pienempiin, kun kuitenkin kuminauhan ansiosta mahtuivat myös vyötäröltä.

Eihän niillä kokolapuilla ole sinänsä yhtään mitään väliä, se vaate mikä tuntuu päällä hyvältä, on oikean kokoinen lukipa lapussa mitä tahansa. Mutta olisi siellä myymälässä pikkuisen helpompi se sovituskoppisavotta, jos yhden merkin koot noudattelisivat jotakuinkin yhtenäistä linjaa. Minä nappaan Lindexissä aina lähtökohtaisesti sovitukseen koon XL, mutta todella usein sieltä kopista saa kuitenkin käydä hakemassa uusia kokoja useammankin kerran, kun ei arvaukset taaskaan osuneet oikeaan.

Mutta, tämä siis meinaa että ainakin noista housuista riittää kokoja nimenomaan meille plussille!

Kukkakuosin väreihin sopii hienosti nämä Aarikan Hopeasiipi-korvakorut. (saatu) Samaa kevään uutuusmallia saatavilla myös mustana ja korallinvärisenä.

Mietin noin kuukausi sitten jotain asua sovitellessani, että olispa mulla hempeän vaaleanpunaiset korkokengät. Vain päri päivää myöhemmin bongasin nämä Faithin nahkaiset korkkarit Zadaasta vitosella. Näillä oli sen verran juhlittu, että kärjissä on pientä kulumaa, mutta ei haittaa tuolla hinnalla. Kengät ovat osoittautuneet ihan supermukaviksi ja ne onkin olleet jalassa jo muutamallakin korkoja vaatineella työkeikalla. Eli huippulöytö huippuhalvalla!

Housut, kimono ja t-paita – Lindex (saatu alennuksella) / Laukku – Rebecca Minkoff  / Kengät – Faith (2nd hand) / Korvikset – Aarikka (saatu)


 

Tänään ei ole ihan yhtä aurinkoinen tunnelma kuin näissä jokin aika sitten Helsingissä otetuissa kuvissa. Ulkona on tuiskuttanut lunta koko päivän ja minä puolestaan olen ryystänyt Finrexiniä peiton alla Netflixiä tuijottaen. Ääni on jälleen poissa ja aamuyöllä pukkasi kuumetta.

Nyt pidän vaan sormet ristissä ja toivon, että tämä tauti olisi nopeasti ohi, sillä tällä viikolla olisi melkoisesti töitä hoidettavana. Ja torstaina olisi itse näytettävä suht elävältä kuvauksissa. Pitäkää siis peukkuja, että pääsen vähällä!

Netflixistä puheen ollen, suositus kuusiosaiselle ruotsalaissarjalle Quicksand. 18-vuotias Maja saa syytteen murhasta ja sarjassa seurataan sekä tapahtumia ennen ampumisia että oikeusprosessia. Tarina nielaisi minut mukaansa niin, että hotkaisin tänään kaikki kuusi jaksoa. 

Tälleen sairaspäivänä olo on toki ollut vain lähinnä vetelä ja kotisohva on tuntunut mahtavalta paikalta. Mutta noin niin kuin yleisesti mulla on ollut jo hetken aikaa päällä ihan hirmuinen levottomuus. Koko ajan kalvava tunne, että pitäisi tehdä jotain, täytyisi tapahtua jotain. Olisi oltava jotain haaveita, suunnitelmia ja pitkän linjan toimintastrategia.

Tuntuu, että pitäisi suorittaa jotakin. Alkuvuoden suoritin oikein huolella suremista. Nyt tuntuu, että olisi siirryttävä pelin seuraavaan kenttään. Suorittaa tähän elämäntilanteeseen tottumista vähän positiivisemmalla otteella. Olisipa siihen jokin tehtäväkirja ja ohjeistus. 

Onneksi huomenna on taas terapia. Vaikka se on aika tyyristä touhua, niin olen iloinen jokaisesta siihen käyttämästäni eurosta. Vaikka yksinkin voi itkeä ja tilittää voi ystävillekin, niin terapiakäynneillä on kuitenkin ihan oma todella tärkeä roolinsa asioiden prosessoinnissa.

