Vitsi miten kiva viikonloppu takana! Sain kaikki kuluneelle viikolle listatut työhommat valmiiksi hyvissä ajoin perjantaina ja päätin, että nyt pidän ihan oikeasti lauantain ja sunnuntain täysin vapaapäivinä enkä hipaisekaan mitään duuneihin liittyvää. Blogin meinasin eka pitää vielä to do -listalla, mut lauantai imaisi niin ihanasti mukaansa, että päätin antaa koneen naputtelun ihan kokonaan olla. Ja tekipäs se hyvää.

Eilinen kului niinkin arkisten puuhien parissa kuin siivoaminen ja pyykkääminen, mutta jotenkin nekin hommat tuntui ihan erityisen mukavilta ja rentouttavilta, kun oli mies ja musaa seurana. Kun just sellasta päivää mä oon vaan kiireen keskellä odottanut, että saa olla rauhassa kotona arkisten kotitöiden parissa. Oikein nauratti, että miten saattoikin olla niin onnellinen olo siinä pyykkejä viikatessa ja kattiloita tiskatessa. 

Huippu viikonloppu jatkui tänään I love me -messujen merkeissä. Mulla on huomenna täällä Helsingissä töitä, jote päätin suunnata kaupunkiin jo tänään, että ehdin muutamaksi tunniksi luuhaamaan messukeskukseen kaikkien houkutusten äärelle. Ja voi niitä houkutuksia tosiaan riitti, eikä sieltä palattu ihan tyhjin käsin. Tässä muutamia suosikkejani messujen tarjonnasta:

Sain messulippuni KN-Collectionilta samalla, kun lähettivät minulle pari ihanaa hattua talveksi, joten piipahdin toki heidän osastollaan sovittelemassa muitakin uutuuksia. Pankkikortti alkoi olla jo siihen malliin rullalla loppupäivästä, että piti jo vähän hillitä ostoshimojaan, mutta luulen, että tuon viinipunaisen Minea-turbaanihatun joudun ehkä vielä hankkimaan. (Kollaasissa oikealla ja alla olevassa kollaasissa harmaana) Se oli nimittäin siitä erityinen päähine, että sen alla menisi hyvin tää mun Pikku Myy -nutturanikin, kun on kerran tilaa ja hatun malli muutenkin sellainen, ettei nutturan aiheuttama törötys juuri häiritse. 

Mut on toi harmaa versiokin kyllä hurjan kaunis! 

Jos KN Collectionin päähineet kiinnostaa, niin lista jälleenmyyjistä löytyy heidän nettisivuiltaan. 

Toinen jo ennestään hyvin tuttu merkki messuilla oli Via Minnet, jonka nahkakorut bongasin jo kesällä Jazzkadulta. Ihanien sulkakorvisten rinnalle oli nyt tullut tarjolle uusi pyöreitä muotoja toistava korukokoelma. Erityisen herkullisilta näyttivät kaikki nuo metallinhohtoisista nahoista tehdyt korvikset!

Hieman uudempi tuttavuus puolestaan oli villa- ja pellavavaatteita valmistava Noolan, jonka nimi oli kyllä tuttu, mutta en ollut koskaan tutustunut heidän tuotteisiin livenä. Olikin aika iloinen yllätyt kuulla, että he valmistavat osan tuotteistaan jopa kokoon 5XL saakka. Niin usein aina saa harmitella, että miksi kotimaiset pienet merkit eivät tee vaatteita pluskokoisille, mutta Noolanilta löytyy pehmoista villaa meille isommillekin. 

Esimerkiksi tuo yllä oleva sovittamani neuletakki oli koko XXL, kun taas hieman alempana päälläni näkyvää takkia on tarjolla kaksi eri kokoa ja suurempi meni kevyesti minun päälleni. Erityisen ilahduttavaa Noolanin vaatteissa on se, että ne suunnitellaan ja valmistetaan täällä Suomessa! 

Myös ihanista lasten ja aikuisten trikoovaatteistaan Metsola kuului samaan sarjaan Noolanin kanssa eli "tuttu nimi, mutta en ole koskaan sovittanut". Mutta nytpä kuulkaa sovitin tuota hurmaavaa hapsutunikaa ja pitkän pähkäilyn jälkeen en voinut jättää sitä taakseni. En siitäkään huolimatta, että siitä ei tuossa värissä ollut olemassa kokoa XL ja L on mulle melkoisen justiinsa. Mutta päätin, että alusmekon se on aivan hyvä. Onhan noita makkaroita hyväileviä mekkoja ennenkin päälläni nähty!

