Olen ollut viime päivinä aika vähäsananinen ja taidan jatkaa tänään samalla linjalla. Annan vain kuvien kertoa asian jos toisenkin. Kuvissa näkyy mm. eilen värjätty ja leikattu tukka, minua jo parin päivän ajan suunnattomasti riemastuttaneet paljettipöksyt ja tänä aamuna vaatekaapista käteeni tarttunut Sandin ohut merinovillaneule jonka olemassaoloa en ollut muistanut koko talvena.

Noista paljettihousuista on tullut eilen ja tänään aika paljonkin kommenttia. Ne tuntuvat ihmisten mielestä olevan jotenkin kovin erikoiset ja vaativat käyttäjältään kuulema pokkaa. Näin minulle sanottiin. Minä en ymmärrä mitä he tarkoittavat. Nämähän on ihan normit mustat kimaltavat housut. Mutta niinhän se menee se mikä on toiselle erikoista voi toiselle olla ihan perus kaurapuuroa.

paljetit1

paljetit3

paljetit2

kameran takana oli jälleen Nelly Stenroos

 Mitenkä paljettipökät ja tummat kutrit uppoaa yleisöön?


20130207-172547.jpg
Hei hei vaaleanruskea kauluksen päälle rumasti roikkumaan ylettynyt reuhka ja epäsiistit pulisongit! Tervetuloa tumma ja skarppi kampaus!

Jo nyt kun katselen tumman värin alla muhivaa munapäätäni, tuntuu kuin olisin palannut takaisin kotiin. Äiti, kohta sulla on taas pieni tummatukkainen tyttö! (tai no, siitä pienestä en nyt niin tiiä…) Palataan asiaan kuvien kera kun tukka on valmis.


Pää- ja vatsakipuinen sairaspäivää viettävä Veera täällä moi! Mä todellakin toivon, että mun maha rauhoittuu aamuksi ja uskaltautuisin takas töihin. Ei nimittäin taas mitenkään olis aikaa sairastaa, kun työn alla on mm. sellaiset valokuvaprojektit kuin häämessut, miljööportfolio tutkintonäyttöä varten, näyttötehtävät ja vuosikilpailun kuvat. Kaikkien noiden deadlinet osuu viikon tai kahden sisälle.  Eli jonkin verran pitäisi valita ja käsitellä kuvia ja lisäksi vielä kuvatakin uutta matskua. Huh.

Mutta se mun arjen kuulumisista ja tukkakriiseilyn kimppuun. Mä kitisin tuossa muutama postaus aiemmin mun hiuskriiseilystä joka on kestänyt jo kuukausia. En ole keksinyt minkäänlaista karvamallia ja väriä joka passais mulle. Enkä oo kuukausiin jaksanut yhtään panostaa hiusten laittamiseen, vaan kuljen tosiaan aina joku päähine tai härpäke päässä ja yritän olla ajattelematta koko karvakasaa.

Nimimerkki Pimmiainen sitten linkkasi kommenttiboksiin yhden kuvan sanoen, että ”jotain tällaista aattelisin sun päähäsi:” Ja mikä kuva linkistä paljastuikaan….

20130115-203923.jpg

kuva täältä

Ginnifer Goodwin ihan käsittämättömän ihanassa viileän tumman ruskeassa tukassa. Mä tiedän, että olipa tukka mikä tahansa, niin ei musta tule Ginniferin veroista kaunotarta, mutta tuon kuvan nähtyäni mä oisin halunnut syöksyä suoraan kampaajalle. Kyllä, mä alan jälleen kunnolla tummaksi.

Mä en ymmärrä miten mä en ole tajunnut tuon naisen hiusten mahtavuutta aiemmin vaikka sitä viikottain tuijottelenkin Olipa Kerran -sarjan myötä. Mutta nyt kiitos Pimmiaisen mä innostuin googlailemaan lisää Ginniferin kuvia ja ihastuin kyllä täysin. Hitto miten upeen näköinen muija. Ja luojan kiitos, että se ymmärsi muutama vuosi sitten luopua pitkistä hiuksista sillä tuo lyhyt tyyli tekee mimmistä niiiiin paljon upeamman ja persoonallisen näköisen.

20130115-204002.jpg

kuvien lähteet linkkien takana:  1, 2, 3, 4, 5

Ihana ihana ihana. Sanoinko jo, että ihana. Mulla on itsellä aikalailla juurikin samalla tavalla taipuisa tukka miltä tuo Ginniferinkin kuontalo vaikuttaa. Etutukkani kääntyy luontaisesti aika samalla tavoin kuin postauksen ensimmäisessä kuvassa.

20130115-204031.jpg

kuva: täältä

Semmonen juttu tässä vaan on, että mun täytyy kyllä tehdä tiukasti harjoituksia mun tukkatuotteiden ja työkalujen kanssa jotta oppisin laittamaan hiukset tuolla tavalla ihanasti kuin vaikkapa tässä viimeisessä kuvassa. Miten voi olla, että mä olen elänyt tämän lyhyen tukkani kanssa nyt jo yli puolet elämästäni, mutta olen edelleen ihan tumpelo sen muotoilussa? 😛

Mut kiitokset ihanalle lukijalle siis tästä inspiraatiosta! Pitää varata kampaaja-aika pikapuoliin. Mitä oot Maikku mieltä tästä suunnitelmasta?