12.03.2018 Mun urapolku ja palkkakehitys – Mitä tein ja tienasin ennen? Entä nyt?

Kun vielä opiskelin ja olin silloin todella epävarma tulevaisuuden ja työllistymisen suhteen, olisin hirmuisesti halunnut kuulla muiden kokemuksia ja tarinoita siitä millainen heidän urapolkunsa on ollut. Sitä kun kuvitteli, että kaikilla muilla oli jo valmistumisen aikoihin ihan hurja CV täynnä oman alan työkokemusta. Olisi ollut rauhoittavaa kuulla, että ei se niinkään ole.

Olisi ollut lohdullista kuulla myös, että ei todellakaan kaikki muut ole silloin 25 vuotiaana ole tienneet mitä heistä tulee ja päässeet heti huipputyöpaikkoihin hyvällä palkalla. Sitä kun jotenkin kuvitteli, että jos ei sen ikäisenä jo ole ihan super osaava ammattilainen, niin peli on menetetty. Onneksi vuodet ovat osoittaneet pelkoni vääriksi monella tavoin. Sillä tilannehan on se, etten mä vieläkään tiedä mitä haluan ”isona” tehdä. Sehän tässä on parasta, kun ei koskaan tiedä mihin tie vie.

Ajattelin kuitenkin jakaa oman työhistoriani ja bloggaajakollega Iineksen innoittamana kertoa samalla myös palkkakehityksestä. Sillä palkoista ja rahasta ylipäätään olisi hyvä puhua avoimemmin. On nimittäin todella vaikeaa esimerkiksi miettiä palkkatoiveita työhakemuksiin tai perustella palkankorotuspyyntöjä, jos kaikkien palkat on aina ihan pelkkää salaisuutta. Muutenkin rahasta puhuminen on mielestäni meillä Suomessa vähän turhaan jonkinmoinen tabu. 

Kun teiniaikojen lyhyitä leiriohjaajapestejä ja isän autopeltikorjaamolla työskentelyä kesäisin ei lasketa, niin ensimmäinen oikea työpaikkani oli lastenhoitajan pesti eräässä peheessä viettäessäni välivuotta lukion jälkeen.

Vastuullani oli kolme pojanviikaria ja työaika jotakuinkin 35 h viikossa. Työ sisälsi lapsista huolehtimisen lisäksi lounaan valmistamisen ja imuroinnin kerran viikossa. Palkkani oli 3000 mk/kk. Satunnaisista iltakeikoista ja yön yli kestävistä vahtihommista maksettiin sitten erikseen. 

Kuvassa neiti lastenhoitaja lähdössä viihteelle. Palkasta riitti rahaa millä mällätä. 😀

Kolme tonnia markoissa kuulostaa nyt todella vähältä, mutta tuolloin vuosina 2000-2001 se oli kotona asuvalle 19 vuotiaalle varsin ruhtinaallien raha. Ja mitä itse duuniin tulee, niin tuo yli 9 kk kestänyt pesti oli mitä loistavin koulu moneenkin asiaan. Kriisinhallinta, neuvottelutaidot, pinnan venytys.. kyllä te kaikki lasten kanssa eläneet tiedätte. 😀

Aloitin opiskelut Porissa syksyllä 2001. Aluksi ei töiden etsintä ollut mielessäkään, vaan keskityin opiskeluihin opintotuen ja -lainan sekä vanhempien avustusten turvin. Kesäksi 2002 palasin kotiin Sotkamoon, mutta en hakemisesta huolimatta onnistunut saamaan kesätöitä. Mutta hommia riitti onneksi taas isän autopeltikorjaamolla.

Kesäksi 2003 sainkin sitten työpaikan Porin Rajala Camerasta. Ja siellä viihdyinkin vielä neljä seuraavaakin kesää. Lisäksi tein yhden äitiysloman sijaisuuden ja tein vuoroja muina aikoina aina tarvittaessa. Työni sisälsi kaikkia fotoliikkeen hommia kuvien valmistamisesta (ja sen pirun kuvakoneen epätoivoisista korjaushommista) laitemyyntiin. Kuukausipalkkani tuossa työssä vuosina 2003-2007 liikkui n. 1350-1450 € välillä, jos en ihan väärin muista. 

Tämä oli vielä aikaa, kun kiireisimpinä päivinä sai kehittää jopa yli 100 rullaa filmiä!