Ja sitten vielä ne pari jo otsikossa mainittua ostosta. Bongasin erään tutun mimmin ja kun menin juttelemaan kävi ilmi, että hän oli promoamassa tuotetta nimeltä Pallivaha. Ei tarvinnut edes kovasti kaupitella, kun olin jo seteli ojossa. Eihän tuota nyt vaan voinut jättää ostamatta!  Kyseessä on siis erityisesti herkälle kivespussin iholle suunniteltu tuote, joka sopii käytettäväksi vaikkapa sheivauksen jälkeen. Ei käryäkään onko miekkosella tuolle mitään käyttöä, mutta ostin silti. Ihan vaan koska Pallivaha-So good for your balls.  😀

Mies saa tämän tuotteen lisäksi tuliaiseksi pari tuotetta myös yläpäässä käytettäväksi. Herra on nyt innostunut taas kasvattamaan partaa, joten nappasin sille pari tuotetta sen pöheikön hoitoon.

Itselleni puolestaan ostin paketin noita jo jokunen vuosi sitten testaamiani Bye Bran tissiteippejä. On monesti ollut suunnitelmissa tilata noita lisää, jotta on sitten varastossa jos tulee tarve pukeutua johonkin sellaiseen minkä alle ei liivit sovi, mutta asia aina unohtunut. Nyt sattuivat sopivasti tulemaan vastaan ja nettikauppoja edullisemmin, jotin nappasin kiinni tilaisuuteen. Niin hämmentävältä ja uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin teipit toimivat ilahduttavasti tosiaan jopa isoilla rinnoilla. 

Tässä esiteltyjen ostosten lisäksi mukaan tarttui ainakin yhdet Sauson nahkakäsineet ja yksi huulipuna. Niitä punia kun mulla ei just montaa vielä olekaan… Mutta oli joku uusi merkki ja ihana syksyinen ja synkkä mattasävy ja plaaplaa kuusi muuta hyvää selitystä. 😀

Tekikö muut hyviä messulöytöjä?


Onhan noita meikäläisen omia kuvia nyt viime päivinä taas sen verran runsaasti nähty, että ehkä ihan hyvä laittaa välillä astetta söpömpiä otuksia esille. Olin reilu viikko sitten sunnuntaina paikalla Helsingin Kaivopuistossa järjestetyssä Helsinki Puppy Paradessa ja voi elämä, miten ihana tapahtuma!

Siinä meinasi kuulkaa tulla ihan jo cute overdose, kun toinen toistaan lutuisempia karvakuonoja taapersi paikalle ja niitä pääsi jopa silittelemään. Voi sitä aaawwww! En kestä! Ihana!  -huudahdusten ja lässytyksen määrää. Itsellä meinasi olla ihan vaikeuksia kun olin liikkeellä yksin eikä siis ollut ketään kaveria kenelle tauotta kommentoida kaikkea näkemäänsä ihanuutta. (kaikista suloisin otus ihan postauksen lopussa!)

Mä tunnustaudun aivan todella aktiiviseksi eläinvideoiden tuijottelijaksi ja seuraan esimerkiksi instagramissa kymmeniä erilaisia koira- ja eläintilejä. @pupflix, @babyanmlpage, @harlowandsage, @thecorgiworld noin niin kuin muutamia mainitakseni. Aikoinaan jopa terapeuttini ihan kehotti mua katselemaan söpöjä eläinjuttuja joka päivä, koska se oli jossain ahdistuksen ja stressin sekoittamassa eläintilanteessa ainoa asia jonka keksin, kun hän kysyi että mitä tykkään tehdä tai mikä saa minut hyvälle tuulelle. Olen noudattanut ohjetta tarkasti näihin päiviin saakka ja hoidan mielenterveyttäni nauttimalla joka päivä annoksen söpöyttä vaikkapa koiranpentuvideoiden muodossa. Siinä pulssi tasaantuu ja pahat ajatukset katoaa mielestä, kun miettii miten ihana olisi päästä silittämään pikkuisen koiran masua. 

Usein minulta kysytäänkin, että miksi en hanki omaa koiraa, kun olen niihin niin hulluna. Minulle itselleni on ihan selvää, ettei lemmikki sopisi elämäntilanteeseeni enkä niiden ihanuudesta huolimatta halua sitouttaa itseäni kokoaikaista huolenpitoa kaipaavaan olentoon. On aivan ihanaa haaveilla omasta karvapallosta, mutta kun ottaa realismin kehiin, ei lemmikin ottaminen vain yksinkertaisesti ole minulle vaihtoehto, ei vaikka allergian puolestakin se varmaan olisi nykyään jo mahdollista. Hoidan siis koiramaniaani paijaamalla toisten karvaturreja aina kun se vain on mahdollista ja hoitamalla silloin tällöin kavereiden haukkuja. Jo 3-4 päivää koirallista elämää aina kummasti ampuu alas kaikki orastavat voisko meillä sittenkin olla koira -ajatukset.


