Postasin viime viikolla kuvia törkyisestä tukastani otsikolla Paskainen tukka – paras tukka. Postauksesta unohtui kuitenkin pari kuvaa, joten laitetaas ne jakoon nyt. 

Kun on useamman päivän ajan vaan tuutannut tukkaansa uusia muotoilutuotteita entisten päälle, kaipaa todellakin kunnon syväpuhdistusta. Tällä hetkellä käytössäni oleva Biozellin syväpuhdistava shampoo tuntuu käytössä huomattavasti miellyttävämmältä kuin muutama aiemmin käytössäni ollut deep cleansing shampoo.

Biozell puhdistaa hiuksista suuretkin muotoilutuotemäärät tehokkasti, mutta se ei silti jätä tukkaa sellaiseksi kuiviin imetyn tuntoiseksi nitiseväksi takkukasaksi kuten jotkut syväpuhdistavat pesuaineet. Esim. joskus käyttämäni Fudgen Detox Deep Cleanser oli omaan makuuni ja omalle varsin hentoiselle hiuslaadulleni liiankin jytyä kamaa, mutta tätä Biozellia hiukseni eivät säikähdä.

-Biozellin tuotteet saatu-

Hiukseni ovat tosiaan laadultaan melko hentoiset ja helposti takuttuvat. (Lapsena takaraivollani törötti ns. pentukarva-pörrö varmaan 9 vuotiaaksi saakka) En voisi kuvitellakaan hiusten pesua ilman hoitoaineen käyttöä. Hiusten harjaaminen pelkän shampoopesun jäljiltä olisi sellaista itku silmässä puuhaa. Syväpuhdistavan shampoon kanssa käytän aina myös syväkosteuttavaa hoitoainetta. Se yhdistettynä hiuksiin jätettävän hoitoaineen tai jonkin selvityssuihkeen kanssa on minunkin mahdollista saada karvani ojennukseen kivutta. Jo muutaman vuoden ajan yksi suosikeistani hiuksiin jätettävien hoitoaineiden saralla on ollut tuo Bonacuren Moisture Kick. 

Ja kuinka pitkä tukka siitä pörrökasasta kuoriutuikaan! Naurettiin viime viikolla blogimimmien pikkujouluissa Nelliinan kanssa, että eipä olisi voitu ikinä kuvitella tilannetta, että minulla on pidempi tukka kuin hänellä. Ollaan tunnettu Niinan kanssa jo vuosia ja hän oli aina se superpitkillä kiharoilla varustettu mimmi, kun taas minä olin porukan lyhyttukkaisin. Mutta niin vaan vertailumme tulos oli se, että minun hiukseni olivat tällä kertaa tavatessamme pidemmät kuin hänellä. 😀

Tukkareuhka yltää jo olkapäälle, mutta mulla on edelleen ihan täysin lyhyttukkaisen naisen identiteetti. Tykkään hiusmallistani todella paljon, mutta en silti halua juurikaan ikinä pitää hiuksiani auki, sillä en kuitenkaan tykkää itse tuosta karvakasasta joka päästäni roikkuu. Ristiriitaista, eikö? 😀

 


Mä aina ulisen, että kun en osaa itse tehdä juurikaan kampauksia ja olen aika onneton kaikkien tukkavempeleiden, kuten mutoiluraudan käyttäjä. Mutta kyllä se on kuulkaa niin, että kun on pohjat kunnossa, niin tumpelonkin käsissä syntyy melkoista avant gardea!

Ja mitenkö kaikki nämä käsittämättömän upeat sutturat ja tötteröt oikein syntyvät? 

1. Pese hiukset sunnuntaina (muukin päivä toki käy), 2. Älä kuivaa tai harjaa, vaan pistä märkä tukka sykerölle ja mene nukkumaan, 3. Anna takkuinen tukkasi seuraavana aamuna jonkun osaavamman käsiin, jolloin hiuksesi muuntautuvat muotoiluraudan, jonkun muotoilutuotteen ja pinnien avulla seuraavanlaiseen muotoon:

