Ekan kuvan reput Asos 69 €  / Asos 76 €

Onko teillä jäänyt vuosien varrelta mieleen jotakin vaatteita tai asusteita jotka olette aikoinaan nakanneet kiertoon ja vuosia myöhemmin niiden muisto on palannut kummittelemaan mieliinne ja eroon hankkiutuminen on kirvelevästi kaduttanut? 99% kiertoon kärrätyistä kamppeista on itsellä unohtunut jo siinä vaiheessa, kun kirpparikassi on kuukausitolkulla odotellut vaatehuoneen nurkassa eteen päin pääsyään, mutta muutama viiltävä poikkeuskin mukaan mahtuu. Lähivuosina olen kaiholla muistellut mm. kaksia yläasteaikaisia Vagabondin kenkiä, jotka olisivat nyt 2010-luvulla todellinen hitti. Esimerkiksi ysäriltä tuttua ja jälleen pinnalla olevaa tolppakorkomuotia voisi testailla hyvin niillä vuoden -96 mustilla Vagabondeilla, jotka näyttävät hyvin pitkälti näiltä nilkkureilta, elleivät ne olisi lentäneet ulos kenkäkaapista siinä 2000-luvun alun terävien kärkien ja ohuiden korkojen huumassa.

Parikymppisenä sitä ei vielä ollut ehtinyt ymmärtää kuinka nopeaa muodin kierto loppujen lopuksi onkaan, vaan kuvitteli naivisti, että omat teini-ajan jutut eivät missään nimessä enää koskaan voisi olla ajankohtaisia. Ja ei, en todellakaan kaipaile mitään 90% angel -napapaitoja tai muitakaan vaatteita, mutta laadukkaiden nahkakenkien ja laukkujen kohdalla olen nykyään sitä mieltä, että voivat hyvinkin levätä vuosia kaapissa odottamassa uudelleen tulemistaan.

Laukuista puheen ollen, yksi niistä hukatuista teiniajan kamoista joita olen myöhemmin ikävöinyt, on Ranskassa asuvalta tädiltäni joskus 90-luvun alussa saamani reppu, jollaista nyt himoitsen. Se oli aika tasan tämän Asoksen repun mallinen (ilman sivutaskuja), mutta musta. En ihan tarkkaan muista oliko tuo yläasteella käyttämäni laukku nahkaa vai keinonahkaa, mutta vaikka tällä hetkellä haaveilenkin aitonahkaisesta mustasta repusta, niin kyllä iloitsisin suuresti vanhasta repustani keinonahkaisenakin, jos se vaan jostain ilmestyisi. Mutta mulla on kyllä aika vahva muistikuva, että kyseinen ysäriveska on laitettu kiertoon jo joskus 15 vuotta sitten ymmärtämättä ollenkaan, että sen muotoilu tulisi nousemaan kuolleista jälleen 2015.

Whistles, Zalando / Kiomi, Zalando

Nyt mä sitten vaan tuijottelen mustia nahkareppuja kaupoissa ja internetissä ja mietin, että en mä nyt kuitenkaan montaa satasta sellaiseen raskisi laittaa. Kokosin tähän muutamia eri hintaluokkien edustajia ostopaikkoineen. Oma nahkareppuinnostukseni sai alkusysäyksensä tuosta allaolevan kollaasin Michael Kors -repusta nähdessäni sen Stockalla joskus loppukeväästä. Mutta ei, mä en yksinkertaisesti ole nainen, joka osaisi laittaa laukkuun monia satoja (puhumattakaan tuhansista) euroja. (Tästäkin aiheesta ollut mielessä ihan oma postauksensa. Siis merkkilaukut, hintakipuraja ym.)

Nyt enemmän malleja vertailtuani tykkäisin ulkonäöltään eniten ehkä yltä löytyvästä Whistlesin repusta, mutta se on kooltaan turhan pieni. Minireppuhommaan en nyt sentään lämpeä sen aikakauden jo kerran kokeneena! Ja sitä paitsi reppu on mielestäni juurikin sellainen väline johon pitää mahtua suht paljon tavaraa. En nyt mitään naparetkeilijän megarinkkaa tässä nahkareppukuumotuksessani kaipaile, mutta sellainen keskikokoinen veska, joka vetäisi sisäänsä pakollisten lompakon, puhelimen ym. lisäksi myös vaikkapa meikkipussin, villapuseron, lounaseväät ja iPadin.

Saattaa kuitenkin olla, että tämä reppuhomma jää pelkän haaveilun tasolle, kuten jäivät kesän alussa himottelemani hopeanväriset terveyssandaalitkin. Kun sandaaleita vihdoin olisi löytynyt melko sopuhintaan alesta, alkoi kesä olla jo selkeästi ohi ja mietin, että ensi kesänä on varmasti jo jotkut uudet tuulet ja uudet "pakko saada" -sandaalit, joten sitä aikaa odottamaan ei enää tämän kesän hittejä kannattaisi hankkia. Eli katsellaan tätä reppuhommaakin sitten seuraavien alennusmyyntien aikaan, että vieläkö herättää tunteita.

