#Evekiä on kuvattu nyt toistakymmentä jaksoa ja sen lisäksi, että duuni on ihan hullun hauskaa sen mahtaviin puoliin kuuluu myös se miten mageen näköisiä meidän stylisti ja maskeeraajat meistä aina taikoo. On joka kerta ihan juhlaa istahtaa siihen peilin eteen ihan rupuisen näköisenä ja rähmät silmissä ja seurata miten ammattilainen taikoo musta joka kerta ihan eri näköisen.

Mun tukka on omien käsieni jäljiltä suurimman osan ajasta vaan tylsästi jollain pikkunutturalla, mutta #Evekin ansiosta olen saanut ainakin lisää inspiraatiota sen suhteen miten voisin kuontaloani väännellä. Hieman olen jo uskaltautunut yrittämäänkin, mutta taidot ei toki riitä ihan kaikkeen mitä ammattilaiset loihtii.

Olen koittanut parhaani mukaan muistaa nappailla aina kuvan mun meikistä ja kampauksesta studiolla ja tässä olisi nyt pieni kokoelma mun ekan tuotantokauden lookeista.

Vasemmalla on se lähtökohta minkä näköisenä yleensä studiolle raahaudun aamuisen neljän tunnin bussimatkan jälkeen. Tuo kyseinen kuva on joulukuun alusta, jolloin olin yhtenä kuvauspäivänä aivan hirmuisessa flunssassa ja kuumeessaa enkä uskonut, että minusta saisi ihmisen näköistä, mutta olin vahvasti väärässä. 

Tässä yllä kahdessa kuvassa sitten kuumepäivän naama laitettuna. Ihan hämmästyin miten freshin näköinen musta saatiin. Useimmiten mulle väännellään tukka kiinni jonkinmoiselle tuutille tai tötterölle, mutta tulipa kerran kokeiltua tuollainen ylemmän kuvan toiselta puolen auki oleva versiokin.

Tää kokonaisuus oli mun mielestä ihan sairaan hyvä. En yleensä itse ikinä meikkaa näin vahvasti sekä silmiä että huulia, mutta noiden pocahontas-korvisten kanssa naama oli vaan yksinkertaisesti aika täydellinen. En kestä, osaisinpa itse meikata tuollaiset silmät! Tukkatötterö on tällä kertaa kovin sileä moniin muihin viritykseein verrattuna. 

Tätä toispuoleista pallokampausta olen jo kokeillut muutaman kerran itsekin. En kylläkään ole jaksanut tehdä niin hyviä pohjatöitä tukkaan kuin tuolla kuvauksissa tehtiin, joten en saa pallosta yhtä muhkeaa. Jatkan opettelua ja aion kokeilla olisiko hiusvalkista apua. (niin kuin mä muka osaisin sellaista käyttää :D)

Kaulassa muuten aivan ihana Aarikan koru tulevan kevään mallistosta!

Kuten ehkä silmämeikistä huomaa, niin tässä on muutamia kampauksia yhdeltä ja samalta päivältä, kun jouduttiin kerran tekemään normaalia isompi määrä jaksoja kerralla. Vaihdot olivat nopeita, joten meikkiä ei voitu tehdä aina kokonaan uudelleen, joten nopeat ratkaisut tukan muokkaamiseen olivat tarpeen. Mutta aika pienillä veivauksilla se jo muuttuu, tämä joulujakson tuutti taidettiin vääntää ylempänä nähdyn sileän tötterökampauksen jälkeen. Hieman eri kohdista kiinni ja rikottiin kokonaisuutta sotkuisemmaksi. 

Ja kun tukka avataan parin tuuttikampauksen jälkeen, löytyy sieltä tällainen pehko. Kun pohjatyö on ihan aluksi hyvin tehty oikeiden aineiden kanssa, saa tätä mun tukkaa väänneltyä todella monelaiseen asentoon yllättävän helposti. Muotoilussa on usein käytetty paljon hiuspuuteria, kun taas lakkaa koitetaan käyttää säästeliäästi etenkin jos tiedetään että kampaus täytyy vaihtaa monta kertaa. Sitten lisäksi vähän tupeerausta ja muotoilurautaa, niin sen jälkeen pehko tottelee lähes mitä tahansa käskyjä. 

