”Mä en todellakaan tarttis enää yhtään luomiväriä.” ”En saa entisiäkään käytettyä vaikka sutisin niitä koko naamaani.” ”Mulla ei ole mitään järkevää syytä ostaa tätä palettia.”

Kaikista noista pääässäni pyörineistä vastusteluista huolimatta mä kävelin Sokoksen kassalle mukanani ostoslistalla olleen peitevärin lisäksi myös tuo alennuspöydältä löytynyt Chanelin luomiväripaletti. Joskus sitä vaan ei pysty estelemään itseään vaikka kuinka yrittäisi.

20130219-220515.jpg

Olisin todennäköisesti kyennyt kiertämään tämän 25 € hintaisen ansa ellei lompakossani olisi poltellut yksi S-ryhmän lahjakortti. Tuntui ikäänkuin muka hyväksyttävämmältä ostaa jotain turhaa, mutta ihanaa lahjakortilla kuin ns. oikealla rahalla. Ja koko päiväkin oli ollut tympeä ja fiilis oli aika känkkäränkkä. Niin tuntuihan se nyt ”oikeutetulta” vähän lohduttaa itseä jollain kivalla.

Kaupasta pois kävellessä oli vähän huono omatunto. Tunsin itseni hirvittäväksi kerskakuluttajaksi ja rahan tuhlaajaksi. Ihan varmaan jossain pandat kuolee vuokseni. (en yhtään tiedä miten ne pandat liittyi näihin luomiväreihin, mutta tulivatpa vaan mieleen.)

20130219-220523.jpg

Ostan kenkiä huomattavasti useammin kuin meikkejä. Jostain syystä en kuitenkaan pode tunnon tuskia rapistellessani uuden kenkälaatikon silkkipapereita. En, vaikka tiedän, että tulisin toimeen koko loppu elämäni ostamatta enää yksiäkään kenkiä. Kengät ovat rakkauteni ja paheeni ja niiden kohdalla sivuutan kaiken sisäisen järkipuheeni ja kieltäydyn miettimästä millainen kuluttaja olen.  Mutta nyt tämän meikkipaletin kohdalla yhtäkkiä tulin siihen tulokseen, että ostoskäyttäytymiseni tuhoaa maapallon.

Ehkä panikointini tänään oli pienoista ylireagointia, eikä minun tarvitse rankaista itseäni raipaniskuilla tuon Chanelin vuoksi, mutta sen herättämiä ajatuksia on kyllä hyvä kuunnella paremmin. Voisin ehdottomasti pysähtyä useammin keskustelemaan itseni kanssa ennen kuin vingutan pankkikorttia. Tarvitsenko tätä todella? Onko minulla jo jotain samankaltaista? Jos nyt jätän tämän ostamatta, niin muistanko edes koko himotusta enää huomenna?

Kysymysten lisäksi lupaan tästä lähtien kuunnella myös omia vastauksiani. Opintiellä siis ollaan edelleen ja omista kulutustottumuksista löytyy paljon petrattavaa. Lupaan siis ehdottomasti tehdä enemmän noita mentaaliharjoituksia kauppojen kassajonoissa, mutta lupaan myös käyttää ahkerasti tuota tänään ostamaani, ihanaa palettia.


Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, oli perjantainen Helsinkiin lähtö melkoinen katastrofi ja tuosta syystä mulla ei oikeasti ollut aavistustakaan mitä olin laukkuuni nakellut. Kassia Iinan luona avatessa selvisi, että vaikka ajatus ei olisi mukana, niin osaan näköjään silti aina nakata kassiin mustan neulemekon olipa reissun kohde mikä hyvänsä. Niinpä eilenkin päälle päätyi sataan kertaan nähty, rakkaista rakkain turvavaate, Espritin puuvillainen neulemekko.

