Lupasin edellisessä postauksessa esitellä juhlista jokusen muunkin asun kuin vain omani, joten tässä olisi kaksi kaunotarta 20-luvun tyyleineen. Tanjan ja Eevan asut ovat loistava osoitus siitä, että vaikkei teemabileiden asua löydy valmiina omasta kaapista, niin sellaisen voi saada todella edullisesti.

Eeva oli löytänyt kauniin kaksikerroksisen mekkonsa New Yorkerista kympillä. Alunperin pitkillä hihoilla varustettu mekko koki muodonmuutoksen Eevan äidin käsissä ja hihat muuttuivat pitkiksi pitsi "hansikkaiksi". Asuun sopivat korut puolestaan löytyivät lainaan työkaverilta ja mukavat Riekerin korkkarit olivat oman kenkäkaapin asukit.

Tanja puolestaan oli tehnyt mekkolöydän Porilaiselta Kipunan Kirppikseltä naurettavaan kolmen euron hintaan. Myös tämän mekon muokkaamisessa oli äidillä näppinsä pelissä ja siihen oli lisätty musta pitsinauha lantiolle tuomaan 20-luvun henkeä. Pitkät satiinihanskat olivat kuulema "jonkun kasvorasvan kaupanpäällinen" ja läjä sopivia koruja löytyi omien korurasioiden kätköistä. Kengissä myös tämä lady luotti Riekeriin ja jalasta löytyikin mainiosti ajan henkeen sopivat remmikengät. Uutena asua varten oli tarvinnut siis hankkia vain hiuskoriste, joka oli löytynyt Glitteristä. Kiitokset hirmuisesti molemmille tämän postauksen tähdille, että sain teidän lookit täällä esitellä! 🙂

 


Mansen blogitapaamisesta on nyt palattu! Voi veljet, miten mukava minireissu se olikaan.  Maj (Magicpoks)j ja Ida (365 days with Ida) olivat kutsuneet koolle todella viihdyttävän bloggaajajengin, jossa osa oli itselle jo vanhoja ja erittäin hyviä tuttuja ja osa taas uudempia tuttavuuksia. Ihan ehkä eniten innoissani oli viikonlopussa siitä, että pääsin pitkästä aikaa näkemään Niinaa (Nelliinan vaatehuone) ja jakamaan jälleen hotellihuoneen hänen kanssaan. Tässä oli ehtinyt hurahtaa lähes vuosi siitä kun ollaan viimeksi tavattu, mutta meidän jutut jatkui kyllä ihan niin kuin ei oltais koskaan erossa oltukaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tampereen keskustassa Tammerjoen rannalla sijaitseva Sokos Hotel Ilves majoitti meidät 16. kerrokseensa ja näkymät kaupungin ylle olivat kyllä kauniit ja rauhalliset. Muisteltiin viihtyisässä huoneessamme Niinan kanssa huvittuneina vuosien takaisen Manchesterin reissumme rupuhotellia kosteusvaurioineen ja todettiin tilanteen olevan tällä kertaa melkoisesti parempi. 😀

Ilves4

ilves3

Näiden kahden epelin kanssa (Noora, Curious & Curiouser ja Henriikka, Aamukahvilla) puolestaan muisteltiin joulukuisen Wienin reissumme huippuhotellin aamiaispannukakkuja. Miten paljon mahtavia muistoja onkaan ehtinyt vuosien aikana kertyä monen hienon blogimimmin kanssa!

ilves2

Meidän porukasta pidettiin Ilveksessä tosi hyvää huolta ja pehmoisen hotellisängyn lisäksi saimme nauttia niin drinkkikoulusta, neljän ruokalajin illallisesta kuin yökerhon humustakin. Baarimikko Miikka johdatteli meidät Mojiton ja sen monien eri versioiden saloihin. Muiden tavoin myös minä ja Niina väsäsimme omat drinksumme ja voi hitto millaista sähellystä voi olla yhden juoman tekeminen!! ”pitikö tätä nyt sekoittaa?” ”paljonko sitä sokeria?” ”mitäs nyt pitää tehdä??” ”roiskuu roiskuu!!” Mutta kyllä niistä vaan mojitot tuli.

ilves2

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Hotellin ylimmässä kerroksessa näiden näköalojen äärellä tapahtuneen drinkkien sekoittelujen jälkeen iltamme jatkui hotellin alakerrassa sijaitsevassa ravintola Masuunissa, missä eteemme kannettiin herkku toisensa perään. Itse valitsin tällä kertaa lihan sijaan kasvismenun ja sain syödäkseni tattikeittoa sherrykermalla, tomaattiravioleja vuohenjuustolla ja pinaatilla, juustoja ja mustikkapaistosta rosmariinijäätelöllä. Pidin erityisesti pehmeästä ja kuohkeasta alkukeitosta ja tietenkin jälkiruoasta. Juotiin vielä jokaisen ruokalajin kanssa niille suositellut viinitkin, niin alkoi kyllä jo hieman pelottaa, että millaisella päällä sitä saa tähän sunnuntaiaamuun herätä, mutta onnekseni säsästyin päänsäryltä. Minulla siis on viimeaikoina alkoholi todella usein laukaissut hirvittävän tensiopäänsäryn, joka on pahimmillaan kestänyt parikin päivää, joten prosentillisten tuotteiden nauttiminen on aina hieman pelottavaa ja jäänytkin siksi viime aikoina vähemmälle. Mutta kiva oli pitkästä aikaa nauttia tuollainen kokonainen menu kera hyvien juomien ja vielä ilman pääkoppani kostoa.