Toisinaan taas kokeillaan myös lettihommia. Tämän taidon tahtoisin itse oppia, mutta ei tunnu motoriikka riittävän. 

Mä olen edelleen niiiiin törkeän tyytyväinen tähän tukkamalliini. Huomenna onkin taas pitkästä aikaa kampaajakäynti luvassa, mutta tällä samalla mallilla jatketaan edelleen. Lyhennetään vaan hieman tätä reuhkaa, tehdään sivuista ja takaosasta taas siisti ja hoidetaan vähän värillä kiiltoa pintaan. 

Voin sanoa, että en itse vielä muutama kuukausi sitten tajunnut miten monipuolinen tämä minun nykyinen hiusmallini oikeasti onkaan, mutta kun näitä kuvia katselee, niin ei tässä tunnu olevan kampausvaihtoehdoista pulaa. Innolla odotan millaisiin asentoihin nää karvat vielä kevätkauden kuvauksissa väännellään.

Löytyikö lempparia?

 


Mua on taidettu tasan kerran aiemmin nähdä täällä blogissa näin kirkkaan vihreässä asussa. Osallistuin ystäväni häihin pari vuotta sitten tässä Lindexin pliseeratussa leningissä ja muistan jo silloin ajatelleeni, että värihän sopii minulle itse asiassa aika kivasti, mutta enempää ei silti ole vihreää vaatekaappiini eksynyt. Ennen kuin nyt! 

Iina vieraili luonani täällä Porissa pari viikkoa sitten ja lähdettiin yhdessä tuumin palauttamaan täällä nähtyä Masain telttamekkoa. Samalla reissulla tarkastettiin myös Ratsulan toinen myymälä "ihan vaan katsellaan" -mielellä. Iinan kannustamana päädyin sitten sovittamaan aletangosta löytynyttä Marimekon trikoomekkoa, jonka näyttävä vihreä väri vangitsi mielenkiintoni. Pikkuisen on yöpukumainen fiilis tällaisessa trikoossa, mutta ihastuin väriin niin kovin, että en pystynyt vastustamaan mekkoa etenkään, kun hintalappu huusi onnetonta neljänkympin hintaa. Shoppailumatikalla laskettiin, että justhan mä palautin satasen mekon kauppaan, joten jos ostan toisen neljäläl kympillä, niin säästin silti kuuskymppiä! 😀

mekko-Marimekko/laukku-Tiger Of Sweden/kengät-Bianco (2nd hand)/korvikset-H&M

Aika monet Marimekon mekot joita olen sovittanut ovat malliltaan sellaisia, että niiden kuuluisi olla hivenen löysiä, tai ainakin niin ne on lookbookissa mallin päällä esitelty. Tästä mekosta en ole kuvaa nähnyt, mutta veikkaisin, ettei tätäkään ole ajateltu nuolemaan kokoiseni ihmisen vartaloa, mutta väliäkö tuolla, itse tykkäsin tästä juuri näin.

Kesän lemppareihin kuuluneet henkkamaukan tupsukorvikset sattuivat olemaan lähes tismalleen saman sävyiset kuin mekko, joten ne komppasivat hienosti päivän asua. Tästä väristä tuli jotenkin todella energinen ja voimakas olo. Mutta toisaalta näin näyttävässä värissä ja korkkareissa olo tuntui kaupungilla jotenkin liian laitetulta tällaisena arkisena keskiviikkopäivänä. Vaikka ei kai nyt trikoomekossa pitäisi olla liian hienohelmafiilis! Tämän mittainen mekko kuitenkin vähän niin kuin vaatii kaverikseen hieman korkoa, sillä ballerinojen kanssa fiilis oli vähän lyhyenläntä.

