Kävellessäni alkuviikosta Dressmannin ohi harmittelin, että puhelimestani oli akku lopussa, sillä olisin halunnut napata kuvan silmiini osuneesta ilahduttavasta mainoskuvasta. Onnekseni tuo ryhmäkuva miehistä kalsareissaan ja muutkin Dressmann Man Underwear -kampanjan kuvat kolahtivat sähköpostiini sopivasti seuraavana päivänä kera pressitiedotteen ja halusinkin ehdottomasti jakaa kuvat blogissani.

Ulkonäköpaineet eivät ole ainoastaan naisten juttu, vaan myös miehet kokevat epävarmuutta ulkonäkönsä ja vartalonsa vuoksi ja yhtenä syynä tähän on mainosten ja muotiteollisuuden välittämä kuva ns. täydellisestä miesvartalosta. Myönnän, että näin naisena olen haksahtanut esimerkiksi henkkamaukan David Beckham -alusvaatekuviin lähes joka kerta ja syöksynyt niiden innoittamana ostamaan boksereita miehelleni, mutta nyt täytyy sanoa, että nämä uuden Men Underwear -kamppiksen kuvat saivat aikaan saman reaktion.

Esimerkiksi Dove ja Lane Bryant ovat tehneet samanmoisen kamppiksen naisille käyttäen malleinaan eri kokoisia ja näköisiä naisia pelkkien mallimittaisten sijaan, niin en ihan heti ainakaan muista vastaavaa kamppista miltään miesten brändiltä. Siksipä olikin ihan todella ilahdutttavaa törmätä näihin Dressmannin kuviin, joista löytyy niin sixpack, kaljamaha, man boobsit, vanha mies, nuori poika, karvaa ja vähemmän karvaa ja niin hoikkaa kuin runsaampaakin vartaloa.

Toivomme voivamme olla mukana muuttamassa muotiteollisuuden välittämää yksipuolista kuvaa vartaloista ja vartaloihanteista. Haluamme päästä eroon rajoittavista uskomuksista, että jotkut vartalot olisivat muka parempia, kauniimpia tai normaalimpia kuin toiset. Haluamme yksinkertaisesti osoittaa, ettei ole olemassa yhtä täydellistä miestä, vaan jokainen mies on täydellinen”, kertoo Dressmannin markkinointipäällikkö Knut Vidar Nilsen

On ihmisiä joiden mielestä ainoastaan muotimaailman perus kauneusihanteeseen mahtuvan näköiset mallit ovat myyviä, mutta itse näkisin asian niin, että nimenomaan tällainen 'monen näköisiä ja kokoisia malleja' -touhu on myyvää. Calvin Kleinin boksereissa poseeraavat miesveistokset ovat toki kuvauksellisia, mutta sellaista katsoessa ei ehkä 120 kiloinen Tuomo Turengista osaa hahmottaa, että voiskohan ne CK:n kalsarit olla passeleita hänellekin, mutta näitä kuvia katsellessa käy selkeästi ilmi, että Dressmannin alusvaatevalikoimasta löytyy sopivaa monenmoiselle miesvartalolle. Toki on ihmisiä jotka ostavat ennemminkin haavekuva mielessään, jolloin se niin sanottu täydellisyys vetoaa, mutta ainakin itse kuulun niihin realisteihin, jotka haluavat enemminkin samaistua mainosten malleihin saadakseen sysäyksen siirtyä ostoksille. Uskoisin, että myös miesten joukosta löytyy molempiin 'koulukuntiin' kuuluvia kuluttajia, joten peukut siis tälle Dressmannin kamppikselle.

 

Kysäisin oman urokseni mielipidettä kampanjasta ja sen mallivalinnoista ja myös Tommi koki asian positiiviseksi vaikkakaan ei itse myöntänyt koskaan ottaneensa ulkonäköpaineita täydellisiä miesmalleja nähdessään. Kaikista mieluisimpia mainoskampanjoiden keulakuvia on oman mieheni mielestä kuitenkin tunnetut huippu-urheilijat joita itse asiassa miesten brändit aika paljon käyttävätkin. Tälläkin hetkellä esimerkiksi Tommy Hillfigerin kamppiksen keulakuvana nähdään tennispelajaaja Rafael Nadal. (Oletteko helsinkiläiset nähneet sen Nadal-ratikan?!).

Vielä kun joskus tulisi se päivä jolloin tällainen muita kuin mallimittaisia tyyppejä sisältävä kamppis olisi ihan arkipäivää eikä harvinaislaatuinen statement, jossa on tarpeen alleviivata, että "hei, me ollaan kaikki ihania, nättejä ja arvokkaita", sen asian kun toivoisi olevan ihan kyseenalaistamatta olemassaoleva perus ajatus. Mutta sitä päivää ja muoti- ja mainosmaailman kauneusstandardien laventumista odotellessa iloitsen näistäkin asiaa erityisesti alleviivaavista kamppiksista. Pienin askelin eteenpäin.