2005-2008 työskentelin Rajalan lisäksi myös tarjoilijana paikallisessa ravintolassa. Syksyllä ja talvella opintojen ohella tein pari-kolme iltavuoroa viikossa ja kesällä sitten enemmänkin. Kesällä tosiaan oli myös se kokopäivätyö Rajalassa ja sen päälle sitten vielä illat tarjoilemassa.

Kyse ei ollut siinä, ettenkö olisi pärjännyt rahallisesti yhdellä työllä, mutta satuin vain tykkäämään molemmista hommista ja silloin tuntui jaksamistakin riittävän. Tarkkaan en muista, mutta tarjoilijana tuntipalkka pyöri jossain kympin tienoilla. Lisä ilona oli sitten melko hyvät tipit, joista osa-aikaisestikin työskentelemällä kertyi helposti muutama satanen kuussa. 

Opintojen viimeisen vuoden aikana (2007) en siis enää nostanut opintotukea, koska palkkatuloja oli sen verran hyvin. Muistan kuinka heinäkuun lopussa tuijotin epäuskoisena pankkitiliäni, kun palkkaa kilahti tilille (kahta työtä tekemällä) nettona jopa pari tonnia (Pori Jazz-viikko teetätti pitkää påäivää). En ikinä ennen ollut saanut kerralla niin paljon rahaa. 

Työharjoittelussa Moskito televisionilla vuonna 2004 olin mukana tekemässä SUBille ohjelmaan nimeltä Suoraa huutoa

Opiskelujen aikana tuli tietenkin tehtyä myös pari oman alan työharjoittelua, mutta niissä tienestit jäivät muutamaan sataan euroon kuussa. Tv-tuotantoyhtiössä en saanut palkkaa, mutta sentään lounas- ja puhelinedun.

Mainostoimistoharjoitteluni 300 € kk-liksa olikin sitten jo ihan todellinen onnenpotku. Noista harjoitteluista kun ei ainakaan tuolloin ollut tapana maksaa. En tiedä onko tilanne sittemmin yhtään parantunut.

Opintoihin kuuluvat työharjoittelut olivat kuitenkin sikäli ihan loistavia, että vaikkei niiden aikana ehkä selvinnyt mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, niin selvisi silti monta asiaa mitä en halunnut. 

Kun valmistuin AMK:sta medianomiksi joulukuussa 2007, oli mulla ihan hirveä paniikki etten koskaan tule löytämään töitä. Ajattelin ettei mulla ole yhtään mitään taitoja tai kokemusta joiden avulla voisin työpaikan löytää. Ratkaisu löytyi tuolloin kuitenkin ajatuksestani, että haluaisin opiskella oppisopimuksella valokuvaajaksi.

Portfolion kasaamista ammattitutkinnon näyttöön

Siemenet tähän suuntautumiseen oli tietenkin kylvetty työskennellessäni Rajalassa missä olin jo useamman vuoden ajan tehnyt mm. kuvankäsittelyä ja studiokuvauksienkin pariin olin ehtinyt viimeisinä kesinä jo hieman perehtyä.

Oppisopimuspaikka löytyi loppujen lopuksi yllättävänkin helposti paikallisesta valokuvaamosta ja aloitin työt ja opinnot alkuvuodesta 2008. Työllistymiseen auttoi työkkärin lupaama palkkatuki, joten olin työnantajalla eika edullinen työntekijä. Etenkin, kun ensimmäisten kuukausien ajan palkkani oli joku onneton harjoittelijan summa, muistaakseni 1100 €/kk.

Sitten loppuajaksi tuosta parin vuoden määräaikaisesta pestistä liksani nousi 1450 € kuussa. Ihan onnettoman vähän kyllä näin jälkikäteen kun miettii. Vastuuta kuitenkin oli melkoisesti siitäkin huolimatta, että olin vain ns. opiskelija. Mutta hinku alalle oli niin kova, ettei palkalla ollut juuri väliä. Kunhan pääsi tekemään ja oppimaan. 

Vuoden 2010 alusta syksyyn 2013 työskentelin toisessa  valokuvaamossa, missä samassa firmassa oli myös mainostoimisto. Tuossa työpaikassa sain kuukausipalkkani noiden vuosien aikana hilattua alun 1500 eurosta 1900 euroon. Hoidin firman valokuvaamopuolta melko itsenäisesti, joten tuossa työpaikassa sain hyvän pohjan tulevaa itsenityöllistämistä ajatellen, kun sain rutiinia hinnoitteluun, laskuttamiseen ym. yrityksen pyörittämisen kannalta tärkeisiin asioihin.

