Posted at 21:37h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Uudella laukullani ja rakkaalla avomiehelläni on eräs yhteinen piirre; ne molemmat näyttävät livenä todella hyviltä ja komeilta, mutta valokuvissa kumpikaan ei oiken onnistu eikä niiden upeus pääse oikeuksiinsa. (Tämä on kuulema yleisempikin ominaisuus poikaystävissä, näin olen kuullut.) Miehestä en nyt tällä kertaa julkaise kuvaa, tuijottelen sitä komistusta ihan vaan itse, mutta uuden nahkaisen elämänkumppanini (on se mieskin kyllä nahkainen) sen sijaan esittelen teille kera huonojen kuvien.
- Merkki: Marc O’Polo
- Ulkonäkö: yksinkertainen ja ihana
- Materiaali: mielettömän pehmeä nahka
- Koko: juuri sopiva
- Alkup. hinta: 299 €
- Itse maksoin: 239 €
Mennäänpä hieman ajassa taaksepäin ja muistellaan mitä minä sanoin laukun vaatimuksista tässä tammikuisessa postauksessa. Alla muutamia lainauksia:
” olalla kuljetettava pehmoinen ja rento, mutta yhtäaikaa tyylikäs nahkalaukku.”
”laukkuun on aina mahduttava kaikki tarpeellinen, mutta se ei saa olla liian suuri”
”Musta pehmeän näköinen nahka yhdistettynä hopeisiin vetoketjuihin ja laukun loistava koko juuri kahden mustan laukkuni välistä ovat juuri sitä mitä nyt kaipaisin.”
”hinnan on oltava korkeintaan ykkösella alkava kolminumeroinen summa”
Viimeistä kohtaa lukuunottamattahan nuo kaikki toiveet sitten toteutuikin, mutta vaatimusten täyttyessä täydellisesti mua ei oikeastaan haitannut laittaa hieman enemmän euroja peliin. Tämä laukku vastaa loistavasti kaiken nielevän arkilaukkuni tarpeeseen ja tiedän sen sopivan yhteen lähes minkä tahansa vaatteideni kanssa. Ihanaa aloittaa maanantaina työt yhdessä uuden veskan kanssa!
Laukku poloinen pääsi tänään ensi kertaa ulkoilemaan, kun kävin nopsaan pyörähtämässä kaupungilla. Päällä oli jo toista päivää peräkäin jotakin melkoisen tavallisuudesta poikkeavaa. Noin niin kuin yleismaailmallisella tasolla tietenkin farkut + neulepaita on ehkä juurikin sitä tavallisuutta, mutt allekirjoittaneen legginssifanaatikon asia on toisin.
Kaikessa karuudessaan mä tykkäsin näistä vaatteista kauheasti vaikkei farkut olekaan mitkään maailman imartelevimmat malliltaan. Tykkäsin etenkin tuosta käärittyjen lahkeiden ja bikereiden särmikkäästä kombosta. Nyt mulla tulikin sitten kauhea hinku hankkia jotkut uudet mahtavat farkut! Mutta tiedän, että nyt kun sellaiset olis kiikarissa, nii ei sit muuten löydy kirveelläkään. Hieman muuten tuntuu oudolta pukeutua kerrankin paitaan, joka ei peitä persettä. Tätä täytyy hieman taas harjoitella. 😀
Kuvasta ei nyt ikävä kyllä näy mun tukka kauhean hyvin, mutta kipaisin torstaina taas Maikun käsittelyssä ja tuloksena oli hieman vaaleampia sävyjä kaiken tumman joukkoon. Kuvassa näkymätön sivu on edelleen sänkimitassa. Maanantaina ainakin saan kuvia joissa letin nykyinen kuosi näkyy kunnolla, joten laitellaan sitten tännekin. Mulla olis nyt ehkä hieman haaveissa vaalennella tuota yleisilmettä pikku hiljaa kesää kohti, mutta pisimmissä osissa on vielä niin julmaa mustaa jäljellä, että ne täytyy varmaan saada leikattua alta pois ennen värinpoistotouhuja. Voi toki olla, että käännän kelkkani asian suhteen aivan täysin ja palaan sittenkin kokonaan takaisin mustaan. Ei ossaa sannoo vielä. Mut just nyt mennään tällä värien sekasotkulla.
Oletteko jotakin mieltä? Ihan mistä tahansa. 😀
