Siitä ei ole kuin ihan muutama päivä kun taas vaihteeeksi olin totaalisen kyllästynyt epämääräisenä kasana roikkuvaan tukkaani ja suunnittelin sen radikaalia pätkäisemistä mitä pikimmiten. Tiistaina kuitenkin pääsin kuitenkin useaksi tunniksi saman katon alle taitavan kampaajan kanssa joka reuhkani nähtyään kysyi kauniisti, että ”tarvitsetko hiuslakkaa?”. Ymmärsin kysymyksen niin, että en ehkä ollut ihan katseen kestävässä kunnossa omien aamurutiinieni jäljiltä ja tarjosinkin päätäni taitavampiin käsiin.

Parissa minuutissa ja muutamalla taidokkaalla hiusharjan pyöräytyksellä sekä muotoilutuotteiden suihkaisuilla tyyppi taikoi kurittomat karvani aivan uusiin sfääreihin.

Päivän ensimmäinen kampaus myötäili hiusteni luonnollista taipuisuutta ja suuntaa ja onnistui näyttämään yhtä aikaa skarpilta ja ihanan huolettomalta. Kun itse laitan tukkaani, toteutuu edellämainituista adjektiiveista lähinnä tuo viimeinen.

Koska kyseisen päivän projekti vaati sitä, että näyttäisin suohirviön sijaan ihmiseltä ja mielellään vieläpä hieman vaihtelevalla lookilla, kiepautteli uusin tukkasankarini kutrini uuteen uskoon vaatteiden vaihdon myötä. Harjalla vaan hiukset ns. auki, lisää töhnää, muutama harjalla tehty tupeerausveto ja viimeistely lakalla. Ja kaikkeen meni taas aikaa maksimissaan kolme minuuttia. Minä vaan toljotin ihmeissäni suu auki ja ihastelin niin kovin vaivattomasti mahtavalle tötterölle nouseita hiuksiani ja kehuin kimpussani hääränneen taiturin maasta taivaisiin.  Ja sillä samalla sekunnilla rakastuin uudelleen tämän hetkiseen tukkaani

Sain monta kullanarvoista vinkkiä joiden avulla minunkin luulisi oppivan käsittelemään hiuksiani monipuolisemmin ja pienemmällä vaivalla. Ostoslistalle meni ehdottomasti kunnon hiusharja jollaisella tupeeraaminen onnistui käden käänteessä, kun pohjalla oli oikeanlainen tuote.

Takkutukkani pelastajan ja hänen  loihtimansa kampauksen lisäksi rakastuin päätä pahkaa myös päähäni suihkutettuun taika-aineeseen jonka vannoinkin syöksyväni ostamaan välittömästi. Päivän päätteksi kuitenkin sain avatun purtilon mukaani, joten säästyin toistaiseksi ostosreissulta.

Kuvassa näkyvä tuote on saatu Redkenin edustajalta

Uudeksi suosikki tukkatuotteeksi nousi siis heti ensi kokemusten perustella Redkenin Wool Shake. Kaipaan hiuksiini aina ennenkaikkea mattaista, karheaa ja jopa hieman likaisen näköistä tekstuuria ja sitä olen viime aikoina yrittänyt haalia päähäni lähinnä hiuspuutereista, mutta nyt voi olla, että jää puuterit melko lailla käyttämättä, niin paljon paremman tuloksen antoi tämä hieman ruispuolukkapuuron värinen spraygeeli.

Kuiviin hiuksiin suihkutettava Wool shake antaa hiuksiin nimensä mukaisesti hieman villamaista tekstuuria mikä tekee kaikenlaisesta pörröttämisestä, kohottamisesta ja tupeeraamisesta suunnattomasti helpompaa. Ja mikä parasta, hiukset kestävät loistavasti uudelleen muotoilua pitkin päivää. Ja kun itse en tykkää pestä hiuksiani joka päivä, toi Wool Shake apua siihenkin asiaan. Aiemmin käyttämäni hiuspuuterin jäljiltä tukka on seuraavana aamuna ollut usein lähmäinen ja pitkin päätä. Ensimmäisen Wool Shake päivän jälkeisenä päivänä puolestaan hiuksissa oli edelleen sama pehmoisen karhea tekstuuri ja hiukset saattoi laittaa uudelleen kuosiin vain harjaamalla entisen kampauksen jämät suoriksi, suihkuttamalla tukkaan lisää samaa ainetta ja muotoilemalla uudelleen. Lopuksi lakkaa päälle ja taas menoksi!

