10.12.2012

Posted at 20:29h in Yleinen by
0 Likes

Onni on murun nälkäiselle ja kiireiselle tyttöystävälleen tekemä eväsleipä nautittuna junassa matkalla ihanan ystävän luo. Ja tuollainen onnen hetki on meneillään juuri nyt tässä kirjoittelun lomassa.

Kuten jo aamuisesta postauksesta ilmi kävi, niin parantelin tänään räkätaudin runtelemaa itsetuntoani (se punoittava nokkainen limanuljaska peilissä ei ollut todellakaan kaunis näky) Maikun käsittelyssä, kun pistimme tukkani takaisin ruotuun.

20121210-185259.jpg

Mietin eilen illalla nukkumaan käydessäni edessä olevaa kampaamokäyntiä ja sain aikaiseksi hirvittävän kriisin, kun totesin, ettei toivomuslistallani ole tällä kertaa sivusiiliä, piilokaljua, överilyhyttä pystytukkaa tai mitään muutakaan menneille vuosille niin tyypillistä tukkaminua.

Kaiken tuon sijaan totesin haluavani pitää saavuttamani pituuden edessä, jatkaa värin suhteen melko luonnollisella linjalla toivoin ylipäätäänkin varsin pehmeää ja jopa huomaamatonta lookkia.

Iski hirvee masis. Olin varma, että nyt se tulee, jos ei nyt ihan vielä kuolema, niin ainakin vanhuus. (Mikä tää on tää hirvittävä ikääntymisen ahdistus, joka mua nyt vaivaa?) Naureskeltiin sitten Maikun kanssa, että seuraavaksi se on sitten tyvipermis ja latvojen tasaus. 😀

20121210-185254.jpg

Tämmönen siitä sitten tuli. Koskaan ikinä ei ole kampaamon lattialle jäänyt vierailuni jälkeen niin vähän karvaa kuin tänään. Ei niistä olisi kuin onnettomat kainalokarvaimplantit taiteillut. 😀

Tänään kuontalo oli pipon käytön vuoksi mallia pitkin päätä, mutta mitä luultavimmin tukka taipuu myös astetta pöyheämmäksi ja sekaisemmaksikin versioksi. Pitänee testata päivänä jolloin korvia ei tarvitse huurruttaa pihalla.

Uuden tukan lisäksi kuvassa uusia asioita edustaa Elloksen alesta bongaamani pellavainen lyhyt jakkutakkiasia (mikä onkaan). Just hyvä tollanen hartioille heitettävä, kun tarvitsee jotain mikä on yhtä aikaa mukavaa, mutta skarpimpaa kuin villapaita.

PS.Montako viikkoa syntymäpäivän jälkeen on lupa kieriä ikäkriiseilyn aiheuttamassa itsesäälissä ja ”elämäni on ohi”-ahdistuksessa?


08.11.2012

Posted at 16:08h in Yleinen by
0 Likes

 Tämä saamani Cailap by  Kirsi Nisonen samettinen turbaanipanta vilahtikin jo Fresita-postauksen kuvissa, mutta halusin laittaa vielä vähän selkeämpiä kuvia.

Kuten jo aiemmin esittelemäni Jóna tyllihuivikin, niin myös tämä Bonniera niminen samettipanta hurmasi minut välittömästi. En edes oikein tiedä, että miksi, mutta olen huomannut pitäväni hirmuisesti tuollaisista päähärpäkkeistä jotka voi laittaa päähänsä jotenkin toispuoleisesti. Ehkä se on niin, että pannan tai muun koristeen epäsymmetrisyys huijaa pallonaamaani edes hieman eri muotoiseksi. 😀

Noissa Cailapin kuvissa tuo pannan turbaanisolmu on aseteltu keskelle kuulaa, mutta omassa käytössä huomasin todellakin toispuoleisuuden passaavan paremmin. Vedän solmun usein vielä enempi kohti korvaa kuin tuossa alla olevassa kuvassa.

