13.01.2013 Kriisinhallintaa
Mihin tämä viikonloppu taas livahti? Ajan nopealla kululla ei varmaankaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että lauantaina paukutin unta palloon iltapäivä kolmeen saakka eikä tänäänkään könytty punkasta ylös ennen kuin kahdelta. Sitähän sanotaan, että se on kuin pankkiin panis, kun nuori ihminen nukkuu. Mutta mitä se sitten mahtaa olla, kun tällanen entinen nuori nukkuu?
Viikonlopun asut ovat siis pääasiallisesti koostuneet sellaisista vaatekappaleista kuin pyjamahousut, turkistossut, villapaita ja kylpytakki. Ruikutettuani eilen illalla naamakirjassa olevani epäsosiaalinen hylkiö sain kuitenkin riittävän syyn muuntautua ihmiseksi kaverin pyydettyä minua kanssaan ulos.
Kommenttiboksissa jo vähän huolestuneena kyseltiin, että mitä oikein on tapahtunut Veeralle, joka vannoi pukeutuvansa mustaan, kunnes keksitään jotain tummempaa. Sitä mä aina välillä itsekin mietin kiskoessani päälle jotain sellaista kuin esimerkiksi perjantaina. Mutta ei huolta, kyllä mä edelleen oon omimmillani mustiin verhoutuneena. Niinpä eilenkin mentiin tutusti mustalla päästä varpaisiin pienten leopardipilkkujen ollessa ainoat poikkeamat yleisvärityksestä.
Kuten on viime aikoina blogistakin varmasti näkynyt, niin olentällä hetkellä ihan koukussa tukkapantoihin ja huiveihin. Mulla on jotenkin kauhea tukkakriisi. Ollut jo kuukausia. En vaan keksi millaiset hiukset tähän pallonaamaan passaisi. Kriiseily aiheuttaa sitten sen, että en jaksa tehdä karvakasalle oikein mitään,vaan tuuppaan kupoliin mieluummin jonkun hämäysartikkelin. Toinen syy noiden erilaisten rusettiasioiden käyttöön on se, että ainakin masta mielestäni ne nuorentaa mua. Passaa hyvin siis tukkakriisin lisäksi tähän vallitsevaan ikäkriisiin.
Ei siis yhtään mitään uutta täällä. Mutta näytin omasta mielestäni sen verran ihmiseltä, että piti se nyt yöllä kotiin tullessa ikuistaa. Nyt mä jatkan eloa flanellipöksyissä ja villapaidassa, tukka pystyssä, huomista maanantaita masistellen. Moro!
