Mitä tulee, kun yhdistetään ylikasvanut kampaus karmealla takatukalla, tunnin tirsat juuri ennen keikalle suuntaamista, liian kiire aloittaa hiustenlaitto alusta ja aamulla laitetut tukkamömmöt valmiina hiuksissa?

tukkatakanaB

tukkatakana2B

Siis haloo!! Mulla oli tukka kiinni! Tai siis toi lätkätukka oli kiinni ja kaikki muu joka ei yltänyt niskaan saakka kiskottiin kypäräksi pitkin päätä. Aamulla laitetut tukkalakat yhdessä kevyen kastelun kanssa mahdollistivat karvojen kampaamisen kupolia myöten jota kuinkin tiivisti ja pysyvästi. Ei se nyt kaikista kaunein virtys ole, mutta baarin hämärissä kelpasi vallan mainiosti ja itse asiassa viihdyin loistavasti tällaisessa kasvot paljastavassa kampauksessa.

Mä rukoilen kovasti, että saan Maikun huomenna kiinni ja että aikaa karvan katkaisuun löytyisi ensi viikoksi.  En enää pian pysty elämään itseni ja liimalettini kanssa. Tuossa kouluhommia stressatessa asiaan ei ehtinyt kiinnittää huomiota, mutta nyt vähän liikaakin. Ja miten voi olla mahdollista, että juuri silloin kun päässä roikkuu maailman karmivin ja ehdottomasti kuukausi sitten parasta ennen päiväyksen ylittänyt karvakasa, joutuu kahden päivän sisällä haastateltavaksi ja kuvattavaksi kahta lehtijuttua varten? Just my luck..

Jenni Vartiainen oli upea ja hypnotisoiva seireeni ja keikka tarjosi kaikki ne biisit joitatoivoinkin. Heti alkuun kuultu uuden levyn nimibiisi Seili nosti karvat pystyyn ja tuulilasinpesunesteet linssiin. Keikasta lisää pian keikkakuvien muodossa, sillä muutama melko oivallinen saattoi muistikortille tallentua.


Täällä  tulee yleensä esiteltyä itseään vain silloin, kun kuviin on tarttunut edes hieman meikattu ja puunattu bloggaaja. Jottei totuus kuitenkaan pääsisi keneltäkään, erityisesti minulta itseltäni, unohtumaan, niin katsoin tarpeelliseksi pistää vaihteeksi hieman realismia kehiin. Muistatte varmaan sen Wellan Shockwaves -mainoksen gorillan. Mulla oli taatusti viime yönä villit treffit samaisen karjun kanssa, vai mitä luulette? Mä en nimittäin tajua miten muuten ihminen voi saada tukkansa tuohon malliin pelkällä nukkumisella. Etenkään kun ei siinä edes ollut pahemmin mitään muotoilutöhniäkään.

gorilla kävi kylässä

Se jamppa on todennut, että tämän näköisiä mimmejä on parempi tapailla ihan vaan pimeässä ja mä ymmärrän kyllä ihan täysin. Vaikka kuva onkin otettu aamuyöllä viiden aikaan ja silmässä on vielä täysi uni, niin sinä näkyviä silmänalusia katsellessa sen vaan kipeästi tajuaa kuinka ikävuodet eivät tule yksin. 😛 No, onneksi on kaikenmaailman lahosuojat ja pakkelit. Mitä nainen tekisikään ilman kosmetiikkafirmojen laboratorioissa uurastavia neroja? Näyttäisi tältä ihan koko ajan. 😀

]

plääh. nyt pakko vähän käsitellä kuvia, jotta saa hyvällä omallatunnolla lähteä illalla katsomaan Lapkoa. Jee!


Uudella laukullani ja rakkaalla avomiehelläni on eräs yhteinen piirre; ne molemmat näyttävät livenä todella hyviltä ja komeilta, mutta valokuvissa kumpikaan ei oiken onnistu eikä niiden upeus pääse oikeuksiinsa. (Tämä on kuulema yleisempikin ominaisuus poikaystävissä, näin olen kuullut.) Miehestä en nyt tällä kertaa julkaise kuvaa, tuijottelen sitä komistusta ihan vaan itse, mutta uuden nahkaisen elämänkumppanini (on se mieskin kyllä nahkainen) sen sijaan esittelen teille kera huonojen kuvien.

