28.01.2015 Ruttukiharat

Edellisen postauksen asukuvista ei näkynyt tukkareuhka kovin hyvin, joten pakko pistää pari lärvikuvaa samasta kuvaussessiosta, koska oli vaihteeksi vähän eri näköinen kampaus.

Olen pitänyt hiuksiani enimmäkseen pois kasvoilta, mutta joskus harvoin jonkun mielenviirauksen saadessani innostun kokeilemaan myös naamalla roikkuvaa majavaa. Toissapäivänä sain vielä jostain päähäni pistää sitäkin versiota hieman uuteen uskoon rutistelemalla hiuksiin hieman kiharaa.

Mitään sen kummempia työkaluja en tämän kepeän aaltoilun muotoilemiseen käyttänyt, vaan tyydyin ihan vaan rutistelemaan hiuksia kasaan käsin laitettuani niihin ensin jotain random kiharasprayta. Käsittelyn kepeydestä johtuen, kiharat oikenivatkin päivän kuluessa, eivätkä olleet enää näitä kuvia ottaessa lainkaan niin sykkyrällä kuin kotoa lähtiessä. Juuri rutistellut hiukset voitte tsekata tästä Instagram-kuvasta. Jotenkin tosi kasari ja kaamee, mut toisaalta jotenkin ihana. 😀

En tiedä tykkäsinkö tuosta kampauksesta ihan vain siksi, että se nyt vaan oli pientä vaihtelua normaaliin vai alkoiko mua oikeesti hieman kiharat kiinnostaa. Mutta olipa syy mikä tahansa, niin saadakseni sitä vaihtelua lisää pitää mun ehdottomasti opetella käyttämään enempi esimerkiksi muotoilurautaa. Raudan avulla voisi ehkä tähänkin tukkaan saada taiottua jotain kivaa kiekuraa. Mutta mä vaan oon jotenkin ihan käsi niiden vempeleiden kanssa. Kaipaan jonkun tukanlaitto for dummies –kurssin!!

Mites mun onnettomat ruttukiharat, jes vai nou?

13.12.2014 Huisin pitkä tukka

Mä olen jo ihan tunnettu siitä, että mun kampaamokäyntien välit venähtää aina ihan tuskallisen pitkiksi ja karvalakkia sitten peitellään keinolla jos toisellakin. Tälläkin kertaa edellisestä puleerauksesta ehti instagram-kuvien perusteella vierähtää 13 viikkoa! Nyt voin kyllä sanoa, että yritin kerrankin olla liikkeellä ihan ajoissa ja koitin varailla aikaa jo joskus lokakuulla, mutta Maikku oli silloin lomalla ja sen jälkeen jouduin kaksi kertaa perumaan ajan töiden takia ennen kuin nyt vihdoin tämän viikon keskiviikkona pääsin istahtamaan Glazen tuoliin.

En ole saanut vielä otettua tämän kummoisempia kuvia kuontalosta, mutta kyllä niistä nyt vähän väriä ja leikkausta näkee. Ihan noin sliipatusti mitä hiukset oli kampaajalta lähtiessä (värikuvat) tuskin osaan tukkaa pitää, vaan aika entisellä meiningillä tulen varmasti menemään, eli tupeerausta, takkua ja karvat pois naamalta.

Kerrankin minulle oli itsellä hyvin selvät sävelet Maikun luo mennessä, että mitä hiuksiltani haluan. Olen viime aikoina tykästynyt kovasti tuohon pitkään etuosaan, joten sen mittaan en halunnut liikaa koskettavan, mutta halusin molemmat sivut lyhyiksi. Värin puolesta halusin jatkaa sellaisella linjalla, että ei ole pelkoa ihan törkeästä juurikasvun rajasta, vaan halusin värin sulautuvan luonnolliseen sävyyni. Mitään vaalennushommia en enää missään nimessä halunnut sillä nuo raidoitukset veivät hiukseni todella huonoon kuntoon.