ilves

Hotellien yökerhoista tulee useimmiten mieleen surullisen hiljaiset mestat, joissa diskopallo välkkyy tyhjällä tanssilattialla ja baaritiskiltä löytyy korkeintaan pari väsynyttä kaupparatsua. Ilveksessä oli meno kuitenkin vallan toinen, sillä sinne suuntaa viikonloppuiltoja viettämään myös paikalliset ja porukkaa lappasikin paikalle eilenkin melkosita tahtia. Ei siis todellakaan pelkoa vaivaannuttavan typötyhjästä hotellidiskosta. Kovin kauaa ei me vanhat ja väsyneet kuitenkaan jaksettu diskovalojen, vaan suunnattiin päivän ohjelmasta ja illallisesta väsyneenä pehmoisiin lakanoihin koisaamaan.

Se on kyllä jännä miten tuollainen vuorokausi hotellissa hyvin syöden ja nukkuen tuo ihan tunteen lomasta vaikkei osa meidän porukasta ollut kotikaupunkiansa pidemmällä. Kaikki kuitenkin vuorotellen intoilivat siitä miten kivasti tämä hotelliloma irroitti hetkeksi arjesta.

ilves1

 

kuvat by meitsi ja Noora

Muutakin me toki mansessa tehtiin kuin vain luurattiin hotellilla, mutta meidän muista seikkailuista lisää sitten toisessa postauksessa.

 

* Majoituksen, ruoat ja juomat tarjosi Hotelli Ilves


Juna puksuttaa allani takaisin kohti Satakuntaa sillä huomiseksi on kalenteriin merkattu työkeikka Euraan. Hieman kyllä harmillista, että tuo tulevan viikon ainoa sovittu työkeikka osuu juuri tuohon maanantaille, koska olisin kovin mielelläni viettänyt vielä muutaman päivän vanhempieni luona. Koska otin menneet päivät totaalisesti loman kannalta, en koskenut kameraan muuta kuin ystäväni luona. Puhelimella tuli kuitenkin taltioitua jonkin verran ihanan kotikotiloman tunnelmia. Osa kuvista onkin jo näkynyt siis Instagramissa.

sotsi

Isi ja äiti hemmottelivat tätä lellipentua ihan todenteolla toteuttaen kaikki ruokatoiveeni ja niinpä sainkin pitkästä aikaa maistella monia lapsuudesta ja nuoruudesta tuttuja ja rakkaita makuja. Isän tekemä makkarakastike, mamman lasagne ja kaalilaatkko, isin näkkileipäpaloilla höystetty nakkikeitto ja äidin pehmoiset pullat, koko toivemenuni toteutettiin yhdessä hellan ääressä hääräten. Ajattelin, että voisin itsekin pyöräyttää ison satsin kaalilaatikkoa annosrasioihin pakastettavaksi, jotta voin syödä sitä sitten Tommin ollessa Helsingissä. (herra ei niin kaaliruoista välitä) Seurasinkin siksi silmä kovana äidin kokkausta ja yritin imeä sieltä ne salaisuudet joilla ruoasta tulisi oikean makuista. Vaikka totuushan on, että ei ne jotkut jutut vaan maistu samalta kuin vanhempien tekemänä. Kai se on se rakkaus mikä niissä maistuu ja lapsuuden muistot.

sotsi3

Kirjoittelin aiemmin viikolla isäni pyöränkunnostusprojektista ja nahkaisen tarvikelaukun innoittamana heitin postauksen lopussa ilmoille toiveen, että isähän voisi tehdä mulle ensi jouluksi käsilaukun lahjaksi. No kuulkaas, ei varmaan tarvii jouluun saakka odotella sillä jo samana iltana isi sanoi, että ”no piirräpäs vähän, että minkä näköinen sen laukun pitäis olla!” Ja jo muutamassa päivässä homma eteni siihen malliin, että, kotoa lähtiessäni iskän verstaalla oli paikallisesta Kenkakauppa Saastamoisesta haettu kostutettu parkkinahka isän kakkosnelosesta tekemän lestin päällä muotoutumassa. Voi että! Ihana isi!

sotsi2

Hirmu ihana on vanhempieni lisäksi tietenkin myös mun mummi, jota kävin Sotkamossa ollessa tietenkin myös muutamaan kertaan moikkaamassa. Perjantai-iltana uppouduttiin jutusteluun ja hihitykseen useiksi tunneiksi ja kuulin monta itselleni uutta tarinaa tänä vuonna 95 vuotta täyttävän mummini lapsuudesta ja nuoruudesta. On todella hienoa, että iästään huolimatta mummi on edelleen todella teräväpäinen ja pärjää vielä toistaiseksi itse omassa asunnossa.

