Minun piti tänään toimittaa eräälle taholle itsestäni mahdollisimman neutraalit kokovartalo- ja kasvokuva ja kun nyt sattuu tässä studion nurkassa työskentelemään, niin pyysin työkaveria nopeasti nappaamaan nuo tarvittavat ruudut. Ja tässähän ne nyt voi sitten samalla paiskata tänne blogiinkin.

Päälle oli aamulla eksynyt myöskin jotain hyvin neutraalia ja rentoa, sillä tämä päivä on sisältänyt vain ja ainoastaan kuvankäsittelyn äärellä puurtamista, joten ne ensiksi aamulla ajattelemani paljettihousut tuntuivat vähän hukkaanheitettävältä kimallukselta tässä tilanteessa. Eli tässä neutraali kuva hyvin neutraalista Veerasta. Ilman mitään venkoilua, irvistelyä ja imartelevimpia kuvakulmia.

Veera_kokoB

Ei siis mitäänsanomattomista vaatteista sen enempää, mutta yksi huomionarvoinen asia tämän päivän lookissa on. Mä nimittäin ihan vahingossa onnistuin laittamaan ton tukan mielestäni aika kivasti!

Päätin uuden pään kunniaksi olla kerrankin viitseliäs ja tuunasin kuontaloani oikein pitkän kaavan kautta föönaamalla sen kuivaksi. Kun siis mähän olen normaalisti sitä mallia laiskiainen, että annan karvakasan vaan kuivua itsekeen ja pöyhin sitä sitten jollain hiuspuuterilla irti päästä. Mutta nyt päätin alkaa panostamaan useamminkin kuin vain kekkeröimään lähtiessä.

veera20130919B

Jotain tuuheuttavaa ja volyymia antavaa sprayta mä siihen ensin tuuttasin ja föönasin kuivaksi pöyhien tukkaa pystyyn. Sitten Maikunkin maanantaina päähäni laittamaa Cutrinin karvaliimaa, jota sattui löytymään omastakin kaapista saatuani sen jostain tapahtumasta ja vielä antelias suihkutus lakkaa päälle ja hiukset ihan kuin vahingossa asettuivat noinkin siististi! Maikkukin antoi peukkua naamakirjassa. Tää oli varmaan tuuria eikä tuu onnistumaan toiste.

PS. Kyllä, kuvia on photoshopattu. En oo oikeesti noin hehkuva ja siloinen.


Mä en osaa sanoa miksi, mutta jostain kumman syystä mulla on aina kampaajan tuolissa istuessani kauhea tarve dokumentoida miten karmealta näytän siinä operaation aikana. Ja siis jostain hemmetin syystä tuntuu aina, että missään en näytä yhtä suohirviöltä kuin kampaamon peilissä raahauduttuani sinne aamutuimaan tukka sekaisin ja ilman meikin hiventäkään. Olen siinä aina hetken aikaa ihan varma, että musta ei enää tuu ihmisen näköistä vaikka tehtäis mitä.

Tässä muutama making of -kuva eiliseltä, kun raahasin kuontaloni Hiusmuotoilukeskus Glazeen Marjon pelastettavaksi.

glaze

Mun vakiotunne kampaamon peiliin tuijotellessa on aina se, että ”mä näytän taas ihan mieheltä”. Mut sit mä koitan muistutella itseäni mitä kaikkea meikki saa aikaan.

Noita ylläolevia kuvia katsellessanne saatatte hieman huvittua, kun näette minkä kuvien kanssa Maikun luokse tällä kertaa marssin. Evan Rachel Wood on nimittäin sen verran upean näköinen kissa noissa kuvissa, että voisi ajatella, mun todellisuudentajun hieman hämärtyneen, jos kuvittelin, että musta sais taiottua tukan puolesta jotain edes etäisesti tuota muistuttavaa..

evan_rachel_wood kopioi

kuvien lähteet: Kuva 1, Kuva 2

Mutta, kyllä se vaan laittutuminen tekee ihmiselle ihmeitä! Marjo leikkas, värjäs, föönas ja puunas karvat ojennukseen ja kotiin päästyäni lisäilin nassuun kevyen meikin, niin kyllä sieltä peilistä vaan katseli sen jälkeen taas ihan eri näköinen mimmi mitä muutamaa tuntia aiemmin.

