15.05.2016

Posted at 20:19h in Yleinen by
0 Likes

Tänään oli juhlan aika, kun lähipiirimme tuorein tulokas sai kasteen ja nimen. Olin koko viikon niin kiireinen, etten ollut ehtinyt lainkaan miettiä pukeutumista ja tänäänkin nukuin univelkoja pois siihen malliin, että heräsin vasta pari tuntia ennen kemuihin lähtöä. Onneksi kuitenkin kaapissa luuraa useampikin kiva kolttu, joista tietää, että kyllä sieltä aina jotain päälle pantavaa löytyy juhlaan kuin juhlaan. Halusin välttää täysmustia mekkoja, joten nappasin päälle viime syksynä Blog Awardseihin ostamani Marks & Spencerin värikkään leopardimekon, jonka uudelleen käyttöä olenkin jo innolla odottanut. 

Päivänsankari vaihtoi virallisen osuuden jälkeen pitkän kastemekon hieman rennompaan asuun ja harvan kampauksen kruunasi söpö kukkapanta

Juhlakalun isosiskollakin oli päällän vaaleanpunaista aina suloisia samettitossuja myöden

Kyllä siellä jotain vaaleanpunaisen sävyjä minunkin mekostani löytyy! Varsin hyvin muuten passaa tuo Sakin nahkarotsi leopardin kaveriksi. Tulee kokonaisuuten sopivasti rokkia.

Pitkien unien vuoksi laittautumiseen ei ollut hirmuisesti aikaa, mutta halusin kuitenkin saada tukan johonkin muuhun asentoon kuin arkiselle sotkunutturalle. Pieni tupeeraus, kieputus hieman summanmutikassa ja kiinnitys pinneillä ja lakkaa päälle ja siitähän tuli ihan kiva! Kyllä se nyt etäisesti näyttää siltä, että olen edes yrittänyt tehdä jotain normaalista poikkeavaa kampausta.

Juhlan kunniaksi kaivelin korurasiastani harvoin käyttöön pääseviä aarteita ja koristelin itseni Björn Weckströmin Lapponialle suunnittelemilla hopeakoruilla. Korvikset ja rannekoru ovat 60-luvun lopulla valmistettua Avaruushopea-sarjaa ja olen saanut ne aikoinaan äidilt lakkiaislahjaksi yhdessä saman sarjan kaulakorun, sormuksen ja toisten korvakorujen kanssa. Tuon yllä olevan sormuksen puolestaan ostin itselleni 30v-lahjaksi, ja koska saman suunnittelijan työstä on kysymys, niin sehän sopii oikein hyvin yhteen Avaruushopeiden kanssa.

Tuota leveää rannekorua ei enää ole Lapponian mallistossa, mutta kapeampi, Star Warsissa Prinsessa Leiallakin nähty Darinan koru on tuotannossa edelleen. Mä rakastan tuota omaani, niin kuin koko korusettiä, aivan hurjasti. Rannerengas ja Galaktiset Huiput -kaulakoru olivat minulla ylläni omissa lakkiaisissanikin vuonna 2000 ja monissa juhlissa sen jälkeen. On niin hienoa, että korut ovat jo lähes 50-vuotta vanhat, mutta ne ovat silti todella modernit ja ne ovat olleet ahkerassa käytössä jokaisella olemassaolonsa vuosikymmenellä. Kyseessä on ehdottomasti korurasiani tärkeimmät aarteet.

mekko-Marks & Spencer/takki-Saki/kengät-Pour La Victoire/laukku-Olympus (saatu)/korut-Lapponia

Huulilla jäällen kerran pinkkiä, tällä kertaa Lumenen True Passion huulipunan sävy 3 Ruusuinen ilta. (saatu)


20.04.2016

Posted at 20:21h in Yleinen by
1 Like

Edellisestä #EVEK-tukka  -postauksesta on jo hetken aikaa, joten uutta materiaalia on ehtinyt taas kertyä. (Toinen aiempi postais samasta aiheesta löytyy TÄÄLTÄ) Kuvat ovat kämäistä puhelinlaatua, mutta antanette sen anteeksi.