Mutta onneksi maailma on täynnä söpöläisiä joita voi kuitenkin katsella ja ihastella. Puppy Parade olikin aivan mahtava tilaisuus saada hieman lääkettä koiransilityshinkuuni. Aion ehdottomasti olla kärppänä paikalla mikäli tapahtumaa taas uudelleen järjestetään!

Mutta kuka oli siis se omasta mielestäni kaikista söpöin olento jonka Kaivopuistossa tapasin? Tämä ihan suunnattoman pikkuruinen kääpiömäykyn pentu. Vai olikohan se, jos oikein muistan, kääpiömäyräkoiran ja kaniinimäyräkoiran sekoitus. No mutta käsittämättömän lutuinen ja pieni joka tapauksessa. Antoi silitellä itseään ja oli hirmuisen kiinnostunut mun Longchampin kassista ja koitti kovasti sen päälle kiipeillä. 

Kattokaa nyt noita silmiä… Emmääkestä!

 


Minä aloitin huippumallin urani jo vuonna -82 lehtikuvauksilla ja kasarin puolivälissä taisin pyörähtää jonkun kerran myös lavalla. Hirveästi muistikuvia noista ajoista ei ole. Lieneekö mennyt liian lujaa. Sittemmin uuvuin muotimaailman raadollisuuteen ja pistin urani jäihin lähes kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Viime vuosina olen kuitenkin löytänyt itseni jälleen ravaamasta runwayta päästä päähän. Mihin sitä kissa karvoistaan pääsisi ja huippumalli hingustaan parrasvaloihin. And it feels so good to be back! 

Torstaina oli vuorossa porilaisen Muotitavaratalo Ratsulan syysmuotinäytös. Tai tarkemmin ottaen viisi näytöstä päivän aikana. Siinä sai ihan jokusen kerran kiskoa kampetta päälle ja pois. Onneksi oli apuna loistavat pukijat, niin kylläpä sujui paidasta toiseen sujahtaminen vaivattomasti.

Alla hieman kuvia catwalkilta. Omia kuvia tietenkin, mutta mukana myös mun muutamia suosikkiasuja muiden mallien päältä. Minun yllä nähtävien vaatteiden tiedot löytyvät kuvien alta ja jos muiden mallien yllä näkyvien vaatteiden merkit kiinnostavat, niin löydät tiedot Ratsulan FB-sivuilta muotinäytös kuvakansiosta. 

Kuvat: Johanna Uusitalo Photography

tunika- Masai / farkut – MAC Flexx Pure / laukku – Michael Kors / nilkkurit -Tommy Hillfiger

Mustien vuosien jälkeen mua on alkanut hirmuisesti viehättää vaaleanharmaa ja jopa tuollainen lähes päästä varpaisiin kokoharmaa on jotenkin kiehtovaa. Oikealla oleva Marimekon mekko kiinnitti huomioni kivoilla sinisen sävyillään vaikkei kukkaprintti itseeni iskekään.

neuletakki – Samoon / toppi – Betty Barclay / housut – MAC Flexx Pure 

Miesten päältä mulle osui silmään erityisesti tosi monet upeat takit. 

Marimekolta löytyy syksyyn hurmaavia vihreän sävyjä. Minuun iski etenkin tuo neulemekko. 

tunika- Masai / farkut – MAC Flexx Pure / laukku – Michael Kors / nilkkurit -Tommy Hillfiger

takki – Fuchs Scmitt / jakku – Gerry Weber / pusero – Gerry Weber / MAC Flexx Pure / nilkkurit -Tommy Hillfiger

Itselläni oli useammankin yläosan kanssa jalassa nuo mustat MACin Flexx Pure -farkut ja täytyy sanoa, että herranjestas miten mukavat! Aivan suunnattoman joustavat stretchfarkut olivat miellyttävät myös sen vuoksi, että housujen vyötärö oli oikeasti korkea ja nielaisi siis sopivasti vatsamakkarat sisäänsä. En ollut koskaan ennen sovitellut mitään MAC-merkkisiä housuja vaikka olenkin niistä paljon hyvää kuullut. Mutta nyt osaan suunnistaa heidänkin hyllylleen, kun seuraavan kerran olen housuostoksilla. I

tse asiassa nämä mustat Flexx Puret jäivät kyllä pikkuisen kaivelemaan mieltäni, mutta pitänee käydä vielä uudelleen sovittamassa, sillä ainakin toisesta mallista mulle meni jalkaan vielä yhtä pienempi koko kuin nuo lavalla päälläni olleet. Lavalla mulla siis koko 44, mutta toisesta saman merkin farkusta meni päälle myös koko 42. Eli kuten mä sanoin, aivan sairaan joustavat! 😀