Tänään se taas alkoi! Nimittäin #Evekin kuvaukset ja syksyn eka jakso julkaistaan 28.9. Oli ihan mahtavaa palata studiolle ja nähdä kaikki tutut naamat taas monen kuukauden jälkeen. Jutut lähti kuitenkin liikkeelle heti tutun levottomina ihan kuin ei oltais mimmien kanssa erossa oltukaan. 

Nää kuvauspäivät on meidän stylistin ja maskeerajien ansiosta aina ihan elämyksiä, kun kerta toisensa jälkeen ne kehittelee meille niin huikeita ja värikkäitä lookeja. Kuljettuani koko kesän tukka samanlaisella sykeröllä, tulee kaikki kuvauspäivien kampausväkerryksetkin todellakin tarpeeseen, jotta muistan taas miten monipuolinen kuontalo mulla oikeasti on. Jos sitä inspiroituis taas itsekin vähän enempi taiteilemaan kiehkuroidensa kanssa nyt syksyllä.

Huikeita kaunottaria ja älyköitä studio täynnä!

Ja ai että, tätä mä olen odottanut, että pääsee taas näkemään miten siitä aamun röllipeikosta kuoriutuu maskihuoneessa jotain lähes tunnistamatonta! Tän päivän lemppari kuvapari on tässä. 😀

On niissä sama muija, uskokaa tai älkää. 

Näitä ammattilaisen loihtimia meikkejä tuijotellessa mä aina vannon, että mä opettelen ton homman itsekin paremmin, mutta ei musta sitten kuitenkaan ikinä aamuisin ole niin perusteelliseen tuhertamiseen. Mutta kyllä sieltä väkisinkin aina jotain vinkkejä ja ideoita nappaa. Nyt esimerkiksi meni tänään naamaan läträtty Make Up Foreverin HD Foundation stick ostoslistalle, sillä meikkipussistani ei löydy tällä hetkellä yhtään kovin peittävää meikkivoidetta vaan ainoastaan kaikkia kepeämpiä tuotteita. Myös muutossa löytyneiden irtoripsikokoelmieni käyttöönotto sai taas ihan uudenlaista pontta katsellessani tänään peilistä miten hurjasti lisätupsut tuovat näyttävyyttä katseeseen.

Kuvissa näkyy muuten hyvin myös mun uus tukkaväri. Annoin Maikulle perjantaina vapaat kädet sävyn suhteen ja tuollainen viininpunaiseen taittava tumma siitä tuli. Tykkään kovin. Mutta saa nähdä miten kammottava juuri kasvu tän kanssa tulee. Ehdin jo niin tottua melko luonnollisen värisiin hiuksiin, joissa juurikasvu ei paljoa erottunut, eikä värjäämisellä siksi ollut ikinä kauhea kiire. Mutta näin tumman sävyn kanssa joutunee käymään kampaajalla vähän tiheämpään. Huono juttu kaltaiselleni kampaamolaiskiaiselle. Mutta toisaalta nyt syksyn kuvauksien ajan on kyllä muutenkin pidettävä reuhkastaan vähän parempaa huolta. Ei kärsi kasvattaa sivumarsujakaan sellaisiin mittoihin kuin kesällä. 😀

Nythän on kovasti meikittömyys nosteessa useampienkin superstarojen (kuten Alicia Keys) alettua puhumaan luonnollisen kauneuden puolesta, mutta kyllä mä nyt ainakin tänään liputan ton pakkeloidun lärvin puolesta!

Ei mulla ole mitään tuota minun paljasta ja luonnollista naamaakaan vastaan, elän ihan sujuvasti arjessa myös ilman ehostusta, mutta kyllä nää meikkileikit on kuitenkin ihan sairaan hauskoja. Mitä jos arvostettais ihan kaikenlaista kauneutta, niin luonnollista kuin tollaista taidolla naamaan maalattuakin!

PS. Olen nyt työreissulla huidellessa melkoisen paljon aktiivisempi Instagramissa kuin täällä blogissa, joten klikkaa ihmeessä seurantaan @vieruska!


Tämä ainainen nutturatyyli on ajanut mut aika mielenkiintoiseen tilanteeseen. Olen alkanut ihan huomaamatta skippaamaan hiusten harjaamisen todella todella usein. Epäilin pari postausta sitten, että tukkani olisi ollut siinä vaiheessa harjaamatta viikon, mutta totuus paljastui tänään.

Etsittyäni hiusharjaa aikani löytyi se vihdoin kassista, joka minulla oli mukana juhannuksena mökillä. Jos tätä johtolankaa on uskominen, niin en siis ollut harjannut takkukasaani yli kahteen viikkoon!! 😀

Että eipä se kumma, että itse menetin hermoni ihan hetkessä, kun en selvityssuihkeenkaan avulla tahtonut saada minkäänlaista selkoa karvoihini. Mies siinä sitten kuunteli hetken turhautunutta tuhinaani ja sanoi, että "istupa tähän sohvalle ja anna se harja tänne". Ja niin se muru sitten hellävaraisesti, pieni osio kerrallaan, setvi minun kutrini. Ihana arkinen rakkaudenteko. 

Nyt on siis taas hetken aikaa karvat suht selvänä, mutta ihan onnettoman kokoinen ja luiru sykeröhän siitä harjatusta tukasta syntyy. Siinä on se syy, miksi viihdyn hiukset sotkussa; takkutukasta saa paljon kivemman nutturasyherön ja se pysyykin paremmin!

Mut voisin mä ehkä koittaa ottaa sellaisen kerran viikossa tavoitteen tän karvakasan harjaamisen kanssa. Tai siis, otetaan se Tommille tavoitteeksi! 😀

Löytyykö sieltä kaltaisiani hiusharjan karttajia?

PS. Pahoittelen sysipaskaa kännykkäkuvaa. Mut kyllä siitä hetki ja fiilis erottuu


Ihan pakko postata tämän päivän kampauksesta kuva, kun tuli ihan vahingossa niin kiva "harakanpesä". Olin laittanut hiukset edellispäivänä mun ikiaikaiselle nutturalle, mutta hiukset olivat tuolloin vielä märät, joten tänään aukaistessani tukan, tuloksena oli melkoiset kiharat. Ruttasin sitten kiharat vain keoksi toiselle puolen päätä ja survoin kasaan kolme pinniä. Aika kiva mun mielestä. Huolimatta siitä, että kampaus tuo mulle vähän mieleen kakka-emojin. 😀 

Tätä tämä mun hiusten laittaminen aina on, sitä saa mitä sattuu tulemaan. Suunnitelmia ei juuri kannata tehdä.

Koko sunnuntain asu luvassa huomenna!