Tänne on nyt ihan viime päivinä eksynyt kommenttien ja eri kautta tulleiden viestien perusteella paljon uusia lukijoita, joten jos mietit mitä tarkoittaa #EVEK, niin se selviää sinulle TÄÄLTÄ. 

Mutta niitä tukkahommia siis! Joka ikinen kuvauspäivä onnistuu yllättämään mut ihan täysin, kun maskeeraajamme Anna taas vääntää tämän onnettoman ja vähäisen karvakasani mitä erilaisimpiin asentoihin. Tänään ilmestyneessä jaksossa  testattiin vaihteeksi ihan jotain muuta kuin ylös päin suuntautuvia tötteröitä, kun hiukseni suoristettiin. (postauksen eka kuva) Kyllä taas tuli niiiiin eri näkönen muija, että. Hauska, kun toi on vähän niin kuin olisi puolikas polkka. 😀

Kyseinen kuva keräsi instassa hirmuisen määrän tykkäyksiä, en tiiä tarkoittaako se sitä että tollanen kampaus ehkä ihmisten mielestä sopii mulle.. Itsestäni tuntui kyllä vähän hassulta, kun en ole yhtään tottunut siihen, että hiukset roikkuvat kasvoilla, tai edes tuossa sivulla.

Stylistillämme Jeminalla on vaatetuksen lisäksi välillä näppinsä pelissä myös sen suhteen miltä kampauksemme näyttävät. Käsistään kätevänä intohimoisena askartelijana hän on väsäillyt meille jos jonkinnäköisiä härpäkkeitä päähän pistettäväksi. Pääsiäsviikolla minä sain kutreilleni jonkun värikkään västäräkin sulkapedillä, kun taas Niinasta tehtiin munapää.

Itse hiukset Anna suhrasi minulta solmuille! En ollut ikinä tullut ajatelleeksi, että hiuksiin voisi tehdä ihan tavallisia solmuja.

Tämä kypäräkampaus on yksi niistä, jotka ovat syntyneet siten, että kysellään vähän hiuksilta, että mihin suuntaan niillä tekisi mieli taipua. Mun tukka tykkäs Junarosen kaktus-mekon ja vihreiden korujen kanssa kiertyä pääni ympärille kuin hattu ja sehän näytti varsin hauskalta ja ennen kaikkea muhkealta!

Tolle emoji-pehmoista tehdylle pannalle mä hihitän aina kun näen nää kuvat. 😀 Niin hullua ja hyvän tuulista. Jotta hymiöt pääsivät oikeuksiinsa, suittiin tukka siististi taakse. Neulepusero on Marimekkoa, stylistimme löytö kirpparilta. Jemina on monta kertaa snaonut, että #EVEKiä on ihana tehdä, kun hän saa pukea päällemme kaikkea ihan hulluakin. Ja se on kyllä munkin mielestä ihan mahtavaa. Koskaan ei kuvauksissa tiedä millaisen peilikuvan kohta itsestään näkee. Olen tainnut joskus esimerkiksi vannoa, että valkoisia housuja en kyllä jalkaani laittais, mut niin vaan tän päivän jaksossa olen puettuna valkoisiin farkkuihin!! Toivottavasti löydän sen muistikortin, jolla on kuva tuosta asusta. 😀

Stylistimme Intian matkan jälkeen kuvattiin yksi jakso Bollywood-henkisissä tyyleissä. Kreppipohjaisesta tukasta syntyi taas korkea tötterö. Tukkaa kiinnostavampaa tässä lookissa olikin ehdottomasti bindi ja kulmien päälle liimatut strassirivit, ihania!

Tuli kohtuullisesti omat teiniajat mieleen, minä nimittäin käytin lukioiässä useinkin noita tarrabindejä. Ja innoittajanahan toimi tietenkin sen aikainen tyyli-idolini Gwen Stefani.  Liimailin silloin itseeni tuollaisia strassejakin, mutta en kulmakarvojen päälle, vaan silmien sisänurkkaan. Ja liimana käytin, luonnollisestikin, kirkasta kynsilakkaa! Pikkukylän teinin piti vähän soveltaa, kun ei kaikki maailman kosmetiikkainnovaatiot olleet saatavilla. 😀 😀 Pikkuisen se pisti silmiä kirvelemään ja kyynelehtimään, mutta kyllä kuulkaa liimaukset piti. 

