Uusi tukka, uusi kaulakoru ja uudet kynnet, sehän on siis melkein uusi koko akka. Naamakin on uusi ensimmäisessä kuvassa.

Taisin juuri muutama viikko sitten sanoa, että ripsipidennykset tai kynsien jatkeet eivät ole mua varten ja ta-daa, mitäs mulle tällä viikolla väsättiinkään.. geelikynnet! Kuvassa näkyy lopputulosta parin sormen verran. Mulla oli siis tosiaan kerran aiemmin ollut kynnet joskus 7-8 vuotta sitten, se oli sitä aikaa, kun laitettiin sellaisia kammottavia tippijatkeita. Oli ihan kamalaa, revin ne irti ihan omatoimisesti ja samalla lähti puolet omista kynsistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

söpönen postikortti-Kanelimaa/Fox & Rabbit -shop

No, nyt sitten tuli vastaan tällainen mahdollisuus vaihtokauppoihin kaverin kanssa, joka tekee mm. kynsiä, ripsiä, sokerointeja ym. Oli alunperin ajatus vaihtaa perhekuvaus sokerointihommiin, mutta ne ei enää näin syksyn tulleen ole niin ajankohtaisia, joten päädyin sitten kokeilemnaa geelikynsiä. Suhtauduin epäluuloisesti ja olin varma, että tuntuvat ihan karmeilta ja yyh, mutta onneks niistä pääsee eroon. Mutta Liina laittoi toiveideni mukaisesti hyvin maltillisesti mittaa, joten lopputulos ei tuntunut kamalalta kuten vuosien takaiset akryylikynnet.

Sormet näyttävät sirommilta kja pidemmiltä, kun kynnet ovat muuta kuin pureskellut nysät ja olo on huolitellumpi. Mutta edelleen tuntuu tyhmältä ajatus, että pitäisi jatkuvasti yllä tällaista keinotekoisuutta käymällä kynsihuollossa kuukausittain. Sovittiin kaverini kanssa, että hän tekee mulle vielä ensimmäisen huollon, johon aika jo varattiinkin, joten katellaan nyt tätä juttua siihen saakka. Toiveissa olisi, että ehkpä näiden geelien avulla saisin kasvatettua omia kynsiäni hieman, kun en kykene niitä nyt nyhräämään. Kokeilumielellä siis mennään. Lopputulos on kiva, mutta en osaa kuvitella itseäni ylläpitämässä kynsikulissia kuukausittaisilla huolloilla.

Muita tämän viikon uusia asioita on lyhentynyt ja siistiytynyt karvalakki. Mitta pidettiin päältä melkolailla entisellään, sillä olin ehtinyt tykästyä astetta pidempään malliin. Kyytiä kuitenkin sai kamalan ylikasvaneet sivut ja niska ja ai, että kuinka paljon siistimpi ja nätimpi olo tuli heti, kun karvat putoilivat Glazen lattialle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Viikon kolmas uusi asia on tuo ihana kaulakoru, jonka ostin eilisellä Helsingin pyrähdyksellä Zarasta. Olin kyylännyt tuota värikästä läjää jo pitkin kesää jokaisella kerralla Zarassa käydessäni ja toivoin sen joko tulevan alennukseen tai muiden ostavan korut pois. No, niin ei käynyt, vaan eilen sovitellessani korua kaulalleni varmaan jo neljättä kertaa katkesi vihdoin kamelin selkä ja kiikutin korun kassalle huolimatta siitä faktasta, että siihen meni viimeiset sillä hetkellä tilillä olevat pennoset. Kyllä, laitoin viimeiset euroni rihkamakoruun. Mutta voi että, kun se mua ilahduttikin ja tulee ilahduttamaan. Ja korua ehti jo eilen kehumaan spontaanisti kaksi ihan ventovierasta ihmistä. Se siis on todellinen huomionherättäjä ja piristää siten varmasti montakin tylsää asua.

Koko eilisen asu ja siitä kummunneista kauhun tunteista lisää seuraavassa postauksessa!


Viime aikoina on tullut taas tuijoteltua useampi jakso lempparisarjaani True Bloodia, joka kiehtoo erityisesti melko vetävien urostensa vuoksi. En ole koskaan viehättynyt blondeista miehistä, mutta kyllä vaan Eric Northman saisi tuikata hampaansa kaulaani koska vaan. Ihmissudeksi toisinaan muuntautuvaa Alcidea voisin ihan vain tuijotella kuola valuen pidemmänkin tovin ja oon alkanut hieman lämmetä sille Warlowillekin. Ja vallan ihaniahan ne Sam ja Terrykin ovat. Ja sarjan aluksi mun hottis-listalle kuului myös Bill, mutta siitä on kaikki seksi kadonnut sen jälkeen kun Sookien kanssa erosivat.