Pieni haaveri hänelle oli sattunut edellispäivänä ja kaatuessa oli silmälasit rikkoutuneet ja tökänneet silmänalusen rikki. Minä tietysti vähän hätäännyin ja pidin hirveän kuulustelun tapahtumista ja että eihän varmasti ole muut paikat rikki, johon mummi sitten sanoi painokkaasti, että ”et nyt ala papattamaan!”. Ja sitten kaivettiin esille asian positiiviset puolet joita oli mm. se, että onpahan nyt testattu taas, että ei ole ihan heikot luut, kun ei mikään murtunut. Positiivinen ajattelu kantaa pitkälle!

Mummin tarinoiden lisäksi uppouduin kotona ollessa historiaan myös sukututkimuksen merkeissä. Sain eräällä sukupuusivustolla viestin eräältä naiselta ja hänen kysymystensä innoittamana kipaistiin isän kanssa kirkkoherranvirastossa tutkimassa mikrofilmeiltä vanhoja syntyneiden kirjoja. Ja sukututkimussivustolla tuli sitten roikuttua muutenkin niin, että hyvä kun nukkua malttoi ja löysinkin paljon mielenkiintoisia 15-20 sukupolven takaisia yhteyksiä esimerkiksi monen Euroopan kuninkaallisen kanssa ja tästähän riitti hupia. Onhan se nyt vallan mullistavaa lukea, että esim. ”Prince George of Cambridge (eli Williamin ja Katen poika) is your 16th cousin”.  Huomaan ihan vereni hieman sinertävän. 😀 😀 😀

sotsi1

Eilen sitten ehdin viettää aikaa koko elämäni ajan rinnalla kulkeneen ystäväni Piian luona. Menossa mukana oli myös Piian lapset ja minun siskontyttöni poikansa kera. Vietettiin kiva iltapäivä mm. lapsukaisia valokuvaten, sillä olen käännyttänyt molemmat mimmit Olympus-tiimiin, joten pidin heille hieman kuvauskoulutusta. Itse kuvasin tuosta pienimmästä pallerosta mahtavan kuvasarjan hänen syödessään innolla ja ilolla Piian leipomaa kakkua. Hienosti mahtuu 1-vuotiaalla kaksi nyrkkiä kerralla suuhun, kun sinne pitää herkkuja survoa. 😀

Yksi oivalluksen aiheuttama järkytyskin koettiin, kun tuli puhetta siitä, että tuo pellavapää on minulle isotätitettävä. Olen jo kauhistellut sitä, että tuntuu jotenkin kaameelta, että oma sisko on jo mummo ja siinä samassa se iski mieleen, että minä olen tuolle lapselle siis toisin sanoen mummun sisko! Räjähdettiin kaikki nauramaan, kun ajateltiin kukin kohdallamme minkä näköisiä on mielikuvissamme mummojen siskot. Ai kauhee, miten sitä voisi ihminen tuntea itsensä vanhaksi sen mukaan millaisella sukulaisnimityksellä kutsutaan. Se oli jo aikoinaan 7 vuotiaana tädiksi tulo ihan kauheeta enkä todellakaan halunnut pentujen koskaan kutsuvan mua Veera-tädiksi.J he kyllä sen tiesivät ja kutsuivatkin minua Veera-tädiksi aina sitten kun halusivat kiusata. Niin se vaan aika kulkee. Oon mummun sisko.

sotsi4

Muutama kiva tavarakin tarttui reissusta mukaan niin kuin joka kerta kotona käydessä. Äiti antoi minulle joululahjaksi tuon aivan hurmaavan vanhan peltirasian, jonka hän oli löytänyt jostain kirpparilta tai antiikkiliikkestä. Rasiassa on sisällä kaksi kerrosta ja yläkerroksessa vielä kannellinen lokero, joten siinä on hyvä säilytellä kaikenmoisia pienikokoisia aarteita ja lukonkin siihen voi halutessaan laittaa. Soikea aarrearkku sopii hienosti kaveriksi toiselle jo kotoani löytyvälle kulmikkaalle hieman saman tyyliselle ja ikäiselle peltirasialle. Varsin ihania lahjoja tällaiset.

Isosiskolta puolestaan lähti mukaan aivan justiinsa minun suosikkivärejäni sisältävä Diorin luomiväripaletti, jota olin ihastellut jo moneen otteeseen aiemmin. Nyt oli sisko vihdoin tajunnut, ettei hänellä tule käytettyä noita värejä niiden kevyen kimalluksen takia, joten luovutti paletin pikkukiskolle. Pikkukisko happy! Toisella puolella ruskeaa ja kultaa ja toisella puolella violettiin meneviä sävyjä, eli just sellaisia värejä joita itse tykkään käyttää.

Ihana kotokotireissu siis takana! Toivottavasti pääsen pian uudelleen.