02.03.2014 Tukan toinen asento

Sain syhdeltä teistä lukijoista sähköpostia, jossa kyseltiin tämän hetkisestä tukastani, että täytyykö se jaksaa aina laittaa pystyyn, kuten näissä kuvissa, ja että voisinko kenties postata kuvia karvakasan muistakin asennoista mikäli niitä on.

Lupasin tässä sitten lähipäivien aikana ottaa kuvia niistä muutamista ”kampauksista” joihin lyhyt tukkani omassa arjesani taipuu.

Totuushan on, että mä olen todella laiska hiustenlaittaja. En todellakaan joka päivä jaksa föönailla tukkaa huolella tököttien kanssa kuivaksi, vaan käytän karvoihini aikaa hyvin minimaalisesti. Käytetty aika ja vaiva riippuu ihan fiiliksestä ja menoista.

Tänään esimerkiksi vain kampasin pyyhekuivat hiukseni jotakuinkin oikeaan suuntaan ja annoin sen jälkeen niiden kuivua omia aikojaan. (mikä on omassa tapauksessani tietenkin aika nopeasti)

Sitten suihkutin kuiviin hiuksiin hieman suolasprayta tuomaan niihin karkeutta. En nimittäin lainkaan kestä hiuksiani ihan puhtaina ilman ainuttakaan tuotetta. Ne ovat niin silkkiset, liukkaat ja lentävät, eikä se ole hirveän hyvä olomuoto näin lyhyelle tukalle.

Suolasprayn lisäksi haroin hiuksiin myös vähän mattavahaa ja sen avulla ”kampasin” hiukset käsin kuvissa näkyvään ”asentoonsa”. Siinäpä se. Muutaman otsalla leijuvan yksittäisen hiuksen vielä taltutin lakalla. Ja tämä kaikki siis vei aikaa n. minuutin, minkä ihan varmasti huomaa myös lopputuloksesta.

Mä voisin itse asiassa kuvata videolle sen, kun laitan hiukseni samanlaisella arkimeiningillä astetta pörrömpään. Se on kans kuulkaa nopea toimitus. Paras tukka, kun on mun näkökulmasta sellainen, johon ei tarvii käyttää aikaa jos ei halua.

Sitten kun aikaa on ja sitä haluaa käyttää, niinteen homman hartaudella föönaamalla hiukset jonkun volyymia antavan muotoilutuotteen kanssa ja nostelen tukan jo  kuivatessa pystyyn. Rakennetta tuo useimmiten hiuspuuteri ja sen jälkeen viimeistelen suortuvat haluttuihin suuntiin joko lakalla tai jollakin muulla muotoilutuottella. Täytyykin muuten muistaa esitellä pari uutta suosikkiani joihin kuuluu mm. suihkutettava muotoilusavi!

PS. Nämä kuvat on otettu tuolla edellisessä postauksessa mainitulla uudella Olympuksella + intoilemallani 25 mm objektiivilla ja käyttäen taas puhelinta esikatseluun ja kaukolaukaisuun. Aika kivaa jälkeä sitä saa itse itsestäänkin, kun on oikeat vehkeet!

22.02.2014 Tasataan latvat

Tarkastin täältä blogista, että kuinka kauan siitä edellisestä kampaamokäynnistä ehtikään vierähtää ja vastaus oli, että 14 viikkoa! Tai no, kyllä mun siskontyttö vähän siisti pahimpia paikkoja joululomalla just siksi, että saisin muutamalla viikolla vielä venytettyä Maikun saksien alle menoa.

Tällaisen lyhyen tukan kanssa olisi tietysti fiksua käydä kampaajalla tuplasti tai jopa triplasti sitä tahtia kuin itse käyn, mutta mä olen vaan liian laiska ja viihdyn niin hyvin päähineissä, että aika juoksee aina ihan huomaamatta.Tällä hetkellä asiaan vaikuttaa myöskin raha. En yksinkertaisesti pysty pistämään rahaa tästä reuhkasta huolehtimiseen niin usein kuin olisi tarpeellista.

Mutta onneksi Maikun minulle loihtimat leikkaukset ovat sellaisia, että toimivat jonkin aikaa vähän ylikasvaneenakin. Ja ainakin marraskuussa laitettu väri pysyi hyvänä ihan käsittämättömän kauan, etenkin kun kyseessä oli punaiset sävyt, jotka kulahtavat usein aika nopeasti. Joka tapauksessa pärjäsin ihan hyvin lähes tammikuun loppuun ennen kuin tukka alkoi oikeasti ärsyttää ja ahdistaa. Mutta nyt ei todellakaan enää ärsytä ja ahdista, sillä karvat on kuulkaa taas lyhyet ja ojennuksessa!

Ihan tuttua Veeraa taas. Sivuilta lyhyttä, päältä pidempää. Sekä pehmeyttä, että hieman kovuutta. Feminiinistä ja maskuliinista fiilistä sekaisin. Lyhyt osio on toiselta puolelta tälläkin kertaa suurempi ja pienempää sänkialuetta on vielä pehmentämässä muutama alas putoava hapsu. Hyvä niin, koska liian symmetrinen ja keesimäisempi malli olisi ehkä vähän turhan kova omalle pullanaamalleni.

Värin suhteen jatkettiin edelleen punaisen sävyissä. Tyvessä ja takana tummempaa ja etu- ja pääliosassa kirkkaampia sävyjä. Näissä kuvissa tuo ihan etuosa ja otsanraja on kyllä aika valheellisen värinen. Mitään tuollaista kirkuvaa oranssinpunaa ei todellisuudessa ole näkyvissä ainakaan ekan pesun jälkeen, kun otsarajasta lähti ylimääräiset värit. Mutta en jaksanut alkaa nyhväämään väriä photarissa, kun kyllä tuo tukka tulee kuvissa myöhemminkin näkymään.

En siis tarjoillut mitään yllätyksiä tälläkään kertaa. Mutta vaikka se kuinka itsestä tuntuu, että tukka pysyy muka koko ajan aika samanlaisena, niin vanhoja kuvia katsellessa sitten kuitenkin huomaa muodon muuttuneen pikku hiljaa koko ajan. Vanhempia hiuskuvia voi ttetsekkailla Tukkahommia-kategoriasta.

Onks joooo vai nouuuuu??