Tänään puolestaan pääsin testaamaan kuinka puhtaan tukan käsittely villasuihkeella onnistuu ja hienostihan se toimi sitenkin. Föönasin tukan saamieni ohjeiden mukaisesti lämpösuojasuihkeen kanssa kuivaksi ja sen jälkeen otin liukkaana ja vallattomana liehuvan letin haltuuni suihkuttamalla sen yltympäriinsä Wool Shakella. Tukan kohottaminen irti päänahasta ei ole hetkeen tuntunut näin helpolta operaatiolta.

Omat hiustenlaittotaitoni kaipaavat kyllä vielä kovasti hiomista, mutta nyt ymmärsin, että oikeanlaisilla tuotteilla minäkin voin onnistua. Hiustenleikkuuhaaveet siirtyivätkin siis ainakin hetkeksi vielä jonnekin tulevaisuuteen, sillä minä ja nylyinen tukkani aloitimme wool shaken ansiosta ihan uudne kuherruskuukauden!


Tättädäää! Joku lukija ehdotteli mulle hetki sitten kun tuskailin taas tukkaani,  että mitä jos harkitsisin kasvattavanini sitä, kun ”pitkät hiukset saa aina kiinni, ellei niitä jaksa laittaa”. No, täytyy kyllä sanoa, että se on ehkä viimeinen vaihtoehto mitä voisin hiusteni kanssa kuvitella, mutta arvatkaapas miten mulle kampaajalla kävi!

tukka_kiinni3B

Tukkaa jäi lattialle vaikka kuinka paljon, mutta juurikin siitä syystä mun hiukset yltää ekan kerran yli kymmeneen vuoteen kiinni! Miettikääpä sitä.

En ehtinyt aamulla suihkuun ja tukka oli niin karmivan likainen, joten suhersin sen kiinni. Mutta kätevän ja nopean sijaan kyseinen toimitus kesti kyllä kauemmin kuin mun tukanlaitto minään muuna aamuna. Kauhea kampaaminen ja venyttäminen ja lakalla varmistelu. Muutaman viikon päästä varmaan yltää takaa vähän enemmän haituvia ihan kiinni asti.

tukka_kiinni2B

Niin kamalalta kuin kampaus toisaalta näyttääkin, niin tykkään tästä ihan hirveästi. On ihan mahtavaa kun kerrankin ei roiku yhtään hiuksia otsalla. En ole kokenut sellaista tunnetta vuosiin. Tämä on siis niin mahtava kesätukka, ei oo pakko hikoilla kuuman otsiksen alla, jos ei halua!

tukka_kiinni1B

Tulee ihanasti mieleen yläasteajat jolloin kaikilla kovilla jätkillä ja joillain tytöilläkin oli ns. piilokalju ja päältä sitten pidempi tukka jonka saattoi laittaa ponnarille. Ne oli niitä omasta näkökulmasta oih, niin coolin viileitä ja kiehtovia ysiluokkalaisia pahispoikia piloteissaan. Taisinpa yhteen sellaiseen olla kovin ihastunutkin ja kirjoittelin hänen nimeään kouluvihkojen reunuksiin. Ja välitunnilla, kun se kulki ponnarissaan ohi, niin hihitytti ujosti. Olkoon tämänpäiväinen kampaukseni hatunnosto kaikille niille varhaisen puberteettini kaukoihastuksille. Tällä tavoin ne muistot jäävät elämään.


.. aurinkoinen vapaapäivä ja uusi tukka!!

toukotukka3

toukotukka2

toukotukka1

Toistakin sivua lyhennettiin reippaasti ja väriä vietiin taas pitkästä aikaa tummempaan päin. Takaosassakin on uutta ja jännää, mutta siitä saan teille kuvaa vasta kun saan ukon kameran taakse.

Rakastan. Ei ole Maikun voittanutta.

Nyt vapaapäivän ikävään osioon, nimeltä verovirastovierailu.. yäk. En kuitenkaan tajua mitään mitä ne selittää.