13.10.2010 Miksi tää on aina yhtä vaikeaa?
Mikä on se mieltäraastava ongelma joka toistuu keskimäärin kuukauden tai parin välein? No tämä hemmetin yläpäässä nököttävä karvakasa tietenkin! Niin paljon kuin mä mun Maikku-kampaajaa rakastankin, niin mä en jaksa ravata sen hellässä hoidossa niin usein, että saisin pidettyä oikein lyhyen tukan oikeasti siistinä. Niinpä minun tupeeni onkin kunnossa keskimäärin 2-3 viikon ajan kampaajakäynnistä ja sen jälkeen mua jo alkaa ahdistaa peiliin katsominen eikä tympeän mittaiseksi tukkaa jaksa enää oikein laittaakaan.
Typeryyksissäni ja aikapulassani sitten kärvistelen vielä muutaman viikon täysin reuhkaani vihaten, kunnes yhtenä aamuna kahden sentin juurikasvu ja karmivan pitkät niskahaituvat vaan tuntuvat kaatavan maailmani lopullisesti. Sitten onkin vuorossa itkupotkuraivari -puhelu pelastajalleni, jolta toivoisin saavani ajan tietenkin hetinyt. Ja kun ymmärrettävistä syistä aika ei monestikaan ihan mun toivomalla nopeudella järjesty, niin vietän viimeiset hetket ennen pelastusta erilaisten päähineiden alla muhien ja täysin epätietoisena siitä, mitä ihmettä haluaisin reuhkalleni edes tehtävän.
Ja kuten arvata saatatte, tämän sydäntä raastavan vuodatuksen syynä on tietenkin se, että elän tällä hetkellä tuota kamalan juurikasvun, kuvottavien niskahaituvien, epäsiistien korvanpäällysten ja rumasti kihartuvan etutukan aikaa, mutta en ole vielä tietenkään varannut laatuaikaa maikun tuolista. Kun mä en taaskaan tiedä mitä ihmettä tälle keksisi!
Moni teistä varmaan miettii, että mitä ihmettä mä tuskailen ja vingun, kun ainahan tää tukka on vaan samanlainen, tumma ja lyhyt. Mutta ei se nyt ihan niinkään mene. En meinannut edes itse muistaa kuinka moneksi karvani ovat taipuneet jo ihan tämän vuoden aikana. Mm. nämä neljä frisyyriä ovat viimeisen 10 kk ajalta!
Jotenkin tuo pidempää pääliosaa ja lyhyttä sänkeä yhdistellyt viime tammikuinen leikkaus näyttää taas omaan silmään hirvittävän hyvältä. Ainoastaan tuo karmea lätkätukka niskassa hieman ällöttää. 😛
Kaikkien aikojen lempitukkani on kuitenkin keväällä 2009 nähty kahteen täysin erilaiseen ilmeeseen taipunut Maikun taidonnäyte. Leikkauksen lisäksi myös värissä oli hieman lisäsäpinää mustan rinnalla, kun lyhyet osat näyttäytyivät hieman vaaleampana ja punertavampana.
Valitettavasti hiukseni ovat vielä toistaiseksi liian lyhyet, jotta tuon lempikampauksen uusiminen onnistuisi. Nytpä olenkin siis jälleen kerran sen dilemman edessä, että riittäisikö maltti taas hieman kasvattaa. Pitäisikö seuraavalla kampaajakäynnillä siis vain tyytyä siistimään niska, korvanpäällykset ja pulsarit? Miten tylsää!
Sellainen hyvä puoli tässä mun karvatursaassa kuitenkin on, että useimmiten se ei ole kenenkään muun mielestä yhtään niin hirveän näköinen kuin mitä itse ajattelen. Itse asiassa viimeisen kahden viikon sisään ainakin 5 ihmistä on kehunut kampaustani ja kysynyt olenko juuri käynyt kampaajalla. (Kiitokset tällaisista sanoista mm. aina yhtä ihanalle Teemulle! 😀 ) Ei se oo ihan huono tukka, jos se vielä kaksi kuukautta kampaajakäynnin jälkeen onnistuu hämäämään ihmisiä.
Nyt siis olisi hyvät neuvot jälleen kerran tarpeen siitäkin huolimatta, että loppujen lopuksi ainoa jonka mieleipide mun tukkapäätöksissä painaa, on ainoa oikea luottokampaajani. Mutta jos jollain sattuisi olemaan hyviä ehdotuksia joita en ole edes älynnyt ajatella!