Toisaalta tuntuu, että mulla ei tukkatyyli muutu koskaan mihinkään, mutta kyllä tässä melkoisia muutoksia kuitenkin näkee, kun tarkastelee vähän pidemmällä aikavälillä. En ainakaan muista koska minulla olisi viimeksi ollut näin pitkää tukkaa kuin nyt. Siis tuo päällysosa on oikeasti omassa mittakaavassani aivan tolkuttoman pitkä.

TÄÄLTÄ muuten löytyy aika kattava postaus viime vuosien tukkatötteröistä!

PS. Vielä on aikaa osallistua Lenor-huivini arvontaan!!

16.11.2014 Hiukset vie, mä vikisen

Minulta aina välillä kysellään, että miten mä oikein laitan tukkaani. Olen sitten koittanut miettiä postauksen tekemistä aiheesta, mutta se tyssää aina siihen, että tajuan etten itsekään tiedä miten mä tätä karvakasaani ”muotoilen”. Huomaan nimittäin kerta toisensa jälkeen, että minun ja hiusteni yhteiselossa se on tuo tukka joka päättää suunnan ja mä vaan myötäilen perässä. Tässä eilisen kaksi erinäköistä tukkalookkia.

Aamupäivällä taltutin unen jäljiltä pörrössä ollee kuontalon ihan vain märillä viisipiikkisillä. Hiuksissa oli edellisen päivän jäljiltä hieman suolasuihkeen tuomaa karheutta ja lisäsin hyvin huolimattoman näköisen kasan päälle vain suihkauksen hiuslakkaa. Ihme pottatukka ja hajakarvoja ja tukkoja töröttää suuntaan jos toiseenkin. Eli ihan mun perus arkimeininkiä.

Tässä alla sitten asento, johon karvani hakeutuivat illalla saunan jälkeen, kun olimme lähdössä murun kanssa ulos. En käyttänyt hiusten pesun yhteydessä hoitoainetta, joten kasa jäi melko karheaksi. Kampasin hiuksista kosteana takut pois ja tein jakauksen ja jätin sen jälkeen tukan kuivumaan vapaasti päätä myöten.

Hiusten kuivuttua käytin naaman ja tukan laittoon yhteensä n. neljä minuuttia ja lopputulos on nähtävissä yllä. Tuosta ajankäytöstä n. neljäsosa oli budjetoitu hiuksille. Pörrötin päätä myöten kuivuneet karvat irti päästä hiuspuuterin kanssa ja siinä vaiheessa etutukka antoi vinkkejä tuollaisesta muodostelmasta ja päätin tukea sitä aikoimuksissaan. Ihan vaan kädellä hieman tötteröä kääntelin ja suihkutin samalla läjän lakkaa päälle. Minuutissa ei ehdi sen kummempia apuvälineitä ja kähertimiä käyttää. (niin kuin juuri käyttäisin vaikka olisi aikaakin)

Pääpirteittäin minun hiuskuontaloni asentoihin ja olemukseen vaikuttavia asioita on siis karvojeni tämän hetkinen kuiva ja hamppuinen kunto, viisipiikkinen ja hiuspuuteri. Niillä mennään.

Seuraava kampaamokäynti on tiedossa reilun viikon päästä ja mulla ei ole aavistustakaan mitä mä haluaisin karvalakilleni tehtävän. Huonon kuntonsa vuoksi olisi ihana päästä suurimmasta osasta hiuksia eroon, mutta olen niin tykästynyt tähän etuosan nykyiseen pituuteen, että en taida ihan superlyhyttä kampausta nyt kuitenkaan haluta. Mutta yksi on varmaa, mitään tukkaa tuhoavia vaalennushommia ei enää minulle kiitos. Aivan kaameeta hamppua nuo hiukset tuosta pidemmästä osasta, missä on vaaleita raitoja. Yäk.

Mitään kovin valaisevia tukanlaittovinkkejä ei minulta siis kyllä oikein irtoa. Miten voisikaan, kun tukan asento on päivittäin itsellekin aina varsinainen jännitysmomentti. Ja jos mua ei hiusten valitsena suunta miellytä, niin sitten turvaudun pipoihin ja turbaaneihin.