  

En tiedä huomaako tukasta juurikaan muuta eroa kuin lyhentyneet sivut. Eilisellä kampaajareissulla otettiin kuitenkin mittaa pois myös tuosta pitkästä osasta ja väriäkin sinne hieman sudittiin. Halusin edelleen jatkaa värin suhteen luonnollisella tummanruskealla linjalla, sellaisella jonka kanssa ei tarvitse juurikasvusta huolehtia. Ne mustan ja muiden supertummimen sävyjen ajat olivat niin ärsyttäviä kamaline juurikasvuineen! Nyt saa rauhassa olla vaikka kuukausitolkulla värjäämättä ilman silmiinpistävää katastrofia.

Seuraavaksi Poison Ivy -kolttu lentää kuitenkin nurkkaan ja päälle kiskotaan treenitrikoot. Kasa rautaa (hyvin pieni kasa vielä toistaiseksi) odottaa punttikoulussa nostamistaan!


Olen viihtynyt suurimman osan kesästä hiukset kiinni johtuen ihan puhtaasti käytännöllisyydestä ja helppoudesta. Siinä joka-aamuista ponnaria viritellessä minulta on mennyt ihan ohi kuinka paljon tukka onkaan ehtinyt kasvaa pituutta. Eilen kuitenkin liimattuani hiukset pitkin päätä tuli jo mieheltä kommenttia melko käskevään sävyyn, että olis neidillä kuulema kiire kampaajan pakeille. Ja en voi kyllä väittää vastaan, niin kivalta kuin tuo nyt muutaman kerran kokeilemani wet look muuten näyttääkin, niin tuo korvan takaa töröttävä kihartuva tupsu on kyllä varsin kaamea. 😀 Koitan huomenna muistaa varata ajan Maikun saksittavaksi. Tällä samalla mallilla meinaan edelleen jatkaa, mutta lyhennetään hieman.

-kuvan tuotteet saatu-

En vieläkään ole kokeiluistani huolimatta saanut hiuksia pysymään niin märän näköisenä kuin haluaisin. Kun geeli kuivuu, häviää myös se paras wet look -fiilis. En tiedä pitäisikö olla jotenkin erilainen geeli? Mutta nyt olen sentään oppinut käyttämään geeliä riittävän paljon, sitä saa nimittäin läträtä yllättävän paljon päästäkseen toivottuun lopputulokseen. Kuvien kampaukseen olen käyttänyt kuvassa näkyviä Cutrinin tuotteita.

Ensin olen hieronut tukkaan kauttaaltaan Chooz Memory Styling Geeliä ja kammannut sitten haituvat haluttuun asentoon. Lisäkiinnitykseksi kerros hiuslakkaa ja geelin kuivuessa katoavaa kiiltoa paikkaamaan olen sitten lätrännyt Shine Spraytä. Siinä oli määrällisesti enempi tukkatöhnää yhdelle päivälle kuin normaalisti käytän viikossa. Mutta kyllä sitten pysyikin tupee sileänä ja asennossa ihan koko päivän.

Vaikka enimmäkseen tosiaan heilunkin tukka pienellä nutturalla (kuten vaikka täällä), niin olen silti ehtinyt huomata, että tåä malli taipuu vaikka mihin, myös varsin naisellisiin muotoihin. Esimerkiksi tänään geelin kanssa leikkimiset johtivat TÄHÄN Instassa nähtyyn tötteröön. Mulla on itsellä ollut koko kesän jotenkin tosi nätti olo johtuen siitä, että näiden hiusten kanssa kasvot on jotenkin paljon nätimmin esillä kuin kaikkien aiempien "kuollut majava naamalla" -hiusmallieni kanssa. Joidenkin mielestä tämä sivuilta ja takaa kynitty tukka rumentaa ja on "miehekäs", mutta itsellä on ihan eri lasit päässä. Toisinaan kyllä mietin huvittuneena, että minkähänlaista kampausta ne ihmiset oikein miettii, jotka kommentoivat, että "oisit nätimpi jos sulla olis naisellisempi tukka".

Mikä teidän mielestä olis mulle nätimpää ja naisellisempaa? Tämä kysymys nyt asetettu siis ihan puhtaassa itseni huvittamismielessä, ei siksi, että olisin tippaakaan hiusvinkkien tarpeessa. Tämä malli nimittäin pysyy nyt ainakin toistaiseksi! 😀