Jippii, viikon mittainen leikkikesäloma alkoi tänään! Seuraavan kerran menen töihin vasta ensi tiistaina. Aika luksusta ottaen huomioon, että olin ihan varautunut, ettei mulla ole koko kesänä neljää päivää pidempiä vapaita. Mitään ihmeempiä suunnitelmia mulla ei ole paitsi huomenna pyörähdän Iinan ja Nöppiksen luona Helsingissä. Edes juhannukseksi ei ole mitään menoja tiedossa. Voi vielä olla niin, että Tommi joutuu töihin, joten saattaa hyvin käydä, että nökötän juhannuksen yksin himassa. Mutta eipä sekään ole mikään ongelma, sillä itseksenihän mä parhaiten viihdynkin.

Miniloman kunniaksi halusin tänään leikkiä kesää ja lähteä viileästä tuulesta huolimatta liikkeelle paljain säärin. Onneksi Elban terassille paistoi lämpimästi aurinko, joten siinä tarkeni hyvin mustan takin kanssa siemailla pari lasia viiniä ystävän kanssa. Mutta heti vähänkään varjoisempaan paikkaan joutuessa meinasi kyllä hieman kintut kylmettyä. Mut se on nyt kesä jumalauta! Pitää pystyä kulkemaa hameessa ja sandaaleissa!

mekko-Marimekko/takki-Even&Odd, Zalando/laukku-Liebeskind Berlin/korvikset-H&M/kengät-Bianco, 2nd hand/aurinkolasit-Le Specs (saatu)

Tuo jo pari kertaa aiemmin asukuvissa näkynyt takki on kyllä osoittautunut ihan nappiostokseksi. Samat vanhat vaatteet vaihtaa ihan ilmettään, kun on käytettävissä jotain muutakin kuin nahkarotsi. Esimerkiksi tämä Marimekon trikoomekko näkyy rotsin kanssa täällä. Tuon ohuen ja hulmuavan takin kanssa kokonaisuus on ihan hurjan paljon keveämpi ja naisellisempi. Kivaa vaihtelua siis. Mutta kuljettuani nyt jo viikon tuolla uudella takilla alkaa tulla ikävä rakasta nahkatakkia. Ehkäpä huomenna on taas pitkästä aikaa rotsipäivä.

Vaihtelua näkyi tänään myös hiuksissa, kun otin testiin aamulla postissa testattavaksi saapuneen Cutrinin uuden Chooz sarjan muotoilugeelin. En hitto muista kyllä milloin oisin viimeksi käyttänyt hiusgeeliä! Ehkä joskus ysärillä.

Tosiaan, ehkä joskus ysärillä ja nyt taas. Kosteisiin hiuksiin levitettynä tukkaan sai just siistin geelilookin (kts. alta), mutta harmikseni on kyllä sanottava, että ei se kovin kauaa noin kivalta näyttänyt. Kuivuttuaan tukka lähti tuulessa lentämään ihan totuttuun tapaan. Ja mä niin tahtoisin jotenkin saada tuollaisen wetlookin niin, että se kans pysyis sekä paikoillaan, että sen näköisenä. Pitänee kokeilla vähän reippaammalla töhnämäärällä. Aion muutenkin kyllä jatkaa kokeiluja tuon geelin kanssa sillä hiuksista tuli sen kanssa kuivuttuaan juuri hyvän tuntoiset, siis sai pois sen inhottavan puhtaan tukan liukkauden. Geelistä myös sanotaan, että sen kanssa hiuksia voi päivän mittaan muotoilla uudelleen kosteilla käsillä, joten luulen, että se sopii hyvin siihen mun perus ponnarikampaukseen, jota joutuu aina välillä päivän mittaan korjailemaan.

Mut näytti se mut wetlook tukka siis hetken aikaa hyvältä. Tervetullutta vaihtelua sille työpäivien tis-Aki -ponnarille.

   PS. Muistakaa osallistua edellisen postauksen koruarvontaan


Kuten ylläolevasta kauhukollaasista näkyy, niin tänään oli taas tukan niittämispäivä ja tavoilleni uskollisena dokumentoin näkyä vaihe vaiheelta, koska näky siellä kampaamon peilissä on prosessin kesken ollessa aina yhtä kamala ja siksi niin viihdyttävä. Siinä tulee kuvakollaasissa samalla kasa realismia  vuosien takaisen naked truth -haasteen hengessä. 😀

Ja että minkäkö näköinen olento sieltä kampaajalta sitten poistui? No ihan just semmonen mitä olin suunnitellutkin. Mä halusin vielä säilyttää pitkän etu-/pääliosan, mutta sivut ja takaosan veks hiostamasta. Nyt mä voin pitää tukkaa kiinni! Vitsit, että tuntui tänään töissä hyvältä ja vapauttavalta, kun ei roikkunut tukka silmillä ja häirinnyt kuvaamista.