4. Nuku seuraava yö edellä mainitulla kampaukselle, 5. On jo tiistai ja illalla muotinäytös, meinaa pestä tukkasi, mutta toteakin, että sitten pitäisi aloittaa kaikki alusta (föönata, tupeerata jne jne.. ei jaksa, kun voi en sijaan ottaa päikkärit), joten päädy tekemään uusi tukkatötterö vanhoilla pohjilla., 6. Lisää hieman rakennespraytä, pari pinniä ja kiinnitä lakalla. Tulos seuraavanlainen:

7. Nuku vielä kolmaskin yö, 8. Kun heräät keskiviikkona ja poistat pinnit, on tukassasi mitä pitävin ja muotoiltavin ällöttävän tönkkö töhnäpohja, jonka avulla voit muovailla hiuksista mitä tahansa. Tähän ei tarvitse mitään välineitä tai aineita! 9. Pe.. ei kun ennen pesua muovaile tukkaasi ja ota siitä kuvia!

Niin että, paskainen tukka paras tukka! Tiettyyn pisteeseen saakka. 


Tänään se sitten tuli täyteen, kolkytviis! Synttäreitäni en ole juhlistanut millään tavoin, mutta parit muut kemut on viime päivinä tullut koluttua. Olen viettänyt kuluneen viikonvaihteen aikana enemmän aikaa yökerhossa kuin aiemmin koko vuonna yhteensä. 😀

Eilen oli vuorossa työpaikan pikkujoulut ja ehdin nappaamaan toimituksen nurkassa asukuvat ennen varsinaiselle kemupaikalle siirtymistä. En meinannut millään jaksaa nousta päikkäreiltäni, joten valmistautuminen meni vähän viimetinkaan minkä vuoksi vaatteiden valintaan ei jäänyt montaakaan minuuttia. Onneksi kaapista löytyy aina toimivia luottomekkoja kuten tämä vuosia vanha hapsukolttu, jossa juhlin mm. kolmen vuoden takaiset Refashion-kekkerit. Ja kenkiä ei paljoa tarvinnut miettiä, sillä Marks & Spencerin remmikorkkarit osoittautuivat edellisviikonloppuna niin mukaviksi, että mitkään korkeat piikkarit eivät käyneet mielessäkään!

Tämä on ehdottomasti suosikkini kaikista pikkumustistani, sillä hapsut varmistavat, ettei se ole vahingossakaan tylsä. Hapsut ovat myös kaikinpuolin vartalolle armeliaat viedessään heiluessaa huomion pois makkaroista ja muhkuroista. 😀

Olen viime aikoina iloinnut siitä, että olen pikku hiljaa oppinut edes hieman laittamaan tukkaani. Kiitos tästä kuuluu #Evekin maskeeraajille ja kampaajalleni, joilta olen saanut tumpelollekin sopivia vinkkejä. Eilen onnistuin väsäämään hiuksiini arkisykeröäni huomattavasti muhkeamman nutturan! Ja milläkö noinkin vähästä määrästä tukkaa saadaan aikaiseksi moninkertainen pallura? Vastaus alla olevassa kuvassa:

 

En ole vielä parempaa keinoa keksiä hiusten volyymin lisäämiseksi kuin kreppaaminen! Kävin hiukset läpi kreppiraudan kanssa todella pieni osio kerraallaan minkä jälkeen harjasin hiukset auki ja lopputulos oli kuin hiuksia olisi ollut vähintään kymmenkertainen määrä todellisuuteen verrattuna. Tätä pitäisi kyllä jaksaa harrastaa useammin. Samoin kuin ihan sitä hiusten föönaamista. Ihan liian usein arkisin tyydyn vetämään tukan sykerölle kosteana ja jopa harjaamatta. Ei sitä oikein kampaukseksi voi kutsua. 😀

mekko – La Redoute, Ellos / kengät -Marks & Spencer / laukku – Halston Heritage / korvikset – Via Minnet (saatu)

Nyt on kyllä juhlittu taas hetken tarpeisiin. Ainakin ensi viikonlopun kulutan taas ihan työn merkeissä! Mutta sen verran on tänään ollut synttäritunnelmia, että muru piti kiinni perinteestä ja teki mulle taas kakun. Nyt vaan odotellaan, että piparipohjainen juustokakku suvaitsisi hyytyä tuolla jääkapissa, niin pääsisi herkuttelemaan Linnanjuhlia katsellessa. 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!