Kenkä- ja laukkupuoli oli kuitenkin sen verran tuoretta, että ansaitsivat tulla kuvatuiksi ja Iina teki työtä käskettyä matkallamme Primulan skumppabrunssille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No ne uudet Martensit. Ihanat kaikin puolin. Hyvät kävellä ja nätit katella. Kuten ehkä kuvasta huomaattekin, niin tuo ei ole se ihan perusmalli vaan hieman normaalia korkeammalla korolla varustettu malli nimeltä Lynn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Takki-Lindex/kengät-Dr. martens/laukku-Marimekko/ristikoru-Antti Asplund/huivi-Asos/neulemekko/Esprit

Siinä neiti tyytyväisenä tuijottelee uusia kenkiään ja eka kertaa reissuun päässyttä uutta laukkuaan. Ja mikä laukku se kuulkaa onkaan!

Olallani keikkui reissussa koko viikonloppureissun tavarat kivuttomasti sisäänsä hotkaiseva Lumin Marimekolle suunnittelema suuri Nahkalaukku. Tuo viime syksyn mallstoa oleva Piirakka-nimeä totteleva jämäkkä kaunotar päätyi minulle vajaa kuukausi sitten sen osuttua silmiini Casa Ratsulan ale-pöydässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain joululahjaksi 100 € lahjakortin Ratsulaan ja olin ihan varma, että se lojuu pitkään lipastossa ennen kuin eksin sille käyttöä. Minulle nimittäin tuntuu aina käyvän niin, että jos saan käyttööni lahjakortin, niin juuri silloin en ihan varmasti löydä mitään mieluisaa pitkään aikaan. Tällä kertaa kohtalo kuitenin päätti toisin.

Kävelin liikkeeseen, iskin silmäni ensimmäisenä tuohon piirakkaan ja sen vieressä komeilevaan -50% kylttiin. Laukku käsivarrelle, upean tuntoisen nahan silittelyä, päässälaskutoimitus, ihastunutta peilailua ja kassalle. Sinne meni se lahjakortti ja satanen rahaa päälle. Ja nyt minulla on vihdoin tukeva ja tilava nahkainen weekender. Juuri sellainen mitä olen etsinyt. Joillekin paljon tavaraa kuskaaville tuo on varmasti ihan arkilaukku, mutta itse ostin tuon lähinnä lyhyitä reissuja ajatellen ja viikonloppu osoitti sen toimivan täydellisesti työssään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja vielä kerran nuo kengät. Pelkäsin ihan turhaan, että onko riskaabelia lähteä reissuun tuoreilla Martenseilla, sillä nämä herkut osoittautuivat mukaviksi jo ensimmäisestä käyttökerrasta. Ei tietoakaan hiertymistä. Olen rakastunut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ilosen hymyn takasivat Iina ja edessä häämöttänyt herkkubrunssi. Ihania molemmat. Hymy olisi kyllä nopeasti hyytynyt, jos olisin tiennyt miten takatukkani valuj jo kaulukselle.

Huomenna luuri käteen ja kyselemään oisko luottokampaajani jo tervehtynyt. Pitäisi nimittäin saada kuontalo kuosiin ennen kuin sovin ajankohdan eräille lehtikuvauksille. Minä siis arkestani poiketen kameran etupuolella. Mitä ihmettä mä oikein pistän päälle?


Voisikohan työpäivä juurikaan paremmin alkaa, kuin availemalla ihastuksesta huokaillen huomattavasti odotettua nopeammin saapunutta kenkäpakettia? No eipä kyllä voisi. Tämä päivä siis alkoi juurikin edellä kuvailluissa tunnelmissa.

Ne on punaiset. Todella punaiset. Ja kauniisti kiiltävät. Ja olen kuikuillut niitä kauppojen hyllyillä ja nettiselaimessa kymmeniä kertoja raskimatta kuitenkaan hankkia. Mutta nyt osui tähdet kohdalleen ja Officen viimeinen pari punaisia lakeri Martenseja oli tarjouksessa hintaan 40 £ ja kokokin oli melkein oikea.

Koko oli siis UK5, joten jännitti ovatko hirmuisesti liian isot 37 jalkaani, kun useimmiten UK kokoni on 4. Sain pyyhkiä jännityshien otsaltani, kun sovitus osoitti, että kenkien väljyys oli vain sellaista luokkaa joka korjaantuu pohjallisella.

Oi, oi. On ne ihanat. Katsokaa vaikka.

20130131-204844.jpg

20130131-204933.jpg

20130131-205002.jpg

20130131-205020.jpg

20130131-205200.jpg