Moni merkittävä oivallus ja ajatusten ”nyrjähdys” on viime kuukausina tapahtunut nimenomaan siellä tutulla sohvalla kirkon tornia tuijottaessa. Tai sitten heti kohta terapiakäynnin jälkeen ajatusten myllätessä oikein kunnolla. 

Huomenna voisikin puhua siitä, että miten selättää tämä levottomuus ja hyväksyä se, että on paljon asioita joita en valitettavasti voi hallita ja suunnitella. Että miten oppia vaan olemaan tässä hetkessä ja olemaan niin kovasti pelkäämättä tulevaa.

Jos isossa elämän mittakaavassa jumitus tuntuu tympeältä, niin pukeutumisessa se sen sijaan on ihanaa. Mä jumitan nyt ihan huolella kaikessa vaaleanpunaisessa ja etenkin toi STI:n rotsi päätyy tosi helposti päälle päivästä toiseen. Mutta vaaleanpunainen saa mun olon jotenkin raikkaaksi ja kepeäksi ja sellainen fiilis on enemmän kuin tervetullut!

Farkut – Ellos, 46

T-paita – Kaffe, XXL 

Bikertakki – STI, 46 (saatu)

 Pitkä takki – KappAhl XLNT, XL

 Tennarit – Minna Parikka

Laukku – Rebecca Minkoff

 Korvikset – Aarikka (saatu)

 


Tänään siristellessäni seitsemän aikaan illalla silmiä auringon häikäistessä se iski kunnolla tajuntaan, että kyllä se talvi oikeesti on ohi ja edessä on jälleen valoa ja lämpöä. Pitikin sitten ryhtyä muistelemaan mitä kaikkia vaatteita ja asusteita saakaan taas kaivaa talviteloilta takaisin käyttöön.

Ainakin seuraavia kamppeita on ehtinyt tulla jo ikävä:

Nahkatakit. Se kevään eka päivä nahkarotsissa on vaan jotain niin parasta. Se on oikeastaan kevään paras päivä, jolloin vuodenaikojen vaihtumisen todellakin tiedostaa.

Olisiko se päivä jo tulevalla viikolla? Vai vieläkö on liian kylmä? Joka tapauksessa kaikkia näitä rotseja on jo ihan ikävä. Musta nahkatakki on aikaa kestävä klassikko, joka ei mene koskaan pois muodista. Ainakaan itse en tunnu kyllästyvän nahkarotsiin ikinä.

Nahkatakit vasemmalta alkaen: Saki, Junarose (saatu) ja Samoon.

Bomber ja farkkutakki. Vihreä bomber (saatu) ujuttautui vaatekaappiini pari vuotta sitten ja ainakaan vielä ei näy kyllästymistä. Toivotan siis tuon KappAhlin takin jälleen tervetulleeksi osaksi kevätpukeutumistani. Mikä parasta, se sopii hienosti yhteen vaaleanpunaisen kanssa!

Vaaleita farkkutakkeja katselin pitkään hyvin karsaasti enkä osannut kuvitella omille harteilleni. Toisin on kuitenkin nyt, kun ihan jo odotan sitä, että saan kiskoa päälleni tuon kesää henkivän Junarosen farkkurotsin (saatu) valkoisten tennareiden kera!

Ne valkoiset tennarit. Mitkään kengät eivät kilju kevättä niin kuin hohtavan valkoiset tennarit. Omat Puman tossuni eivät kyllä valitettavasti enää ole ihan hohtavat, mutta pitänee koittaa tehdä jotain puhdistusoperaatioita.

Haalarit. Jostain syystä en ikinä pukeudu haalareihin talvella, vaikka toimisihan tuollainen trikoopuku vaikka neuletakin alla. Minulle haalarit ovat kuitenkin selkeästi kevät- ja kesäasuja. Mutta pian näidenkin sesonki on taas täällä. 

Haalarit vasemmalta: HM+, Asos Curve ja Nanso.

Mitä vaatetta sinä olet ehtinyt talven aikana ikävöimään?