 Mut eikö oo aika ihanan ja symppiksen näköisiä äijiä noi kaikki? Mun suosikki on tuo vanha herra pitkässä parrassaan. 🙂


Hyvin harvoin sähköpostiini kolisevista pressitiedotteista paljastuu mitään sellaista infoa mitä ajattelisin suoraan jakavani täällä blogissa, mutta nyt osui vastaan sellaista infoa mikä kiinnosti itseäni siinä määrin, että halusin vinkata muillekin pluskokoisille. Saksalainen S.Oliver Group on itselleni siinä määrin tuttu, että merkin vaatteita tulee vastaan todella monissa kaupoissa, mutta en nyt ainakaan äkkiseltään muista, että omasta vaatekaapistani löytyisi heidän kamojaan. Nyt kuitenkin tiedote kertoi, että S. Oliver nostaa pluskoon Triangle-mallistonsa omaksi brändikseen.

Tiedotetta lukiessani muistinkin juuri jokunen viikko sitten nähneeni Anttilassa yhden oman kokoiseni mekon jonka niskalapusta muistan lukeneeni nimen Triangle, joka siis oli vielä tuossa vaiheessa itselleni ihan uusi nimi. Noita plus koon -kamppeita on siis ollut S.Oliveria myyvissä paikoissa jo tähänkin saakka, mutta ilmeisesti melko huomaamattomasti siellä kaiken muun seassa eikä mallistoa ole sen kummemmin markkinoitu. Nyt Triangle halutaan kuitenkin tuoda esille selkeästi omana brändinään. Toivottavasti mallistoa olisi hyvin löydettävissä S.Oliveria myyvissä liikkeissä, sillä näkemieni kuvien perusteella ainakin itseäni kyllä kiinnostaa. Esimerkiksi tuo yllä oleva asu kelpaisi kaappiini heti!

 

Triangle-malliston kokoskaala keskittyy välille 40-50, joidenkin tuotteiden yltäessä jopa kokoon 54 saakka. Tuolta S.Oliverin nettisivuilta valikoimaa selatessa näkee, että pääosassa on yksinkertaiset ja helposti yhdisteltävät perusvaatteet. Ei mitään hurjaa trendien aallonharjalla hyppimistä, vaan aika ajatonta fiilistä. Trikoopaitojen ja peruspaitapuseroiden seasta on kuitenkin löydettävissä myös mielenkiintoisempia tuotteita. Ehdottomasti siis aion itse katsastaa Trianglen kamppeita tarkemmin kunhan seuraavan kerran jossain vastaan tulee.

Onko Triangle jo jollekin tuttu?


Niin.. tarkoitus oli nyt julkaista se jo pari päivää sitten lupaamani turbaanivideo, jossa mä kauniisti esittelen kaksoisleukaani usean minuutin ajan, mutta ei onnistu vieläkään. Technical problems, you know. Tappelen sen kans sit paremmalla ajalla, tänään on hauskempaakin tekemistä, kun Porispere-festaroinnit jatkuu.

Turbaanisöheröinnin sijaan tässä olis torstain rätit. Torstain piti olla pitkästä aikaa vapaapäivä, mutta ei se ihan niin mennytkään. Makoilin aamupäivällä vielä sängyssä, kun tuli soitto yhdeltä vakkariasiakkaalta, että ehtisinkö joskus lähipäivinä tehdä yhden pienen henkilökuvauksen. Kuvattavalle sattui sitten sopimaan jo samaksi päiväksi, joten ei muuta kuin kamerakamat kassiin ja hommiin. Vapaapäivä siis keskeytyi, mutta keikasta jäi sentään hyvä maku suuhun. 😀

 

Oon nyt niin innoissani noiden uusien rintsikoiden kauneudesta, että tokikin on parina päivänä tullut valittua paidat niiden mukaan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että se liivien ympärys on kyllä ihan raivostuttavan venyvä. Siitä kyllä iso miinus. :/

Täällä blogissa on jo aiemmin näkynyt KUDE Designin Perho-mekko, mutta tätä viime kesänä saamaani loistavaa paitaa en ole tainnut vielä esitellä. Rintavana ihmisenä sellaisenkin vaatteen kuin hyvän perusteepparin löytäminen voi olla hankalaa. Rinnat vievät paidasta pituutta, jolloin puseroista tulee helposti ikävästi mallia napapaita tai sitten isomman koon valitsemalla telttoja. KUDE Design on kuitenkin ottanut t-paidassaan huomioon vähän rehevämmätkin muodot ja tuloksena on ainakin omalle vartalolleni todella toimiva vaate. Vartalonmyötäinen, mutta ei liian piukka, vaan istuvuus on just hyvä. Myös pituutta löytyy riittävästi, joten persvako pysyy piilossa kyykistellessäkin. Kokoja tästä luopuuvillaisesta t-paidasta löytyy väliltä S-XXL. Itselläni on käytössä koko XL.

housut-Vero Moda/t-paita-KUDE Design (saatu)/rintsikat-Gorsenia. Lumingerie/sandaalit-H&M/laukku-Liebeskind