uusitukka

Tykkään. TUkka on nyt huomattavasti aiempaa lyhyempi, mutta mitastaan huolimatta pehmeä ja naisellinen. Tällä kertaa jätettiin niska ja sivujen hiusrajat pehmeiksi sen sijaan, että olisi viimeistelty koneella ja sivujakaan ei otettu niin lyhyiksi kuin usein aiemmin. Ja nyt mä tein Maikulle lupausen, etten venytä seuraavaa käyntiä ihan niin pitkään kuin nyt. Jos koittais pysytellä ihmisen näköisenä ihan pidemmän aikaa. 😀


Päivitin tänään Instagramiin kuvat ennen ja jälkeen aamuisen kampaajakäynnin ja siellä tulikin sitten kommenttia, että olisi kiva, jos voisin tehdä tänne blogiin hieman kollaasia parin viime vuoden tukkatyyleistäni. No, kerrankin kuulkaa tartuin heti toimeen ja tässä olisi nyt kerrankin joku lukijan toive toteutettuna.

Keräilin mukaan tukkakuvia vuosilta 2011-2013. Itsestä tuntuu, että ainahan se reuhka näyttää samalta, mutta kyllä tämä on ehtinyt melko monenlainen tässä reilun parin vuoden sisälläkin olla. Mutta on se kyllä niin, että aika samat jutut mulla tässä kiertää vuodesta toiseen. Välillä on kauttaaltaan lyhyttä, toisinaan on sivut lyhyet ja päällä mittaa, väri vaihtelee erilaisissa ruskean sävyissä ja suurimman osan ajasta tukka on ylikasvanut ja laittamaton ja verhoan sen päähineisiin. 😀

Mutta tässä niitä kuvia viime vuosilta!

 tukkahommia_2011

2011 oli selkeästi lyhyeksi ajeltujen sivujen aikakautta ja täytyy sanoa, että sivusiili kävi kyllä mielessä nytkin, kun Maikun tuoliin astelin, mutta jätin nyt vielä toistiseksi toteuttamatta. Tykkään hirveästi tuosta tummasta ja taaksepäin kammatusta reuhkasta kera lyhyiden sivujen mikä näkyy noissa aurinkolasikuvissa!

tukkahommia_2012

2012 puolestaa olen vetänyt pitkän aikaa mallilla joka on ollut päältäkin aiemman vuoden malleja lyhyempi. Nämä ehkä huonoimmin itselleni passaavia malleja, koska posket ja roikkuva kaksoisleuka ja yleensäkin koko pään pallomaisuus korostuvat kun tukkaa on päällä melko vähän.

Mutta siitä huolimatta, että naamaani imartelevampiakin leikkauksia löytyy, niin silti aina tasaisin väliajoin tulee tarve vetäistä mahdollisimman paljon karvaa pois Se tunne iskee usein tuollaisen oikean alalaidan kuvan mukaisen tilanteen jälkeen. Loppuvunna 2012 on nimittäin tukkaa ollut pääsä aivan helvetisti liikaa ja tuohon kuvaan on juuri joku kampaaja koittanut epätoivolla pöyhiä sen reuhkan hiuspuuterin ja lakan avulla pöyhkeäksi. Yäks.

tukkahistoria_2013

Tänä vuonna olen vetelehtinyt ihan ennätyspitkän ajan jaksamatta olla kiinnostunut kuontalostani ja edellisestä kampaamokäynnistä olikin Instagram-kuvien mukaan ehtinyt kulua 20 viikkoa! Huhhuh.

No, kyllä siinä välissä siskontyttö kerran vähän siisti ja lyhenteli kauttaaltaan, mutta sekin tapahtui jo kesäkuun lopulla. Nyt siis viimeiset kolme kuukautt annoin hiusten vain kasvaa.

Suunta on kuitenkin selkeästi ollut useasti poissa kasvoilta lukuunottamatta noita hetkiä, kun kokonaisuus on ollut vielä melko lyhyt.

tukkahistoria_hatut_2013

Laiskuuden ja siitä seuranneen törkeän rumasti ylikasvaneen ja hiostavan kuuman karvakasan vuoksi todellisuus onkin ollut tukkarintamalla viimeisen puolen vuoden ajan usein tämän viimeisen kollaasin mukainen. 😀

Nykyinen frisyyri pääsee esittelyyn heti huomenna!