02.09.2015 Poison Ivy
Mua on taidettu tasan kerran aiemmin nähdä täällä blogissa näin kirkkaan vihreässä asussa. Osallistuin ystäväni häihin pari vuotta sitten tässä Lindexin pliseeratussa leningissä ja muistan jo silloin ajatelleeni, että värihän sopii minulle itse asiassa aika kivasti, mutta enempää ei silti ole vihreää vaatekaappiini eksynyt. Ennen kuin nyt!
Iina vieraili luonani täällä Porissa pari viikkoa sitten ja lähdettiin yhdessä tuumin palauttamaan täällä nähtyä Masain telttamekkoa. Samalla reissulla tarkastettiin myös Ratsulan toinen myymälä "ihan vaan katsellaan" -mielellä. Iinan kannustamana päädyin sitten sovittamaan aletangosta löytynyttä Marimekon trikoomekkoa, jonka näyttävä vihreä väri vangitsi mielenkiintoni. Pikkuisen on yöpukumainen fiilis tällaisessa trikoossa, mutta ihastuin väriin niin kovin, että en pystynyt vastustamaan mekkoa etenkään, kun hintalappu huusi onnetonta neljänkympin hintaa. Shoppailumatikalla laskettiin, että justhan mä palautin satasen mekon kauppaan, joten jos ostan toisen neljäläl kympillä, niin säästin silti kuuskymppiä! 😀
mekko-Marimekko/laukku-Tiger Of Sweden/kengät-Bianco (2nd hand)/korvikset-H&M
Aika monet Marimekon mekot joita olen sovittanut ovat malliltaan sellaisia, että niiden kuuluisi olla hivenen löysiä, tai ainakin niin ne on lookbookissa mallin päällä esitelty. Tästä mekosta en ole kuvaa nähnyt, mutta veikkaisin, ettei tätäkään ole ajateltu nuolemaan kokoiseni ihmisen vartaloa, mutta väliäkö tuolla, itse tykkäsin tästä juuri näin.
Kesän lemppareihin kuuluneet henkkamaukan tupsukorvikset sattuivat olemaan lähes tismalleen saman sävyiset kuin mekko, joten ne komppasivat hienosti päivän asua. Tästä väristä tuli jotenkin todella energinen ja voimakas olo. Mutta toisaalta näin näyttävässä värissä ja korkkareissa olo tuntui kaupungilla jotenkin liian laitetulta tällaisena arkisena keskiviikkopäivänä. Vaikka ei kai nyt trikoomekossa pitäisi olla liian hienohelmafiilis! Tämän mittainen mekko kuitenkin vähän niin kuin vaatii kaverikseen hieman korkoa, sillä ballerinojen kanssa fiilis oli vähän lyhyenläntä.
En tiedä huomaako tukasta juurikaan muuta eroa kuin lyhentyneet sivut. Eilisellä kampaajareissulla otettiin kuitenkin mittaa pois myös tuosta pitkästä osasta ja väriäkin sinne hieman sudittiin. Halusin edelleen jatkaa värin suhteen luonnollisella tummanruskealla linjalla, sellaisella jonka kanssa ei tarvitse juurikasvusta huolehtia. Ne mustan ja muiden supertummimen sävyjen ajat olivat niin ärsyttäviä kamaline juurikasvuineen! Nyt saa rauhassa olla vaikka kuukausitolkulla värjäämättä ilman silmiinpistävää katastrofia.
Seuraavaksi Poison Ivy -kolttu lentää kuitenkin nurkkaan ja päälle kiskotaan treenitrikoot. Kasa rautaa (hyvin pieni kasa vielä toistaiseksi) odottaa punttikoulussa nostamistaan!