Mutta, ei mun pitänyt kyllä nyt luetella päiväunieni kohteita, vaan kertoa, että olen löytänyt sarjasta myös tyyli-idolin! Lafayette, tuo henkien kanssa kommunikoiva cool bitch esiintyy aina toinen toistaan makeimmissa turbaaneissa ja muissa huiviviritelmissä ja siitäkös kaltaiseni turbanista tykkää.

Keräilin muutaman kuvan, jotka innoittavat kaivelemaan huivilaatikkoa entistä syvemmältä.

TB-S06E08-16

kuva: truebloodnet.com

Aika tutun näköistä tötteröä! Tällaista neliönmallisesta huivista tehtyä perusturbaania käytän itsekin usein, mutta en ehkä ihan noin ”silmillä”. Tämä on hurjan helppo toteuttaa, mutta liukasmateriaaliset huivit voivat toisinaan hieman hankaloittaa päässä pysymistä.

lafayette2

kuvat: youknowyoulovefashion.com, truebloodnet.com, hbo.com, afterellen.com

Lafayetten huivivirityksissä näkee usein monenlaisia kiiltäviä materiaaleja ja muustakin asustuksesta päätellen hän on melkoinen harakka. Itse en sinistä käärmekuosia päähäni valitsisi, mutta solmua voisi kyllä sen kuvan mukaisesti siirtää joskus otsalta sivummallekin.

Oikean alalaidan kuva muistuttelee siitä, että hapsuhuivitkin saa toimimaan päässä, kun jättää päät reippaasti roikkumaan eikä edes yritä epätoivoisesti survoa niitä pois näkyvistä.

Näyttökuva 2014-8-21 kello 21.02.19

kuva: hbo.com

Tämä viimeinen kuva sai mut heti miettimään, että mitäs kaikkia kivoja pantoja ja nauhoja tuolta mun kätköistä löytyisikään.. Niillähän voisi kivasti asustaa ja piristää muuten jo niin usein nähtyjä turbaaneja. Ääh, tekis mieli heti syöksyä tuonne asustelaatikoille, mutta pakko vielä käsitellä muutamat asiakaskuvat ennen kuin annan itselleni luvan uppoutua huivikieputuksien kokeiluun!

Oisko se kuulkaa pian taas videomuotoisen turbaanikoulun aika?!

 


Minä tykkään pitää hiuksiani enimmäkseen poissa kasvoilta enkä ylipäätäänkään näe arkisin juurikaan vaivaa hiusteni laittamiseksi. Tärkeintä on vaan, että eivät ole tiellä ja asettelenkin etureuhkani useimmiten hiuspuuterin tai suolasuihkeen avulla jotenkin vaan niin, ettei se roiku otsalla.

Tänä aamuna oli kuitenkin nukkumatti veivannut lettiä siihen malliin, että näin parhaimmaksi jatkaa hänen valitsemallaan linjalla ja pöyhin vain karvoihini hieman tummien hiusten kuivashampoota hieman lakkaa päälle.

 Edelleen ihan sama tukka päässä kuin aiemminkin, mutta ihan eri näkönen ämmä. En ensinnäkään ikinä osaa pitää etuhiuksia vasemmalla (itsestäni katsoen), vaan suunta on juurikin toinen. Mutta juu, tällaiseksihan se kampaajakin tukkani tarkoitti, että sen voi vetää kasvoille, tai nostaa pystyyn ja ”jakauksen” paikkaa voi vaihdella, mutta kun sitä vaan kangistuu sille omalle pikkuruiselle mukavuusalueelleen.

majava2

Varsin kivaltahan se näyttää, mutta en voinut välttyä fiilikseltä, että mulla roikkuu otsalla majava. Siis jotenkin ällö ja kaamee tollanen paksu karvamatto tossa hiostamassa. Valitin asiasta työkaverillekin. ”Ää, tää majava vaivaa mua!” Hirveetä hikeä pukkaa otsaan kuvatessa muutenkin, niin sitten vielä tollanen paksu lisäeriste siinä päällä. Huh.

Tykkäsin siis siitä miltä tukan uusi asento näyttää, mutta en kyllä voi sanoa pitäväni siitä miltä se tuntuu. Majava.

Mutta kyllä mä nyt taidan opetella sietämään myös tätä tukkaversiota, jotta ei joka päivä näyttäis aina samalta. Ehkä mä vielä kesytän majavan.