Lämmittääkö nahkareput kenenkään muun mieltä?

Ted Baker, Zalando / Michael Kors, Zalando / Rebecca Minkoff, Zalando


Siitä saakka, kun pukeuduin Synsamin kuvauksissa vaalean violettiin neuleeseen ja omaksi yllätyksekseni pidin peilikuvastani tuon minulle ihan uuden värin kanssa, olen himoinnut jotakin sen sävyistä omaan kaappiini. Nyt kun vihdoin pari viikkoa sitten sain juuri sen neuleen kanssa kuvissa olleet kukalliset silmälasit itselleni, on laventelin sävyn hinku vain kasvanut. Sovittaessa on kaikki vaatteet kuitenkin tuntuneet jotenkin väärän sävyisiltä eivätkä ne ole kohdanneet mielikuvieni kanssa.

Torstaina Espoon työkeikalta kotiin päin ajellessa päätin painaa jarrupoljinta Humppilan kohdalla ja kipaisin ihan vaan huvin vuoksi tarkastamaan tien varresta löytyvät Iittalan ja Marimekon tehtaanmyymälät. Ja voi pojat, olipa hyvä että pysähdyin, sillä se kaipaamani pala laventelia löytyi Marimekon myymälästä.

Olin pistänyt merkille tuon Pikkuserkku 2 -nimisen laukun jo ajat sitten, mutta Porissa ei tuota violettia väriä tullut liikkeessä vastaan, joten en ollut päässyt laukkua kainalooni mallailemaan. Ja oikeastaan hyvä niin, sillä löytäessäni sen vasta tuolta tehtaanmyymälästä säästin 40% hinnasta. Hetken aikaa silti piti tepastella ympäri liikettä laukku olalta roikkuen ja sitä hiplaillen ennen kuin uskalsin sen kanssa kassalle, sillä mietitytti, että onko tuollainen itselleni ihan uusi hempeä sävy lainkaan järkevä ostos ja osaisinko sitä sitten kuitenkaan tämän hetkisestä hurmiosta huolimatta käyttää. Päätin ottaa riskin. Ja hyvä, että otin, kyllä se vaan kauheen kivalta näyttää mustan kaverina ja noiden vihreiden korvisten kanssa muodostavat vallan ihanan värikombon.

Nahkaisen laukun vuori on ryhdikkäästi mustavalkoraidallinen ihan samoin kuin omistamissani Tasku-pussukoissakin, joita ottaisin mielelläni kokoelmiini lähes kaikissa tehdyissä väreissä. Olen tähän mennessä tyytynyt kuitenkin vain punaiseen ja mustaan. Tuota violettia väriäkin mietin ensin, että ostaisinko vain pienen clutchistakin käyvän Tasku -pussukan, mutta hyvä alennus ajoi tämän isomman laukun puolia. Onnekseni tämän Pikkuserkunkin hihnan pystyy piilottamaan lähes kokonaan laukun sisälle, joten laukku muuntautuu myös clutchin tapaan kädessä kuljetettavaksi. Pähkäsin myös, että kameran nielevä laukku on pikkuruista pussukkaa käytännöllisempi.

Näin ne vaan mun värikammot karisee yksi kerrallaan. Vaaleanpunainen ja laventeli on jo hallussa, koskahan haksahdan vaikka mintunvihreään?


Viikonloppu oli niin täynnä ohjelmaa, että pysyttelin suosiolla poissa blogista. Lauantai kului Olympus-hommissa Muotikirppiksellä ja sieltä jatkoin yökylään Nelliinan upeaan puutaloon. Sunnuntaina omenapuiden katveessa suoritetun lapsikuvauksen jälkeen suunnistin sitten Kylmäkoskelle hengaamaan loppupäiväksi Iinan ja Nöppis-vauvan kanssa ja palasin kotiin vasta myöhään illalla. Mun viime viikot on menneet niin antisosiaalisesti vain töissä käyden ja nukkuen, että teki tuollainen kaveriviikonloppu kyllä todella hyvää mielenterveydelle. Mulla on nyt meneillään jokin karmea "mikään ei kiinnosta" -kausi, että alkaa jo vähän huolestuttaa. En oikeesti haluais tehdä muuta kuin nukkua. Työt on pakko hoitaa, mutta muuten oon ihan zombie. 😛

Sosiaalinen viikonloppu oli hyvä syy napata pitkästä aikaa myös asukuvia. Tällä kokomustalla setillä olin liikenteessä lauantain Muotikirppiksellä. Kaiken tumman vastapainoksi nappasin kuitenkin reissuun käsilaukuksi tuon pari viikkoa sitten Helsingistä Siivouspäivän kirpputorilta ostamani Lumin laukun. Uutena pari sataa maksava Supermarket Bag koossa S irtosi varsin ilahduttavaan 40 € hintaan ja on kunnoltaan erinomainen. Ehdottomasti vuoden kovin kirppislöytö!

housut-S.T.I./tuubitoppi-HM+/sifonkihuitula-Masai (saatu)/kengät-Toms/laukku-Lumi, 2nd hand/korvikset-Erika Works (saatu)