MPlaukku5

MPlaukku4

MPlaukku3

MPlaukku1

MPlaukku2

  • Merkki: Marc O’Polo
  • Ulkonäkö: yksinkertainen ja ihana
  • Materiaali: mielettömän pehmeä nahka
  • Koko: juuri sopiva
  • Alkup. hinta: 299 €
  • Itse maksoin: 239 €

Mennäänpä hieman ajassa taaksepäin ja muistellaan mitä  minä sanoin laukun vaatimuksista tässä tammikuisessa postauksessa. Alla muutamia lainauksia:

” olalla kuljetettava pehmoinen ja rento, mutta yhtäaikaa tyylikäs nahkalaukku.”

”laukkuun on aina mahduttava kaikki tarpeellinen, mutta se ei saa olla liian suuri”

”Musta pehmeän näköinen nahka yhdistettynä hopeisiin vetoketjuihin ja laukun loistava koko juuri kahden mustan laukkuni välistä ovat juuri sitä mitä nyt kaipaisin.”

”hinnan on oltava korkeintaan ykkösella alkava kolminumeroinen summa”

Viimeistä kohtaa lukuunottamattahan nuo kaikki toiveet sitten toteutuikin, mutta vaatimusten täyttyessä täydellisesti mua ei oikeastaan haitannut laittaa hieman enemmän euroja peliin. Tämä laukku vastaa loistavasti kaiken nielevän arkilaukkuni tarpeeseen ja tiedän sen sopivan yhteen lähes minkä tahansa vaatteideni kanssa. Ihanaa aloittaa maanantaina työt yhdessä uuden veskan kanssa!

Laukku poloinen pääsi tänään ensi kertaa ulkoilemaan, kun kävin nopsaan pyörähtämässä kaupungilla. Päällä oli jo toista päivää peräkäin jotakin melkoisen tavallisuudesta poikkeavaa. Noin niin kuin yleismaailmallisella tasolla tietenkin farkut + neulepaita on ehkä juurikin sitä tavallisuutta, mutt allekirjoittaneen  legginssifanaatikon asia on toisin.

270210B

Kaikessa karuudessaan mä tykkäsin näistä vaatteista kauheasti vaikkei farkut olekaan mitkään maailman imartelevimmat malliltaan. Tykkäsin etenkin tuosta käärittyjen lahkeiden ja bikereiden särmikkäästä kombosta. Nyt mulla tulikin sitten kauhea hinku hankkia jotkut uudet mahtavat farkut! Mutta tiedän, että nyt kun sellaiset olis kiikarissa, nii ei sit muuten löydy kirveelläkään. Hieman muuten tuntuu oudolta pukeutua kerrankin paitaan, joka ei peitä persettä. Tätä täytyy hieman taas harjoitella. 😀

Kuvasta ei nyt ikävä kyllä näy mun tukka kauhean hyvin, mutta kipaisin torstaina taas Maikun käsittelyssä ja tuloksena oli hieman vaaleampia sävyjä kaiken tumman joukkoon. Kuvassa näkymätön sivu on edelleen sänkimitassa. Maanantaina ainakin saan kuvia joissa letin nykyinen kuosi näkyy kunnolla, joten laitellaan sitten tännekin. Mulla olis nyt ehkä hieman haaveissa vaalennella tuota yleisilmettä pikku hiljaa kesää kohti, mutta pisimmissä osissa on vielä niin julmaa mustaa jäljellä, että ne täytyy varmaan saada leikattua alta pois ennen värinpoistotouhuja. Voi toki olla, että käännän kelkkani asian suhteen aivan täysin ja palaan sittenkin kokonaan takaisin mustaan. Ei ossaa sannoo vielä. Mut just nyt mennään tällä värien sekasotkulla.

Oletteko jotakin mieltä? Ihan mistä tahansa. 😀