Mulla ei ole toistaiseksi vielä muita kuin nämä muutama kännykkäräpsy enkä siis ole lainkaan ehtinyt kuvata hiuksia vielä muuten kuin tuon Maikun tekemän letin kanssa. Mutta tästä nyt selviää leikkaus aika hyvin. Kuvia tukan muista mahdollisista asennoista tulee sitä mukaa, kun ehdin tätä vääntelemään. Nyt pitäis vaan itse epätoivoisesti opetella letittämään, sillä tykkäisin pitää kuontaloa noin useamminkin. Omista viimeisimmistä letityskokemuksista vaan on jo lähes 20 vuotta, joten voi olla taidot vähän ruosteessa..

 

Ei varmasti mikään muu mun olemuksessa ole blogivuosien aikana hiertänyt joitakin vieraita ihmisiä siinä määrin kuin hiukset. "Lesbotukka", "kaamee poritukka", "näyttäisit nätimmältä ja naisellisemmalta, kun kasvattaisit" , "tollaset hiusmallit sopii vaan kauniskasvoisille" ja blaablaablaa. Ja jotenkin mulla on kutina, että tää uusin mallikin voi herättää jokusenkin inhoreaktion. ;D


Jotkut ehti ehkä jo nähdä tämän pörröpääkuvan Instagramissa, mutta pakko oli nyt postata tänne blogiinkin.

Mä en ole hiustentoitotuotteiden kanssa mikään kauhea hifistelijä. En tajua mitään INCI-listoista, enkä tukkani ollessa vuosikausia todella lyhyt tuntenut mitään eroa pesinpä karvani sitten halvalla markettishampoolla taikka kalliimmalla kampaamotuotteella. Superlyhyen tukan saattoi hätätilassa pestä vaikka käsisaippualla, se kun ei mittansa vuoksi voinut takkuuntua ja sellaisella kunnon saippualla hiuksiin jäi sopivasti karheutta, joten niiden muotoilu oli helpompaa.

Pitkään ehdin siis elää niin, että shampoo oli mielestäni hyvä ja toimiva, jos se vaan vei pois kaikki muotoilutuotteiden jämät. Toista se on nyt, kun pehkoon on ehtinyt siinä määrin pituutta, että ihan kunnon takkuuntuminen on mahdollista. Tässä kuvatodiste torstai-illalta täältä Turun Sokos Hotel Börsistä.

helena

 

En edelleenkään ole mitenkään kovin ranttu shampoon suhteen, mutta matkoille koitan aina pakata mukaan ainakin jonkinlaisen hoitoaineen, jotta saan hiukseni pesun jälkeen selvitettyä. Tänään pääsi kuitenkin sekä shampoo, että hoitoaine unohtumaan matkasta, joten pesin itseni päästä varpaisiin hotellin tarjoamalla ”LUX hair & body” -suihkugeelillä. Sellaisen tavaran kohdalla jopa minä erotan, että nyt ei oo ehkä ihan paras aine tälle karvalakille.

Näyttävä Helena Bonham Carter -henkinen kampuas syntyy siis unohtamalla hoitoaine himaan, pesemällä tukka suihkugeelillä ja pyyhekuivaamalla. Ai saatanan saatana, mikä takkukasa. Ei oikeasti meinannut mennä harja läpi. Varovasti piti selvitellä osio kerrallaan. Koitin jopa käyttää hätäapuna kosteusvoidetta ja sipaisin sitä hieman hiuksiini.

Ei tässä vissiin oikein muu auttaisi kuin pätkäistä tukka tas ihan lyhyeksi, että pääsisi tuosta  kuivasta ja huonokuntoisesta eniten takkuavasta osasta eroon, mutta kun en just nyt millään raskisi, vaan haluaisin pitää etuosan pitkänä. Ehkäpä siis vaihtoehtona on alkaa oikeasti tutkimaan millä tuotteilla tän takkukasan kans pärjää parhaiten ja muistaa sitten myöskin kuskata ne tuotteet mukana minne meneekin.

Tulee jotenkin ihan mun lapsuuden pentukarva-ajat mieleen. Mulla oli vielä kouluun mennessäkin hiuksissa takana sellainen kaamea takkukasa, jota ei meinannut saada lainkaan selväksi. Pentukarvaksi sitä nimitettiin. Useimmilla se ohut vauvatukka kuitenkin muuttuu jämäkämmäksi jo muutaman vuoden iässä, mutta omalla kohdallani seitinohuesta ja ikuisessa sotkussa olevasta pentukarvatakusta päästiin eroon vasta joskus ehkä 8 ikävuoden kieppeillä. Lukioiässä puolestaan piti tukka saada itse laitettua sotkuun ja takkuun keinoja kaihtamatta.

Eli tuttuja on nää takkuhommat, mutta nyt tulisin kyllä jo toimeen ilmankin.