Sain tuossa työpaikassa ollessani loppuun kuvallisen ilmaisun perustutkintoni ja aloitin Valokuvaajan ammattitutkintoa, jonka sitten tein loppuun vihdoin vuonna 2015.

2010 alusta lähtien päivätyön tulojen lisäksi alkoi kuitenkin bloggaaminenkin tuoda hieman lisätuloja. Ei ekoina vuosina muutamaa satasta enempää per kuukausi, mutta tervetullutta rahaa sekin. Samoihin aikoihin tein myös reilun vuoden ajan radio-ohjelmaa paikalliskanavalle, mutta se oli enempi kokemusta ja harrastus kuin tienestejä.

EVEK oli yksi hauskimmista duuneista ikinä!

Vuonna 2013, lähes 6 vuotta AMK:sta valmistumiseni jälkeen, en siis ollut vielä koskaan nähnyt kakkosella alkavaa kuukausipalkkaa yhdessäkään työpaikassa. Siksipä tuijotinkin ihan silmät suurina seuraavana keväänä työsopimustani, jonka tein Satakunnan Kansan kanssa.

Lehtikuvaajana tuntipalkkani oli tuolloin vajaat 17 € ja kesän kk-palkkaisessa pestissä liksa oli yli 2600 € ja vielä omasta näkökulmastani katsottuna ihan hurjan hyvät lisät päälle. En ollut ikinä osannut edes haaveilla tuollaisesta palkasta. Sittemmin palkka on noussut kuukausitasolla n. parin sadan euron verran.

Viimeisin vakiduunini loppui siis syksyllä 2013. Sen jälkeen olen ollut  freelancer ja työskennellyt lisäksi pätkittäin Satakunnan Kansassa. Nyt syksyllä 2017 perustin vihdoin oman toiminimen laskutettuani muutaman vuoden ajan Ukko.fi-palvelun kautta.

Mun työhuone

Tuloni koostuvat tällä hetkellä valokuvaamisesta ja bloggaamisesta ja milloin mistäkin. Kouluttamista, puhujakeikkoja, messuedustamista, mallikeikkoja esimerkiksi. EVEK-oli menneiden vuosien yksi iso projekti myös. Satakunnan Kansasta saan palkkaa verokortilla, kaiken muun tekemäni laskutan toiminimelläni.

SK-työvuorojen määrä vaihtelee kuukausittain. Joskus voi olla vaan parikymmentä tuntia ja joskus taas parinkin viikon verran. Kesällä menen taas tekemään 2,5 kuukauden mittaisen kokopäiväisen pätkän. 

Mitään varsinaista kuukausituloa on nykyään vaikea sanoa, kun tulot aaltoilevat melkoisestikin, mutta muutaman viimeisen vuoden ajan verotettava vuosiansioni on pyörinyt n. 40 000 € tietämillä. Toisena vuonna vähän ali, toisena hieman yli. Eli keskimäärin bruttotuloni vaihtelee kuukaudessa 3000-3500 € välillä. 

Mallinakin saan välillä pyöriä

Vaikka en nyt suurituloisten joukkoon omalla liksallani pääsekään, niin omalla mittapuullani pidän tulojani varsin hyvinä. Etenkin, kun elämäni on nyt aika paljon vapaampaa kuin vielä jokunen vuosi sitten, kun tein kokopäiväduunia toisen leivissä alle parilla tuhannella kuussa. 

Nyt arvioisin tekeväni töitä kaikenkaikkiaan keskimäärin 4 päivää viikossa. Itselleni tämä freelancerius/yrittäjyys on siis ollut ainakin tähän mennessä enemmän kuin hyvä juttu, vaikka se kovasti ajatuksena pelottikin silloin, kun vielä olin palkkatöissä. Se on ollut parannus niin taloudellisesti kuin elämänlaadullisestikin. 

Freelancerina teen lehtikuvausten lisäksi mm. erilaisia yrityskuvauksia

Tällainen oli siis minun uratarinani sieltä ylioppilaslakista tänne 36 ikävuoteen saakka. Mitään suurta suunnitelmallisuutta tähän ei ole mahtunut sitä lukuunottamatta, että AMKin jälkeistä valokuvausoppisopimuspaikkaa hain ihan tietoisesti ja tavoitteellisesti. Muuten olen moniin hommiin enemmänkin ajautunut tai päätynyt jonkun pyytämänä. 

Vieläkään en ihan tiedä mikä musta tulee ”isona”, vielähän tässä ehtii vaikka mitä!

Kommenttiboksi on avoinna uratarinoille ja palkkakeskustelulle!