Pantaa saa kiristettyä oman päänsä mukaan tuosta solmusta vetämällä solmun ”lenksuja” vaan pidemmiksi. Materiaalinsa ansiosta panta pysyy hyvin päässä, eikä solmukaan luista ja löysty sametin nukkapintojen ”tarratessa” toisiinsa. Usein tuntuu, että tällaisia joustavia tai somittavia pantavirityksiä saa olla vähän väliä korjailemassa ja kiristämässä, mutta sekä tämä Bonniera, että tyllistä valmistettu Jónakin ovat osoittautuneet käytössä tämän asian suhteen todella toimiviksi ainakin omassa pallopäässäni.

 Minulla on nyt menossa todella huono tukkakausi, sillä olen ajatellut antaa hiusten kasvaa vielä hetken aikaa ennen kuin menen seuraavaksi kampaajalle. Siinä missä kesällä kaipaan todella lyhyttä mallia, haluan syksyn ja talven tullen saada ainakin etutukkaan sen verran mittaa, että pipojen ja hattujen alta pilkistäisi aina edes muutama hassu karva.

Tämän kampaajatauon vuoksi en mielelläni esiinnykkään missään julkisesti ilman jonkinmoista pantaa, pipoa, rättiä, hattua tai mitä tahansa muuta törkeän ylikasvaneet hiusrajat peittävää naamiontivälinettä. Tähän saumaan nämä Cailap by Kirsi Nisosen nätit pannat tulivat kuin tilauksesta. Voin edes kuvitella näyttäväni hieman nätimmältä kuin karvainen Jeti.

 

 Postauksessa esitelty tuote saatu veloituksetta.


11.10.2012

Posted at 17:43h in Yleinen by
0 Likes

-sisältää mainontaa-

 Ai vitsit miten mä ilahduinkaan eilen saapuneen postipaketin sisällöstä! Cailap ilhadutti minua lähettämällä muutamia Cailap by Kirsi Nisonen -malliston tuotteita ja kuinkas ollakaan, niin ihan mun näköisiä mustia juttuja sieltä tupsahti. Ensimmäiset jutu pääsivät päähän heti tänään.

Onkohan joku katsellut mun kuvia ja todennut, että ”tolla tytöllä on niin kauhee reuhka toi tukka, että lähtetäänpä sille hieman naamiointivälineitä”? Sillä niin sopivaan saumaan nämä tukkahärpättimet tulivat.

Sotkutukkaa pääsivät tänään naamioimaan Jóna tyllihuivi, johon kiinnitin lisäkoristeeksi ketjukoristeisen tähden muotoisen Brynja-rintakorun.  Sopivat mielestäni aivan loistavasti yhteen ja tuo tähti on juuri omiaan peittämään ylikasvaneen frisyyrini heikoimman kohdan. Ja sitä paitsi nuo ketjut tuntuvat tuossa poskella heiluessaan jotenkin tosi kivoilta. Tulee hirveen nätti olo, kun on jotain heiluvaa ja kilisevää päällä. 😀

Vaikka tuo yhdistelmäpäähinekin olisi jo yksin ihan riittävä arkipäivän koriste, niin ilman korvakoruja en kuitenkaan osaa olla. Jatkoinkin sitten Brynjan ketjuteemaa myös korvakoruissa, jotteivat liikaa hyppäisi kokonaisuudesta silmille. Ja aivan hirvittävästi tykkään nyt tästä setistä!

Ennustukseni ei varmasti mene pieleen, jos veikkaan, että tästä tyllihuivi-tähtikoru-yhdistelmästä tulee uusi päähärpäkesuosikkini! Se on yhtä aikaa kivan tyttömäinen, mutta myös hieman mystinen.

kuvista kiitos työkaverilleni Lindalle!

Mikäli nämä tai muut Kirsi Nisonen by Cailapin tuotteet kiinnostavat, niin niihin voi tutustua Cailapin sivuilla, missä toimii nykyään myös verkkokauppa!

Miltäs tämä tukkahärpäkeyhdistelmä teidän silmään näytää?