Silmämeikkikin oli paksuine rajauksineen aivan I-HA-NA. Hitsi mä odotan innolla, että minkä näköisen Anna musta lauantaina taikoo, kun hän tulee meikkaamaan ja kampaamaan mut Inspiration Blog Awardseja varten. Itse olen hakenut tukkaisnpistä googlailemalla Kelly Osbournen kuvia tältä vuodelta.  Esimerkiks tällainen kampaus olis aika kuuma! 

Ei kuulkaa mun jokapäiväistä pikku myy -nutturaa katellessa uskois, että tällaiset kampaukset on mahdollisia. 😀


03.04.2016

Posted at 22:34h in Yleinen by
0 Likes

Multa kyseltiin jokin aika sitten postausta siitä, että mä laitan hiuksiani. Aika sopivasti tulikin valokuvin just ikuistettua yksi sessio, joten tässäpä tämä menestystarina kuvina.

Puhdas tukka kuivana ja harjattuna, sehän on jo ihan yllättävän pitkä! Koska putipuhtaat hiukset ovat silkkiset ja liukkaat ja siksi hallitsemattomat, suihkutan niihin usein suolasuihketta tuomaan tekstuuria ja volyymiä. 

Tällä kertaa sattui olemaan aikaa, joten päätin vihdoin kokeilla itse mitä saisin pehkostani irti, kun käsittelisin sen ensin kreppaamalla samoin kuin mulle on pari kertaa #Evekin kuvauksissa tehty. Että ei muuta kuin mutsilta saatu kreppirauta tulille ja soheltamaan. (äiti luki blogista, että mulla tekee mieli kreppirautaa ja penkoi välittömästi kotoaan sellaisen ja lähetti minulle. Mitä ei äidiltä löydy, sitä ei tarvita!)

Vaikka mulla ei ole tota pitkää tukkaa kuin osassa päätä, niin sitä oli silti vähän turhan paljon mun kärsivällisyydelle, kreppaaminen kun oli suoritettava melkoisen pienissä osissa.

Mut kärsivällisyys palkittiin ja hiukset taipuivat kasarilta tuttuun muotoon. Sirottelin joukkoon vielä hieman suosikkiainettani, eli hiuspuuteria. Tässä sattui käteen Syossin purkki, mutta lähes kaikki kokeilemani ovat toimineet ihan yhtälailla. Tällä hetkellä käytössä tuon Syossin lisäksi myös mm. Biozellin ja Batisten hiuspuuterit.

Tavoitteena oli hattarainen ja karhea, helposti muotoiltava pohja ja sen mä kyllä saavutin kammattuani kreppauksia hieman auki.

Ja sitten… Tässä kohtaa siis piti olla vaan taivas rajana, että sen kuin kääntäis ja vääntäis tukkaa miten vaan ja keksi jonku siistin kampauksen. Ja niin mä tein, koitin pyöritellä sinne päin ja tuonne päin ja tökin pinnejä ja koitin laittaa kiinni tuhannella ja yhdellä tavalla. Mutta kun ei. Kun ei osaa. Eikä riitä mielikuvitus.

Aikani siinä tuhersin. Sitten meni hermot.

Ja tähän mä sitten päädyin:

Laitoin tukkani kiinni ihan niin kuin joka ikinen päivä! Paitsi että käytin siihen puuhaan puoli tuntia normaalin 30 sekunnin sijaan. Sanonpa vaan, että voi nyt helvetti.

Niin, että jos vielä kiinnostaa miten mä normaalisti laitan hiuksiani, niin just näin, mut ilman tota kreppirautasekoilua.

Että saisko olla lisää näppäriä tukkavinkkejä? Voisin tehdä tästä vaikka ihan jonku sarjan videotutoriaaleja!